Luokanopettajan arki

 -Oletko Markku huomannut, että se on yksin? Sen kanssa ei ole kukaan. Vai onko? Näin minua puhuteltiin. Olin huomannut. Olin keskustellut sen kanssa asiasta. Sen vanha kaveri, joka oli tyhmä kuin saapas ja sellaisten vanhempien lapsi, joita ei kiinnosta lapsensa ei lapsena eikä läksyjen tekijänä. Tämä yksin jätetty oli eri maata: älykäs, fiksu ja hyvin pidetty. Tälle yksinäiselle koulu oli helppoa. Yksinäisen vanha kaveri oli umpio, huppu päässä, mumisi vastauksia sielunsa hämärästä. Olin onnellinen, että tyhmä kaveri oli löytänyt itsellensä uuden yhtä tyhmän kaverin, ehkä jopa tyhmemmän. Nyt he kävelivät huput päässä koulun käytävillä tylsämielisen elukan katse silmissä ja olivat rehellisesti tyhmiä.  Opettajan työssä opettajat aloittavat toukokuussa asioiden ja ilmiöiden huomaamisen. Kun voimat ovat vähissä, huomataan kaikki saatanan epäkohdat ja vuodetaan niitä ilmoille kuin täit munivat saivareitaan joka vitun paikkaan ja jokaiselle. Suomalaisissa kouluissa on tällä hetke...