Luokanopettajan arki

 Läheinen sai diagnoosin: Alzheimerin tauti. Aivoissa näkyy otetuissa kuvissa plakkia. Hypotalamukset ovat selkeästi surkastuneet, jotka hallitsevat muistin toimintoja aivoissa. Läheisellä on ollut 40 vuotta diabetes ja siihen jatkuva lääkitys. Ikää on 70 vuotta. Olemme huolissamme. Aivojen plakki on kuin plakkia hampaiden välissä. Sitä ei vain lääketiede vielä onnistu poistamaan yhtä nopeasti kuin hampaiden välin plakkikertymät.    Ostimme tautia käsittelevän kirjan. Tautiin ei ole lääkettä, puhutaan tautia hidastavasta lääkityksestä, josta ollaan epävarmoja, onko niistä merkittävää parannusta tai hidastavatko ne välttämättä ollenkaan. Elämäntavat nousevat kunniaan. Pitäisi elää hyvä elämä. Pitäisi huolehtia säännöllisestä hammashygieniasta, pestä ja langata. Pitäisi syödä monipuolista ravintoa. Ympäristömyrkkyjä pitäisi välttää. Ei antibioottia kanan lihassa. Paljon kasviksia. Sokeria pitäisi välttää. Prosessoituja ruokia. Pitäisi välttää viskeraalirasvan kertymistä sisäelinten ympär

 Ukrainassa on monta ylösnousijaa ja alaslaskeutujaa. Maassa, jonka nimeä en halua mainita, on julkaistu laki, joka kieltää suorittamasta tietoihin pohjautuvaa kriittistä historiallista vertailua siitä, että kumman   maan ihmisten ylösnostattaja ja alaslaskettaja oli julmin tai edes vertaamasta heitä sakon ja vangitsemisen uhalla toisiinsa. Taitaa eräs hallitsija oikeasti katsoa itseänsä tyytyväisenä peiliin ja tokaista peilikuvalleen, että tässä minä pesen ainoastaan Koronan pelossa käsiä ja syytön minä olen siihen, että niin monta ihmistä Ukrainan aroilla ylösnousee ja alaslaskee. Yleinen etu se vain niin vaatii, ei omat kannatusluvut.   Eilen kuulin eräältä koulun keittolassa ruokaa lapsille valmistavalta keittäjältä hänen työehdoistaan. Koulukeittäjä ei saa syödä ilmaiseksi valmistamaansa ruokaa. Kysyin, eikö kokin tai keittäjän tehtävänä ole edes maistaa lapsille tarjottavan ruuan makua, jonka luulisi olevan jopa kaikenlaisen toisille ihmisille ruokaa valmistavan työntekijän velvo

 Olen ollut kriittinen. Kirjoitellut Venäjästä, Ukrainasta, sodasta, kärsimyksistä. Google AdSensen sensori tai digitaalinen tarkkailija iski silmänsä teksteihini. Sain viestin, jossa selkeästi viestittiin, että Ukrainan sodan vuoksi keskeytetään sellaisen sisällön kaupallistaminen, jota käytetään sodan hyväksi, kielletään sodan olemassolo tai suvaitaan se.    Olenkin odotellut sitä. Odotellut, huomatakseni, miten varpaillaan meidän pitäisi tai meidän oletetaan ja odotetaan tilanteeseen suhtautuvan. Siirrynkin käsittelemään turvallisia aiheita: ruokavalioita, kosmetiikkavertailuja, eri valmistajien peräsuolihuuhteluliuosten yhteensopivuuksia tavallisimpien migreenilääkkeiden kanssa ja millainen lompakko sopii parhaiten ihmiselle, jolla kaikki menee ja mitään ei jää ja pitäisi puhdistaa linnunpöntöt, muttei vittu jaksa.   Näin ennen pääsiäistä, suoritin ateistin pääsiäispaaston. Paastoni ei taaskaan ollut vesipaasto, digi-, kaalisoppa- tai muukaan nuukailupaasto, jossa laitetaan suolet

 Jelena Välbe on Venäjän hiihtoliiton johtaja. Hän on hyvän tuulisen näköinen ihminen. Mutta miksi ihmeessä Jelena Välbe on miltei joka päivä IS:n uutisotsikoissa? Miten Välbe liittyy Ukrainassa käytävään sotaan, Kremlin hallintoon tai Putiniin? Hänhän on vain hiihtäjä. Ajatelkaapa nyt, jos meillä 1989 Lahden MM-kisojen moninkertainen mitalisti Pirkko Määttä kommentoisi Nato-asioita, Ukrainan tilannetta aktiivisemmin kuin pääministeri Marin tai presidentti Niinistö.    Tottakai asiaa voisi kysyä, miksi ihmeessä IS on nostanut Välben journalisminsa keskiöön, mitä tulee hämmästelyyn Putinin hallinnon natsi-lausuntoja kohtaan? Toistan vielä, että Jelena Välbe on Venäjän hiihtoliiton johtaja.   Dostojevski totesi Venäjästä ja venäläisyydestä joskus, ettei Venäjää voi järjellä käsittää, se täytyy tuntea. Mielestäni Ilta-Sanomien Välbe-nostatusta ei voi järjellä ymmärtää, mutta kaikesta kritiikistäni huolimatta, tuottaa Välben näkeminen jatkuvasti valokuvissa ja hänen kummalliset natsilausun

  Upeita tarinoita. Tänään Izevstijassa ilmestyi seuraavan kaltainen reportaasi. Narkologi Shurov analysoi presidentti Zelenskyin toimintaa, käyttäytymistä, ilmeitä ja eleitä, kun hän tutustui Buchassa venäläisten tekemiin rikoksiin ihmiskuntaa vastaan. Narkologi Shurovin mukaan Zelenskyi saattoi olla huumemyrkytystilassa.  Narkologi Shurov  totesi, että Zelenskyi katseli ympärilleen puheensa aikana, lipsahti pois ajatuksistaan ja osoitti erittäin huonoja ilmeitä.  Lisäksi Zelenskyi puhui tilanteen traagisesta kontekstista huolimatta ehdottoman yksitoikkoisella äänellä.  Kaikki tämä viittaa Shurovin mukaan siihen, että Vladimir Zelensky oli vakavasti päihtynyt tiedotustilaisuuden aikana.  Stressitilanteeseen joutuessaan huumeidenkäyttäjät alkavat kuulemma käyttää huumeita jatkuvasti, sillä se on ainoa tapa rentoutua ja ylläpitää stressiä, Shurov tiivisti.    Heidi Hautala sanoi eilen hienosti, että ei Venäjän kansalaisille voi antaa aivan puhtaita papereita. Putinin kannatus on yli 80

 Harvoin käyn kirppareilla. Kun haluan, että saan olla piilossa, menen kirpputorille. Sieltä ei kukaan osaa minua etsiä. Siellä ei tule hintahiki. Ei kirvele kaivaa lompakosta roposta, kun on kuvitellut tehneensä löydön, löytäneensä aarteen. Siellä olen omieni joukossa: olen sekundaa, second hand, toisen luokan kansalainen, parasiitti, ylipainoinen, likinäköinen, itsensä saastuttaja, kelmeä runkkari, hiilihydraattitankki, nuhanenä, elämän esteisiin kompastuja, villinorsu.. Siltä se tuntuu ja tuntuu hyvältä. En törmää trendeihin, Luis Vittoneihin, kaiken maailman muistuttajiin, mitä rahalla saa ja mitä minunkin lain ja oikeuden sekä kirkon ja valtiovallan suojeluksessa tulisi tavoitella harmaan massan joukossa ja olla kuten kaikki muutkin penseät, huonotuuliset veronmaksajat. Keskivertokirpparikävijällä on hammaskiveä enemmän suussaan kuin yhteensä Espoon Haukilahdessa asuvilla ekonomeilla ja se tuoksuu. Minä viihdyn ja saan olla piilossa.    Tällä kertaa löysin laatua. Löysin käyttämät

  Hoitajien ja opettajien lakot ovat päässeet uutisiin. Mikä työtaisteluissa pisti eniten minun kyynisen maailmantarkastelijan silmiin, oli lakkoilijoiden hyväntuulisuus. Hymyiltiin, ei sillä tavalla hermostuneesti, sillä pelolla, että karvalakkipoliisi tulee ruiskimaan kyynelkaasua silmiin tai roitelemaan pampulla vartaloa tai hiuksista vetämään putkabusseihin. Hymy oli toisenlaista, vapautunutta. Poissa oli marssijoilla viha ja kiukku, sellainen työtaistelijailme oli sanalla sanoen löysä. Työtaistelijat olivat iloisia, vapautuneita. Mistä tämä johtui? Kenties pitkän koronasulun jälkeen tuntui hyvältä nähdä vanhoja kurssikavereita, pitkään aikaan näkemättömiä kollegoita. Kupliva ilo, pirskahteleva nauru, helmeilevä omppupomppu-fiilis oli silmiin pistävää. Ei osattu ottaa roolia. Hymyilevän suun takaa huudettu ”nyt saa riittää kyykytys” ja ”me ollaan asiantuntijoita” ei osunut maaliin. Palkan korotusten nälkä ei näkynyt väsyneissä ilmeissä, loppuun palaneissa lysyryhdeissä. Tuli mielee

 Jyväskylä, Oulu, Rovaniemi ja Turku taistelee. Hyvä OAJ! Juko neuvottelee palkkavaateista. Jukon neuvottelija Lindroos on neuvottelija, joka on julkisuudessa nimetty neuvottelijaksi. Mutta, tiedänkö minä, mistä neuvotellaan? Olen käynyt OAJ:n sivuilla, mutta en mistään löydä, että mitä OAJ on vaatimassa? Myöskään Opettaja-lehti ei anna vastausta asiaan. Missä on selkeä viestintä? Miksi en löydä yksinkertaista vaatimuslauseketta: Vaadimme 2 % palkankorotuksia seuraavaksi vuodeksi tai seuraavaksi viideksi vuodeksi. Voisiko neuvotteluissa olla live-striimaus, joka olisi ajan hengen mukaista, niin saisin OAJ:n rivijäsenenä omin korvin kuulla, omin silmin nähdä, vaaditaanko asioita oikealla tarmolla, riittävällä draivilla? Miksi neuvottelujen jälkeen vasta tullaan valmiiden tulosten kanssa julkisuuteen? Entä jos palkankorotuspyynti on lepsua, haparoivaa, liian pehmeää ja päädytään velttoon kompromissiin työnantajapuolen riemuksi?    Viestintään selkeyttä! Salamyhkäisyys pois! Kiitos.

  Wilman kautta minuun otti eilen yhteyttä venäläisen lapsen vanhemmat. Lapsi on luokallani. Hän on oikein kiltti, mukava ja hyvän tuulinen. Vanhemmat olivat huolissaan, ettei lasta kiusattaisi venäläisyyden takia ja Venäjän ja Ukrainan välisen vaikean tilanteen vuoksi. Ei sodan takia, jota on sanana kiellettyä käyttää ilmeisesti sen johdosta, että jos ”vaikeaa tilannetta” aletaan kutsua sodaksi, se saattaisi loppua ja miten sitten kävisi kannatuslukujen? Tiedätte kyllä kenen. Vaikeaan tilanteeseen kansakuntansa johdattaneen kannatusluvuille voisi käydä kuin Suomen menestyksen   Pisa-tutkimuksissa tai Euroviisuissa.   Vakuutin perheelle, että syytä huoleen ei ole. Teen kaiken voitavani, jotta lapsi ei kokisi minkäänlaista, pienintäkään   syrjintää taustansa vuoksi. Lapset eivät   yleensä koskaan ole syyllisiä aikuisten luomiin ja heidän välisiin ”vaikeisiin tilanteisiin”, selitin heille näkemyksiäni.   Perhe oli tyytyväinen ja rauhoittunut. Kysyin heiltä, mitä mieltä he olivat Venä

  Juttelin eilen eläkkeellä jo olevan OAJ:n virkamiehen kanssa. Sanoi tehneensä pikkudirikan töitä. Vastasi jonkin alan jostain marginaalista vastuusta.   Toisin sanoen mies oli nostanut suurta palkkaa pienestä vastuusta ja samalla näytteli, esitti ajavansa opettajien etuja, jotka nostivat pientä palkkaa suuresta vastuusta. Oli työskennellyt   OAJ:n pyhistä pyhimmässä, Helsingin konttorissakin, jopa Erkki Kangasniemen alaisuudessa, joka muistetaan suuripalkkaisimpana ammattijärjestöjohtajana aikoinaan.   Kysyin eläkepapalta, mitä mieltä hän on Tehyn lakosta ja ensi viikolla lähestyvästä OAJ:n lakosta. Tehyn puheenjohtaja on kuulemma vaatimuksissaan hullu. Ei niihin kukaan voi suostua. Sanoin, että jatkavat lakkoa ja alkaa sairaat kuolla, niin alkaa lakko purra. Eläkepappa vastasi, että valtakunnan sovittelijan kansliasta ei ole koskaan mitään suurta korotusta saatu. –Eli lakkoilu on siis turhaa? kysyin. Hänen mielestään on. Pitäisi aina päästä sopimukseen. Ja OAJ:n kannattaisi suostu

 Hesarissa oli nekrologi helmikuun 25. päivä ajasta ikuisuuteen siirtyneestä suomalaisesta psykologista ja psykoanalyytikosta Ritva Kajamaasta. Hän teki työtä traumatisoituneiden lasten kanssa. "Kopparyhmässä" oli kyse lasten kanssa toteutetusta ryhmäpsykoterapiasessiosta. Ryhmäsession jälkeen jokainen lapsi sai oman pyykkikorin, limsapullon ja imupillin. Lapset menivät turvapaikkaan, pyykkikoriin, joivat pillillä limsaa ja kuuntelivat Ritvan lukeman sadun. Tarkoitus oli rauhoittua, kokea turvallisuutta, kokea omat rajat, voimakas rauhoittava oraalinen mielihyvä, kuunnella eheyttävä taideterapeuttinen lukutuokio ja lähteä terapian jälkeen ulkomaailmaan rauhoittuneena ja turvallisuuteen tankattuna.    Ihana oivallus. Lapset luonnostaan rakentavat majoja, joissa yhtenä kehityksellisenä elementtinä on turvallisuuden tunteen vahvistaminen, turvallisten rajojen asettaminen. Olen ollut itsekin mukana lasten toiminnallisessa ryhmässä. Siinä etenimme samalla tavalla. Ensin leikittiin