Luokanopettajan arki

 Viime sunnuntaina 22.5 klo 13.00 sujautin elämäni viimeisen nuuskapussin ylähuulen alle. Mintun makuinen, vahva nuuskamälli merkkiä R42 alkoi vaikuttaa viimeistä kertaa neurobiologiaani. Viimeisen kerran keskushermostoni nikotinireseptorit saivat nikotiinia. Viimeisen kerran aivojeni palkitsemiskeskus, joka tuottaa minuun dopamiinia eli mielihyvähormoonia, sai keinotekoista lisädopamiinia. Viimeisen kerran verenkiertoni sai sydämeni sykettä keinotekoisesti nostavaa addrenaliinia juoksuttamaan verta aivoihin, keuhkoihin  ja kaikkialle muualle kehooni. Viimeisen kerran. Haluan luonnollisen aivokemiani takaisin.   Olen ollut nikotiinin kanssa naimisissa 40 vuotta. Rakastuimme, kun olin 13. Rakkaani oli punainen Marlboro. Jätin hänet aika pian. Sitten rakastuin Blendiin. Morsmaikkuja tuli ja meni. Belmont, Barclay menthol, Camel, iki-ihana Chesterfield, uljas Lucky Strike, North State, vihreä persereikä-nortti, Colt. Sitten rakastuin nuuskaan. Ensiksi ihastuin kaunokaiseen nimeltä Tre Ank

  Tilastollinen opetus. Erityisen tuen palaveri. Erityisopettaja kysyy: -Markku, oletko ottanut 6.-luokkalaisen erityisen tuen lapsen lukunopeuden. En ole. Oppilaita on 30. –Markku, tiedätkö, mikä on 6.-luokkalaisen hyvä lukunopeus. Markku: -No, vittu en. En myöskään tiedä oppilaan ruokailunopeutta, kusemistiheyttä, vessassa vietettyjen hetkien keskiarvoa koko lukuvuodelta.. En perkele tiedä. Erityisopettaja:- No, minäpä olen. Tammikuussa kolme sanaa minuutissa. Toukokuussa 34 sanaa. Mikä valtava kehitys? Onko kehitys näkynyt muissa oppiaineissa? Markku:- No, kun en tiedä. Oppilaita on 30. En osaa sanoa. Mitä minun pitäisi osata sanoa. Pidän, tarkastan kokeita. Oppilasmäärä on suuri. En pysty, kykene näillä piisamirotta-Markun keskinkertaisilla luokanopettajan aivoilla arvioimaan oppilaan lukunopeuden kehitystä eri oppiaineissa. Kai se jotenkin näkyy.   Ja tuntuu syylliseltä. Tuntuu, että olen laiska. Tuntuu, etten ole kiinnostunut. Tuntuu, että olen laiminlyönyt. Tämä inkluusio ajaa

 - Mitäs sä täällä koikkelehdit? murrosikäinen lätkäjätkä kysyy minulta lätsä väärin päin päässä. - No, mä tulin kasaamaan teidän pihaan sitä vitun trampoliinia, keski-iän ylittänyt luokanopettaja jumalan tahdosta, ei armosta, vastaa kysymykseen koikkelehtimisesta.   Eräs dialogi toukokuulta 2022. Taustoitusta mielenkiintoiselle keskustelulle; Vappuna istuimme grillitulilla ja vietimme hilpeää vappua. Koolla oli sekalainen seurakunta. Munkkeja, perunasalaattia, kuohujuomia ja kaikkea vappuhilpettä ja kohollaan olevaa vappumieltä. Paikalla oli eräs opettaja, aineopettaja, erityisopettaja, sukupuoleltaan mies, joka kertoi, että he vaimonsa kanssa lähtevät Lappiin hiihtämään, kun lakkoa pukkaa, lakkoa pukkaa. Vuokrasivat mökin ja lähtevät hiihtämään. Isovanhemmat ovat lasten kanssa sillä aikaa. Miehen lapsi kysyi, että tulenko kasaamaan trampoliinin heidän pihaan? Olin viime vuonna auttamassa sen kasaamisessa. Lupasin tulla kasaamaan sen lakkoviikolla eli tällä viikolla. Miesopettaja lupa