- Mitäs sä täällä koikkelehdit? murrosikäinen lätkäjätkä kysyy minulta lätsä väärin päin päässä.
- No, mä tulin kasaamaan teidän pihaan sitä vitun trampoliinia, keski-iän ylittänyt luokanopettaja jumalan tahdosta, ei armosta, vastaa kysymykseen koikkelehtimisesta.
Eräs dialogi toukokuulta 2022. Taustoitusta mielenkiintoiselle keskustelulle; Vappuna istuimme grillitulilla ja vietimme hilpeää vappua. Koolla oli sekalainen seurakunta. Munkkeja, perunasalaattia, kuohujuomia ja kaikkea vappuhilpettä ja kohollaan olevaa vappumieltä. Paikalla oli eräs opettaja, aineopettaja, erityisopettaja, sukupuoleltaan mies, joka kertoi, että he vaimonsa kanssa lähtevät Lappiin hiihtämään, kun lakkoa pukkaa, lakkoa pukkaa. Vuokrasivat mökin ja lähtevät hiihtämään. Isovanhemmat ovat lasten kanssa sillä aikaa. Miehen lapsi kysyi, että tulenko kasaamaan trampoliinin heidän pihaan? Olin viime vuonna auttamassa sen kasaamisessa. Lupasin tulla kasaamaan sen lakkoviikolla eli tällä viikolla. Miesopettaja lupasi kaivaa sen esiin, jotta voin sen pystyttää isovanhempien kanssa. Miksi lupasin? Siksi, että lapset ovat ihania ja rauhan oloissa meidän tulee olla heille hyviä.
Illan aikana samainen mies sanoi, että he ovatkin Lapin sijasta lähdössä Milanoon. - Ahaa, valehtelette lapsille, että menette Lappiin ja menettekin Italiaan, sanoin. Tuohan on näppärää. Pitää muistaa. Ei lapsen tarvitse tietää, missä vanhemmat ovat. Lapsille pitäisi riittää, että sanoo vain, että olemme viikon nyt poissa täältä, paikassa nimeltä Poissa. Hysst, mies suhutteli, kun lapsi tuli lähelle kuuntelemaan Italian matkasta.
Aamulla menin pystyttämään trampoliinia. Minä pidän lupaukseni. Pihaan tultuani huomasin, ettei trampoliinitarvikkeita ollut kaivettu esiin. Soitin ovikelloa ja alkoi keskustelu sanoilla:
- Mitäs sä täällä koikkelehdit?
Nyt on niin, että on olemassa tietty ihmisjoukko, jotka suhtautuvat toisiin ihmisiin humoristisen alentavasti. Koikkelehtia on hupaisa verbi. Olin metroaseman nurkalla ja koska olin poltellut höpöheinää ja siksi koikkelehdin teidän pihaanne. - Mitäs sä täällä haahuilet? Sekin olisi ollut alentava, kömpelön ihmisen, kömpelön mielenterveyskuntoutujan liikkumista kuvaava verbi. Tai mitä sä tällä lymyilet, lysmyilet, sähläät, kolperrat, piileskelet, hiiviskelet?
Minä en täällä koikkelehdi! Saatana. Minun puolesta voitte pystyttää trampoliininne vaikka perseeseen! huusin ja koikkelehdin hassusti ruumiinjäseniäni nytkytellen ja rynkytellen kohti seuraavia nöyryytyksiä.
Kommentit
Lähetä kommentti