Ystäväni
käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia
pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin
läntisissä maissa kasvatettu. Syöminen
on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on
kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään
äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen
asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin
on ihan ok.
Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän
tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä
kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan
jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa
ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon. Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään
venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja
jäänmurtajien rakentamisesta.
Olen
sitä mieltä, että kiinalaisia pöytätapoja olisi syytä harjoitella jo
suomalaisessa peruskoulussa! Rehtori
kuuluttaisi keskusradioon, että tällä viikolla koulussa syödään kiinalaista
ruokaa kiinalaisittain. Opettajat kävisivät luokissa läpi kiinalaisten pöytätapojen
keskeisimmät piirteet, joita viikolla tultaisiin ruokailun yhteydessä
harjoittelemaan. Ruokailussa opettaja kehottaisi maiskuttamaan, röyhtäilemään,
piereskelemään, heittelemään ruokaa lattialle, käskyttämään keittäjäparkoja ja
huutamaan. Opettajat näyttäisivät mallia, miten voi tehostaa röyhtäisyä, yskiä
itsetehosteisesti ja piereskellä estottomasti ja häpeämättä. Lautasta ei saisi
syödä tyhjäksi. Kun lautasta palauttaa, olisi mallilautanen oppilasta
helpottamassa, minkälainen on onnellisesti kiinalaisittain syöneen ylipainoisen
suomalaisen sotkuinen lautanen. Kiinalaisen
viikon ruokalajit olisivat helposti imettävissä ja maiskuteltavissa olevia ja
laksatiivisia. Riisiä olisi tietysti jokaisen ruokalajin yhteydessä turvotusta
ja kaasuja aiheuttamassa. Maanantain ruuasta pitäisi saada riittävästi ilmaa
suoleen, että tiistaina nahkafagotit jo pörähtelisivät iloisesti.
Tiedän, että suurin osa pitää ajatustani
ääliömäisenä. Ei tunnu kivalta. En tykkää. Aiheuttaa nyt tahallaan
järjestyshäiriöitä. Ei lapsi ymmärrä tuollaista roolileikkiä. Ei ruualla saa
leikkiä. Odottakaas nyt kun pääsen loppuun
asti. Olen nimittäin varma, että monessa koulussa vietetään kiinalaisten
pöytätapojen viikkoa joka viikko ympäri vuoden ikään kuin
piilo-opetussuunnitelman puitteissa. Kun se on jo käynnissä, ei tarvitse kuin
tehdä ilmiö näkyväksi ja hyväksyä se viikon ajaksi, niin iso joki korjaa
uomansa kyllä kuntoon. Seuraavalla viikolla koko koulu palaa taas hiljaiseen,
periluterilaiseen mökötysruokailuun mielellään. Haastankin jokaisen suomalaisen
peruskoulun kokeilemaan kiinalaisten pöytätapojen viikkoa. Minkä lapsena oppii,
sen vanhana taitaa. Ja suomalaisen talouskasvun hyväksi vain! Meillä on
kasvamassa iso joukko kyvykkäitä kaupparatsuja ja liikemiehiä Aasian
markkinoille.
Kommentit
Lähetä kommentti