Siirry pääsisältöön

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.
    Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.
  Olen sitä mieltä, että kiinalaisia pöytätapoja olisi syytä harjoitella jo suomalaisessa peruskoulussa!  Rehtori kuuluttaisi keskusradioon, että tällä viikolla koulussa syödään kiinalaista ruokaa kiinalaisittain. Opettajat kävisivät luokissa läpi kiinalaisten pöytätapojen keskeisimmät piirteet, joita viikolla tultaisiin ruokailun yhteydessä harjoittelemaan. Ruokailussa opettaja kehottaisi maiskuttamaan, röyhtäilemään, piereskelemään, heittelemään ruokaa lattialle, käskyttämään keittäjäparkoja ja huutamaan. Opettajat näyttäisivät mallia, miten voi tehostaa röyhtäisyä, yskiä itsetehosteisesti ja piereskellä estottomasti ja häpeämättä. Lautasta ei saisi syödä tyhjäksi. Kun lautasta palauttaa, olisi mallilautanen oppilasta helpottamassa, minkälainen on onnellisesti kiinalaisittain syöneen ylipainoisen suomalaisen sotkuinen lautanen.  Kiinalaisen viikon ruokalajit olisivat helposti imettävissä ja maiskuteltavissa olevia ja laksatiivisia. Riisiä olisi tietysti jokaisen ruokalajin yhteydessä turvotusta ja kaasuja aiheuttamassa. Maanantain ruuasta pitäisi saada riittävästi ilmaa suoleen, että tiistaina nahkafagotit jo pörähtelisivät iloisesti.

   Tiedän, että suurin osa pitää ajatustani ääliömäisenä. Ei tunnu kivalta. En tykkää. Aiheuttaa nyt tahallaan järjestyshäiriöitä. Ei lapsi ymmärrä tuollaista roolileikkiä. Ei ruualla saa leikkiä.  Odottakaas nyt kun pääsen loppuun asti. Olen nimittäin varma, että monessa koulussa vietetään kiinalaisten pöytätapojen viikkoa joka viikko ympäri vuoden ikään kuin piilo-opetussuunnitelman puitteissa. Kun se on jo käynnissä, ei tarvitse kuin tehdä ilmiö näkyväksi ja hyväksyä se viikon ajaksi, niin iso joki korjaa uomansa kyllä kuntoon. Seuraavalla viikolla koko koulu palaa taas hiljaiseen, periluterilaiseen mökötysruokailuun mielellään. Haastankin jokaisen suomalaisen peruskoulun kokeilemaan kiinalaisten pöytätapojen viikkoa. Minkä lapsena oppii, sen vanhana taitaa. Ja suomalaisen talouskasvun hyväksi vain! Meillä on kasvamassa iso joukko kyvykkäitä kaupparatsuja ja liikemiehiä Aasian markkinoille. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee