Luokanopettajan arki

Isoäitini oli tarkka, ketkä kuuluivat omiin. Hän ei ollut adoptoiva, ihana, vanha ja lempeä isoäiti. Ulkopuolelle jätettiin surutta naapurin yksinäinen mies, joka lauantai-iltaisin yksinään lämmitti saunaa. Jos suku oli koolla, isoäiti piirsi kepillä viivan tontin rajalle. Siinä meni raja. Rajan sisäpuolella oli suljettu sukumme. Meillä oli ihanaa ja auvoisaa. Juhannuskokko sytytettiin omalla rannalla omalle porukalle. Ilmapiiri muuttui kylmäksi ja tylyksi, jos naapurit juhannusyön makeiden tuoksujen ja juomien huumaamina halusivat liittyä hetkeksi seuraan ja imeä meistä valoa ja antaa meille omaa valoansa. Se ei vain käynyt päinsä. Isoäiti sanoi tiukasti, että haluamme olla omalla porukalla ja nyt on muiden aika lähteä omalle rannalleen. Omaksuin saman rajanvedon. Säälimättömästi ja surutta minäkin osaan piirtää rajan meihin ja muihin. Teen sen vain sillä erotuksella, että monesti samastun muihin ja hylkään omani ja jätän itseni isoäitini piirtämän viivan ulkopuolelle. Mökötän ja a

Luin sukuselvitystä isän puolelta. Tajusin olevani helmi historian helmitaulussa. Isäni suvussa on paljon opettajia: Kieltenopettajia, luokanopettajia, puutyön opettajia. Onko minussa veri vetänyt tikan pojan puuhun? Olen aina samastunut enemmän isän puolen miehiin ja sen puolen sukulaisiin. Taloudellisesti asiaa tarkasteltuna harmi. Äidin puolella on kauppakorkeakoulun, lääkärikoulun käyneet. Heillä on uusia Skodia. Isäni puolella autot ovat halpoja. Isän puolella itse korjaaminen on kunnia- asia. Isän puolella auton konepellit ja kaljatölkit on auki. Monttu on auki, perse on auki, radio on auki. Jostakin ruuvista on mennyt taas jengat tai menossa jengat. Kierrepakka on auki ja tehdään uusia jengoja. Sauna on päällä tai sitä lämmitetään tai suunnitellaan sen lämmittämistä. Otetaan neuvoa antavaa, ahkeruuskaljaa ja palkintokonjakkia. Isän puoli on kuin puolalainen tori, täinen, kuhiseva, polyfoninen kudos.   Äidin puolella maataan elämä hiljaa ohi. Ruoansulatus on ainoa liike. Ruo

Aika ajaa yleensä aina ohitseni. Tänä vuonna haluan olla ensimmäinen. Missäkö? Haluan olla, jos en ensimmäinen, niin ensimmäisten joukossa, mitä tulee oppikirja-, oppimateriaali- ja kouluoppimismateriaalitilauksiin. Olen ollut hereillä. Olen kirjoittanut aikatauluja herttaiseen (herttaisen yhdentekevään) kierrepäivyriini. Eilen kysyin opettajalta, joka on aina ensimmäisten joukossa, oletkos jo tehnyt lyijykynätilauksen? Hänpä ei ollut. En ollut ivallinen. Tai olin jälkeenpäin. Olin paalupaikalla. Starttini onnistui hyvin. Nyt pidän vain kaasun tasaisena. Tiedän, ettei saa tulla notkahduksia, romahduksia. Siihen ei vain ole varaa. Kilpailu huipulla on kovaa. Yksi deadlinen sivuutus, niin inhimillistä kuin se on, ja olen auttamatta ulkona. Tipahdan häntäpäähän. Minut ohitetaan kierroksella. Joudun kyselemään ja varmistelemaan päivämääriä, rahamääriä oppilasta johti ja joudun pyytämään, että minua tullaan kädestä pitäen opastamaan, miten kirjojen koodit ja ISBN-numerot haetaan. Sitä en

Isän perintönä sain valvomisen lahjan. Geeniperimässämme on voimakas lapinkoiran valvonta-ja laumasta huolehtimisvietti. Valvon, kunnes viimeinenkin on kotona ja saateltu Höyhensaarille. Herttaista? Ei ole. Herttaisuus on siitä kaukana. Valvonta on tuskallista läheisriippuvuutta, jonkinlaista kotivammaisuutta psykiatri Paloheimon ja terapeutti Hellstenin käsitteitä lainaten. Vapaa ihmisyys, humaani lämpö ei kuulu sukuni geenimuunnokseen valitettavasti.    Isäni kertoi hänen äitinsä käyttäytyneen samoin. Kun isäni horjahteli laitamyötäisessä (illanvietosta tai muusta raikuli-illasta tullessaan) kotimäkeä ylös, isoäitini pää loisti kauas ikkunan verhojen välistä. - Kuin täysikuu, akka uhkui syyllistävää katsetta ja piruilua, isäni kertoi minulle, kun olin tullut yöjuoksuikään. Isäni omaksui saman toimintamallin. Isäni iso pää loisti kuin kalju päärynä makuuhuoneen verhojen välistä, kun tulin kotiin yrittäen näytellä vähemmän humalaista kuin todellisuudessa olin. Jos olin aika ajoiss

Hyvännäköiset tytöt olivat kovaäänisiä. Niillä oli maaninen taipumus huutaa mielipiteensä julki. Ne keksivät aina uuden jutun, jota hokivat. Kulkivat oppilasjoukon luota toiselle hokemassa keksimäänsä mantraa. Hylkijöiden luona eivät käyneet. Hylkiöt olivat köyhiä tai rumasti, trendittömästi pukeutuvia, mahdollisesti puhevikaisia koululaisia. He yrittivät solahtaa tiiliseinän sisään. Hyvännäköiset tytöt olivat meikanneet itsensä aikuisen näköiseksi ja näyttivät suttuisilta. Iso rintavarustus oli laitettu tyrkylle. Kovaääninen, itsetehosteinen nauru kuului kortteleiden päähän. Heidän elämänsä oli sitä niin kutsuttua onnellista, kevyttä pintaliitoa. Suurta ilmatilaa he hallitsivat. He määrittivät hierarkian. Heidän elämässään kahvin piti jo 13-vuotiaana olla ”tietynlaista”. Poskisavuja imivät kapeista Menthol-savukkeista, minkä itsetehosteiselta nauramiselta ja kikatukselta kerkisivät.   Siinä minä pesin heidät. Imin raakasti keuhkoihin asti Camelia, Punasta ja vihreetä Mallua, Cheste

Ajattelin, että sitä vapaampi olen, mitä vähemmän kerron huolistani tai asioistani kenellekään. Ajattelin, että sitä riippumattomampi olen, mitä vähemmän kerron itsestäni ylipäänsä mitään. Ajattelin näin ja olen jo ajatellut pidemmän aikaa näin. Puhun asioistani tuskin kenellekään ja en yhtään mitään. Olen päättänyt vaieta. Kummallista, että mitä enemmän vaikenen, sen riippuvaisemmaksi ja vangitummaksi koen itseni suhteessa maailmaan, toisiin ihmisiin.   Tyhjiössä ei kukaan kuule, näe. Hitto miten pelottavaa huomata tyhjiön imaiseva voima. Imu on vahva. Olen joutunut vaikenemisen ansaan. Muut eivät halua vaieta. Ihmisten tarve jakaa elämää, tunteita ja kokemuksia on loputon. Vaikenemisen lisäksi en halua kuunnella. En kuuntele, koska haluan vaieta. Haluan siis, että maailma vaikenee kanssani ja kukaan ei kuuntele ketään. Taidan olla panteisti, minulla on halu sulautua hiljaiseen luontoon, kivikuntaan tai muinaisjärvien pohjasedimenttiin.   Vaikeneminen on vallan käyttöä ja julmu

Vessakirjoista. Metsästän niitä. Kirpputoreilta saa halvalla vessakirjoja. Kuolinpesät kauppaavat homeisia, kylmissä ulkorakennuksessa pölyttyneitä kirjoja halvalla. En puhu miesten lehdistä, Casanovan seikkailuista tai pokkari-Emmanuelleista. Vessakirja on jotakin spesifiä tietoa jakava aviisi menneiltä vuosilta. Leppäveden terva- ja tärpättitehtaan historia on vessakirja. Puijon hiihtoseuran kultainen 50-luku. Talvisia kuvia vuodelta 1936. Alfa Romeon maahantuonti 1960-1984. Pauli Toivosen tie maanviljelijästä Monte Carlon voittajaksi. Kuvakirja norjalaisista neuleista ja yleisimmistä neulemalleista. Joppe Karhusen henkilökuva Mannerheim-ristin ritareista. Kenraalien testamentit.   Suonenjoen kauppalan historia ja kaikki muut maalaiskuntien ja kauppaloiden historiikit. Hymy-lehden irtonumero vuodelta 1977 Irvin Goodman kansikuvassa nahkastetson päässä ja pikkusikari huulessa. Mauno Saaren kirja Marja-Liisa Hämäläisen hurjasta vuodesta 1984 ja kuvaus rajusta 1983 treenikaudesta.  

Agents aloittaa kappaleella Amour is blue. Rautalanka on isänmaallista. Fender Stratocaster on rakkauden ja nostalgian kaira. Vox vahvistaa ilmavirran liikkeen ja kaiuttaa sen nostalgian nälkäisille luokanopettajille. Badding Somerjoki toivoi, että olisipa jo syksy. Keväällä, kesän korvalla, kesälomalla huomaan itsekin toivovani syksyä. Luonnon kuolema ja mätäneminen tarkoittaa hämärää, sen hyssyä, saunan lämmitystä käsikopelolla, lauantai-iltaa ja sitä Jaloviinan lämmittävää suuta kiertävää hehkua. Rakkaus on kaipausta, elämä epämääräinen ”melankolian sieniretki” ikiaikaisille kirkkomaille, esi-isien kalmistoille. Ihana nähdä muuttolintujen hylkäävän talveen valmistautuvan isänmaan.   Agents soittaa kaksi instrumentaalia. Esa Pulliainen kuuluttaa niiden jälkeen, ” Hyvä yleisö, Ville Hermanni Valo”. Ja niin hesalaisen pornokauppiaan poika, jumalääninen Valo, tarunhohtoinen Ville saapuu juuri sopivan ujosti hymyillen, sopivan poikamaisesti kujeillen bändin eteen. Tutut HIM-maneerit

Nukun huonosti. Kevät, kevään valo poraa valon mentäviä reikiä aivoihini. Silmäni kuivuvat. Alan uskoa ja luulla, että kaikilla muilla menee lujempaa. Yöllä minua valvotti oppilas, joka koettelee hermojani. Peruskuvio: Minun pitäisi olla hänelle enemmän kuin luokanopettaja. Hän peilaa minuun asioita, joita hänen tulisi peilata omiin vanhempiinsa, mutta kun omat vanhemmat ovat yksityisyrittäjiä ja heillä on aika tiukassa, niin minä saan olla vanhemmuuden peilinä.    Arviointikeskustelussa tajusin, kuinka paljon asioita on pielessä. Isi ja äiti ovat paljon poissa. Lapset syövät koulussa huonosti. Kotona syödään maistuvia eineksiä. Lapsi syö vain kahta äidin laittamaa ruokaa. Äiti ei muuta laita. Isä komppaa keskustelussa, että äiti laittaa parasta sitä yhtä ruokaa, jota lapsi suostuu syömään. Kysyin, onko ok, että hiillostan lasta koulussa syömään ja maistamaan maailman makuja? On ok. Silti kysyn, että minkä helvetin takia se on luokanopettajan tehtävä? Perkele, malliruokailu. Pitäi

Eduskuntavaalit. En ole ehdokkaana. Miksi olisinkaan? Jos olisin, minulla olisi muutama pommin varma vaalislogan. - Parempi tulevaisuus ilmassa, vihreä merkintä Wilmassa. ( Vihreät) - Kolmikantaa tarvitaan, kolmiportaista tukea Arkadiaan! ( SDP) - Suomen erottava Pisa-tutkimuksesta! ( Perussuomalaiset) - Itsenäistä tiedon hankintaa, itsenäisiä projekteja, itsenäistä vastuuta! ( Kokoomus) - Eduskunnassa kasvatuskeskustelun mentävä aukko arvojen kohdalla. ( Keskusta) - Yksittäiset koulut tekemään tulosta! Voiton tavoittelu koulunpidon lähtökohdaksi! (LiikeNYT) - Vaikka hallituksen luuta lakas, kyläkoulut takas! ( Keskusta) - SOTE-uudistus kouluihin! Yksi maakuntarehtori, samanlaiset koulupuvut, yksi keskuskeittiö, yhteiset pelisäännöt! ( Kokoomus) - Attendo ja Pihlajalinna järjestämään koulunpito! Ajetaan luokanopettajia taksilla maakunnan perimmäisiin kolkkiin. Veronmaksajat maksajina ja hyötyjinä! ( Kokoomus) - Åland halua liitty Sverige! Koulunpitomodell kunde ma

Katson kentän laidalla jalkapalloa, kun poikani pelaa. En ole valmennuksessa mukana. Olen huoltajana, kuljen poikani mukana ja avustan siinä sivussa joukkuetta. Mukana on paljon isejä. Isien puhe on kovaa. Kulttuuriin kuuluu miesjoukoille tyypillinen, vittuilu, kukkoilu, machoilu. Isät puhuvat päälle ja pätevät. Puheissa näytetään paikka, osoitetaan hierarkiaa. Oletus on tietysti, että se on ok ja kaikki sen hyväksyvät ja siihen alistuvat. Tarkoitan nyt isien välisiä suhteita ja kommunikaatiota. Poikia kohdellaan kauniisti, oikeudenmukaisesti ja kannustaen. Tietysti se on tärkeintä. Silti koen oloni vieraaksi, kun alkaa hierarkiakukkoilu ja paskan nauraminen. Tyypillistä on tehdä jokin isä naurunalaiseksi. Aina se ei ole ivallista, mutta tienviitta raakuuteen on lähellä. Miessakkien kommunikointi on kaltaiselleni itkuherkälle taiteilijalle välillä liikaa. Haluaisin puhua kukista, taiteesta ja olla kauniisti. Naisten seurassa on pehmeämpää. Ymmärrys ja empatia ovat enemmän läsnä.  

”En halua, en tykkää, ei mun tarvii”. Lasten suusta kuulee usein näitä perusteluja. Luistimet jätetään kotiin, kun ”jää on liian liukas”. Isä ja äitikin saattavat sanoa, ettei lapsen tarvitse tehdä ” jos ei se kerran halua”. –”En minä sitä voi pakottaa”, äiti kertoo ihan tosissaan. Miten me koulussa siihen pystymme ilman oikeudenkäyntejä ja syytettä henkisestä väkivallasta ja lapsen raiteilta suistamisesta, jos vanhemmat eivät onnistu. Mikä   on, kun ei enää onnistu? Armeijassa opin saman luistauttamismallin. Silloin naureskeltiin, kun haettiin vemppaa veksistä omalla diagnoosilla ”rintaan pistää ja vituttaa.      Kypärää ei voi laittaa päähän, kun on liian paksu tupsupipo ja äiti ei pakannut ohuempaa pipoa ja siksi ei voi luistella.   Ohjeistin leikkaamaan tupsun pois. Koulun lainakypärä on väärän värinen, ei voi luistella. Käskin värittää kypärän tussilla. Koulun lainapipo ei kelpaa. Niissä on muka täitä.    Luistelutunnilla 15 asteen pakkasessa ja kovassa tuulessa lapsilla ol

Tommy Taberman kirjoitti runon Sääntö kokoelmassaan Veren sokeri. Ihmisen anna mennä, miehen, naisen, lapsen, vapautta janoavan Avaa ovet ja ikkunat sillä ketään ei voi käskeä Vain yhdestä pidä kiinni, äläkä ikinä päästä Vain sielustasi pidä kaksin käsin kiinni. Vain sielustasi pidä kaksin käsin kiinni. Upea ohjenuora olla pyllistelemättä, mielistelemättä, kaunistelematta   ja ennen kaikkea kauhistelematta yhtään mitään.    Pidän sielustani, yritän pitää sielustani kiinni siten, että en ajattele työtä vapaalla. Työssä ajattelen usein vapautta. Sielusta huolehdin, kun yritän töissä olla vain töissä, en vapaalla ja vapaalla en töissä. Vaikeaa se on. Mieli karkailee helposti muualle, yleensä tulevaisuuteen, tulevaisuudessa johonkin hetkeen, joka on kiintopiste. Kiintopiste jakaa ajan ennen kiintopistettä ja sen jälkeen. Minulla on iso kiintopiste, kesäloma. Kiintopisteeseeni on 12 viikkoa. Pieni kiintopiste on 7 viikon kuluttua koittava pääsiäinen. Olen ki

-           Hei kulkaa, ystävät kuunnelkaa! On tullut uusi ohje, ohjeistus, käsky, mahtikäsky, paimenkirje, postilla, asetus pääkallopaikalta, virastojen huipulta, itse majesteetilta. Nyt on sitten, nyt on sitten jatkossa niin, että mikään ei saa enää maksaa mitään, sanoi oppilaitoksen johtaja eräänä maaliskuisena aamuna. -             Anteeksi vain, siis mikä ei saa enää maksaa mitään? -           Mikään ei saa enää maksaa mitään. Opettajana et saa oppilailta kerätä latin latia enää yhtään mihinkään. -           Miten sitten hoidetaan retkirahojen, leirikoulujen rahavarojen keruu? -           Teidän pitää perustaa vanhemmista komitea, rahankeruuryhmä ja tutkailla varainhankintaa ulko-ja yläpuolelta. Ikään kuin mahdollistatte, luotte puitteet varainhankinnalle ja jättäydytte sivuun, varjoon. -           Niin kuin työmarkkinaneuvotteluissa tietyt ammattijärjestöt? -           Mitä vihjailet? -           En mitään. -           Sitä minäkin. -           Olisimme lähdö

Viestikisa oli alkamassa. Joukkueita oli ilmoittautunut hyvin kisaan mukaan. Lääkärien joukkueessa hiihti työterveyslääkäri T.Virsu, Ortopedi A. Torso, Psykiatri E. Alchemin ja Elänlääkäri Armas Hund. Lääkäreillä oli lääkeyhtiön sponsoroimat sukset, joissa oli huomioitu hiihtäjän paino, pituus ja hiihtotyyli. Lääkefirmat sponsoroivat myös suksivoiteet, jotka olivat laboratorioissa kehitetty ja apinoilla testattu. Epäiltiin myös, että lääkärit olisivat saaneet piristeitä lääkefirmoilta. Hiihdon jälkeen lääkäreitä odotti pirtubooli kelohonkaisella mökillä, jossa oli kuulemma palju ja hieroja. Juristien joukkueessa viivalle saatiin asetettua kovatasoinen viestikvartetti: korkeimman oikeuden presidentti P. Koskikara, varatuomari Einar Wau Suupohjan alueen latupohjien osastonjohdosta, Syyttäjä Paul Alta ja notaari Eivor Ahmatov. Elinkeinoelämän keskusliitot seisoivat juristien takana. Kisan jälkeen juristeja odotti poroajelu tunturiin ja pääsyliput operettiin, joka järjestettiin jäälinna