Luokanopettajan arki

 Jee. Kutoset saavat sukupuolineutraalin Hymy-patsaan. Kirkasotsainen hymypoika ja sileäotsainen hymytyttö jäävät historian unholaan. Minusta koko pysti joutaisi unholaan. Kriteerit hymypystin saajalle ovat niin 1950-lukuiset. Luokka äänestää hymypystin saajaksi luokkatoverin, jonka tulisi olla ystävällisin, rehdein ja hymyilevin. Sotakorvauksia maksavan kansakunnan lapsen epiteettejä. Hiljainen, hyväntuulinen hymyilijä, joka on näkymätön, hajuton, väritön ja mauton. Puuhaa omiaan, työntelee Molla-Maijaa pihassa, kun sotavammainen isä huutaa perkelettä kammarissa ja yrittää kammeta itseään töihin hitsaamaan jäänmurtajaa Neuvostoliitolle.    Olen nähnyt monta kertaa, miten luokka äänestää suosituimman oppilaan hymypojaksi tai hymytytöksi. Olen myös käyttänyt veto-oikeutta, eli laskenut äänet uudestaan siten, ettei mahdoton toteutuisi ja epäoikeudenmukaisin vaihtoehto toteutuisi.    Kuka on luokan ystävällisin, rehdein ja hymyilevin? Perkele! Palkinto voisi kuulua sille, joka on luokan v

  Tämä kirja pitää lukea. Ai, miten suoraan Iida Rauma puhui tämän päivän Hesarissa (HS 230.1.2022) koulukiusaamisesta. Rauma ajattelee lasten välisestä kiusaamisesta siten, että aikuisten ihmisten  elämässä niistä teoista, jotka latteasti laitetaan käsitteen koulukiusaaminen alle,  joutuisi rikosoikeudelliseen vastuuseen. Koulukiusaamisen sijasta koulussa pitäisi puhua jatkuvasta ivaamisesta, yksin jättämisestä, tyrkkimisestä, lyömisestä, kuristamisesta, hukuttamisyrityksistä, halusta viedä toiselta ihmisarvo ja tehdä toisesta ihmisestä hylkiö, rotta, syrjitty, ali-ihminen.    Hesarin jutun mukaan Rauman tekstissä koulua verrataan vankilaan ja mielisairaalaan ja paikoiksi, jossa ihmiseltä riistetään vapaus ja jossa yksilöt alistetaan ehdottomiin ja  stressaaviin valtasuhteisiin, jotka pahimmillaan ovat täynnä pikkutarkkoja sääntöjä,  joiden tarkoitus on näyttää alammaiselle alamaisen paikka. Olen samaa mieltä Rauman kanssa. Olen sitä mieltä, että osittain tällainen koulu on hyvä ilman

  Ammatti Koulutuksen kesto Mediaanipalkka Luokanopettaja, Kasvatus tieteiden maisteri n. 5 vuotta.   300 op.   Ylioppilastutkinto pohjalla. 3661 € Lääkäri, lääketieteen lisensiaatti n. 6 vuotta. 360 op. Ylioppilastutkinto pohjalla 7476 € Kauppatieteiden maisteri, ekonomi n. 5 vuotta. 300 op. Ylioppilastutkinto pohjalla 5109 € Diplomi-insinööri n. 5 vuotta. 300 op. 5100 € Oikeustieteiden maisteri n. 5 vuotta. 300 op. 4150 € vastavalmistuneen juristin vähimmäispalkkasuositus Sairaanhoitaja n. 4 vuotta. 210 op. Ammattikorkeakoulututkinto 3185 €   Tein taulukkoa mediaanipalkoista, koulutuksesta, koulutuksen kestosta. Miksi? Siksi, että nyt käydään palkkaneuvotteluja. TEHY haluaa nostaa sairaanhoitajat palkkakuopasta. Heille ei kelpaa pieni korotus. Jos saa

  2020-lukua on alettu rinnastaa 1930-luvun loppuvuosiin. Venäjä rinnastetaan silloiseen Natsi-Saksaan. Venäjän Krimin miehitystä ja Itä-Ukrainan jäätyneeksi konfliktiksi muuttunutta sotaa verrataan Saksan suorittamaan Anschlussiin Itävallan kanssa ja sudeetti-Tsekin ilmoitusluontoista liittämistä Kolmanteen valtakuntaan. YK:n edeltäjä Kansanliitto oli Natsi-Saksan edessä täysin avuton. Nyt pelätään Naton ja Eu:n jäätyvän Kansanliiton avuttomuuteen pelottelevan ja uhittelevan Venäjän edessä. On kyllä mielenkiintoista ja pelottavaa, onko Nato ja EU yhtä neuvoton ja heikko kuin 30-luvun Kansanliitto.   1930-luvun lopulla Suomi kuului Kansanliittoon, josta apua ei juurikaan talvisodan kynnyksellä ja sen aikana saatu. Suomi yritti Pohjoismaista puolustusliittoa Ruotsin, Norjan ja Tanskan kanssa, joka ei toteutunut. Toteutuessaan se tuskin olisi estänyt  Natsi-Saksaa miehittämästä Tanskaa ja Norjaa ja Neuvostoliittoa yrittämästä miehittää Suomea. Viron kanssa mietittiin puolustusyhteistyötä

Tänään siteeraan kirjoituksessa kokonaisuudessaan päivään sopivaa laulua.  En tiedä, mistä kappaleessa kerrotaan. Veikkaan, että kyse on oikeudesta saada olla ihminen, sellainen ihminen, miksi on sattumalta syntynyt. Veikkaan, että ihmiskäsityksen pohjana ei ole raamatun luomiskertomus. Olen niin onnellinen, että laulun sankakri saa vastata sanoistaan julkisen tuomioistuimen ja esivallan edessä. Itse asiassa vaihdan verbivalinnan " saa vastata sanoistaan" verbivalintaan " saa esitellä maailmankatsomustaan", koska en aio asemoitua laulun sankarin puolelle, enkä häntä vastaan. Sana olkoon vapaa kuin taivaan tuuli.    Kappaleen sanoitus on iki-ihanalta Tamperelaiselta punk-yhtyeeltä, jonka nimi on ihanan provosoiva " Huora" ja kappaleen nimi Normaali? Pimeä keskiaika on lähempänänä kuin arvaammekaan. Yleiseurooppalaisen sodan uhka on lähempänä kuin koskaan. Normaalia on   aatteiden siksak-ommel, edistys, taantuma, edistys, taantuma.. Dialogiset voimat, vastak

 Niin kai se on, että ansiotyöstä olisi jäätävä käteen lisäarvoa. Sitä, jolla saa sitä kaikkien haaveilemaa "ylimääräistä". Onneksi, ihmeekseni myönnän olevani tällä mielialalla, opettajan työstä ja tämän hetkisillä asuntomenoillani ja supisuomalaisella "asuntolainat on maksettava ennen hautaa", ettei omaisten tartte kärsiä tai että sais lainat pois ennen eläkettä, joka kuuleman mukaan on olematon, ei minulle siunaannu lisäarvoa lainkaan. Voisin olla katkera, mutta tänään en ole, vaikka huomenna jo olen. Miksi? No, ihan vain siksi, että suurin osa ihmisistä ei ymmärrä lisäarvosta yhtään mitään. Minäkö muka ymmärtäisin, jos lisäarvoa palkastani saisin? En. Tietenkään en. Arvostelen siis itseäni arvostellessani toisia. Annan muutaman esimerkin irvokkaasta lisäarvosta.   Tapaus 1. Sisko ja siskon mies kävivät viikonloppuna kylässä. Mies oli saanut palkankorotuksen. On töissä yksityisellä ja ymmärtää tietojärjestelmistä ja osaa koodikieltä koodata. Hän oli saanut neuvot

 Lauantai-ilta sujui inventaariossa. Inventoin tavarataloa. Talkoojuttuja lapsen joukkueelle. Pakkopullaa luvassa, niin ajattelin. Sain kunnia inventoida kondomeja, liukuvoiteita, raskaustestejä, terveyssuojia ja kosteuslappuja. Innostuin. Kukapa ei? Aloitin kortsuista. Erikokoisia oli hyllyssä. Kookkaita XL-kortsuja, keskimittaisia ja ohuita ja pieniä pienimunaisille. Sultania, Durexia, Magicia, Näkkiä, juomukondomia, Playboyta, erittäin ohutlateksista paksumpaan kumiin.     Liukuvoiteita oli eri makuja. Mansikka-limeä, raparperia, limaisaa, ei niin limaista, vaahtoavaa ja Erisolia.  Mietin liukuvoiteiden menekkiä, mutta sen parin tunnin aikana muutama asiakas osti liukasteita, joten on niillä menekkiä.  Raskaustestejä oli analogisia ja digitaalisia monelta eri valmistajalta. Terveyssiteitä oli joka lähtöön: maxi-pakkauksia, minipackeja, retkitamponeita, siteitä, monen näköistä ja -kokoista.   Oli todella virkistävä iltapuhde, ei voi muuta sanoa. Kookas kondomi. Yhtä kookas kuin opett

 Paaston jälkeen olen jättänyt kotona hiilihydraatit minimiin. Kasvikset vievät eniten tilaa lautaselta, sitten proteiinit ja tosiaan hiilarit eivät näyttele enää pääosaa. Sipsit, karkit, oluet ja jatkuva napostelu on jo toista viikkoa olleet poissa päivittäisestä ruokavaliosta.   Luokanopettajan valvontaruokailu teettää ongelmia. Kouluruuat ovat erittäin hiilaripainotteisia. Maanantaina lihapullia ja perunamuusia. Raaka porkkanaraaste ja majoneesinen salaatinkastike. Porkkanaraaste on ihan jees, mutta kyllä siinä itsensä jänikseksi tuntee, kun sillä yrittää mahansa täyttää. Tiistaina oli kasvishernekeitto. Irtosalaatinlehtiä näkkileivän päälle. Proteiinia vain herneissä. Keskiviikkona oli taas perunamuusia ja makkarakastiketta ja porkkana-ja lanttusalaattia majoneesikastikkeella. Huomenna on pinaattilettuja kylmällä kinkkumakaronisalatilla ja fetajuuston palasia.  Perjantaina on kalapuikkoja ja perunamuusia.     Koulun henkilökunnan valvontaruokailusta opettaja saa ravintoetua 4,29 eu

 Lapseni on alkanut liikkua uuden tyypin kanssa. Tyyppi on kovaääninen.   Hyypiöllä ei ole kotiintuloaikoja. Hyypiö saa mennä ja tulla vapaasti.   Lapseni opettaja sanoi, että juipilla on huono vaikutus. Lapseni on muuttunut levottomaksi. Heille on rakentunut ääneen lausumaton, outo yhteys. He ovat luokassa, mutta ikään kuin muita ei olisi ja he olisivat kahden. Tunnistan minä ilmiön. Lapseni opettaja sanoo, että hyypiöllä on oppimisen kanssa ongelmia. Juipista yritettiin saada väkisin aikaiseksi kuva kartettavasta rikollisen alusta.   Lapseni opettaja sanoi, että lapseni entinen hyvä kaveri on irtaantunut häirikkötyypin ja lapseni seurasta. Ilmeisesti ex-kaveri on saanut vanhemmiltaan käskyn pysyä poissa, pysyä kaukana ei-toivotusta juipista.   Viime viikolla puhelin soi myöhään illalla. Ex-kaverin isä soitti. Oli huolissaan juipista. Yritti saada minut samalle puolelle, hyvien ihmisten puolelle.    Juippi, hyypiö, tyyppi, häiriötekijä, ei-toivottu lapsi on pieni lapsi. Hän on suorasu

 Appelsiininoranssi Opel Mocca. Sen ostaisin, jos värin perusteella pitäisi ostaa. Minkään muun takia en halua uutta autoa. Minä ajan helvetin vanhaa rouskua, pahvilaatikon mallista Volvoa niin kauan, kun sen 2.4 l moottori sitä eteenpäin työntää. Minulle asia on päivän selvä. Toisille ei.   Lapseni vinkuvat päivittäin, miksi meillä on niin vanha, niin kovin likainenkin auto. Päivittäin. Vastaan päivittäin, että auto on vanha, kestävä, verraton, tilava ja sen kanssa mennään likaisiin ja vastenmielisiin paikkoihin, kuten ostoskeskukset ja urheiluharrastepaikat. Lasteni kaverit vinoilevat lapsilleni meidän vanhasta Volvosta. Olen soittanut puheluita vanhemmille, jossa keskustelen heidän kanssaan, voivatko heidän lapsensa jättää perheeni Volvon ja sillä ajelemiset meidän asiaksemme. Ovat luvanneet, mutta kohta sama kysely, suunsoitto autosta alkaa.    Vaimoni serkku osti uuden auton. Verigreipin punaisen Sitikan ( appelsiininoranssin Opel Mokkan jälkeen pidän tokaks eniten verigreipin pun

 Paasto loppui. Sinnittelyni nikotiinin himon kanssa jatkuu. Päätin tammikuun pidättäytyä kokonaan nikotiinista. Nuuskariippuvuuteni on todella paha. Yritän olla myös käyttämättä korvaustuotteita, joita olen välillä käyttänyt. Zonnic on tullut tutuksi. Zonnicin pussinuuskan Suomessa myytävissä korvikkeissa on nikotiinia joko 2 mg tai 4 mg nuuskapussia kohti. Suomeen Haaparannasta ja Ruotsin laivoilta trokatut mustan pörssin nuuskat ovat yleensä tautisen vahvaa Odens-pussinuuskaa, jossa yhden nuuskatyynyn sisältämä nikotiiniannos on 22 mg. Odens on tajunnan räjäyttävä kokemus. Mutta ilman olen ollut jo toista viikkoa. Eilen istuin jo autoon ja lähdin ajamaan mustaan pörssiin. Pysäköin. Nousin autosta. Pakotin itseni takaisin autoon. Lähdin liikkeelle. Vielä olin tekemässä U-käännöstä ja nyt haen purkin. En tehnyt. En kokenut oloani voittajaksi. Ajattelin, että pitkän paaston jälkeen olisin ansainnut palkintoni, nuuskapurkin. Nikotinistin kujanjuoksu. Ja tammikuu ei ole edes puolivälissä

Paino 86,3 kg. Hitaana jatkuu pudotus. FMD-dieetti päättymäisillään. Aamupalaksi tänään paahdettu, pieni pala ruisleipää, jonka päällä kevyesti rasvaa ja avokadon siivuja. Lisäksi kirsikkatomaatteja ja pari appelsiinin siivua. Ja kruununa 20 g tummaa raakasuklaata. Lounaaksi saan höyrytettyjen, paahdettujen kasvisten lisäksi proteiinin lähdettä, kanaa. Taivaallista. Huominen päivä on vielä palauttelua, sitten olen omillani eli yksin viidakossa, jossa kasvaa oluttölkkejä, sipsejä, kyljyksiä ja  napostelijan taivaan muita metabolisia ihanuuksia.   Eilen tuntui jo hyvältä. Tein pienen juoksulenkin. Voi, kun saisin kiinni terveellisestä ruokavaliosta. Ai, että, kun voisinkin jatkaa tällä tavalla. Oma palkitsemisjärjestelmä ikävä kyllä perustuu erääseen tärkeään elementtiin. Olut, toinen ja kolmas olut.    Päätän blogini paastoseurannan tähän. Tammikuun lopussa on seurantajakso. Silloin kerron, olenko retkahtanut ja jatkan napostelua kuten ennen vanhaan vai olenko skarppi ja timmi, kuten Mu

Paino 86,8 kg. Pudotusta eilisestä vain 300 g. Pöhötys poistunut. MFD-paaston viides ja viimeinen päivä. Tänään aamupalaksi kuusi pähkinää ja puoliteelusikallista hunajaa, tuoppi vettä, jonka joukkoon puristettu sitruunaa. Kahvi mustana kookosöljyn kanssa. Lounas mukaan töihin. Haudutettuja kasviksia 250 g. Välipalaksi jotain tahnaa 30 g. Yöllä lihas- ja päänsärkyä.    Huomenna alkaa paastosta vähitellen palautuminen kohti toivottavasti uutta normaalia. Höyrytettyjän kasvisten viereen lautaselle lätkästään kalaa ja valkoista lihaa, kanaa. Uusi normaali ilman napostelua, liikaa hiilihydraattia. Proteiinin määrän kasvattaminen ja kasvisten lisääminen pitää myös laittaa toteen.    Naposteluun tottuneet käteni viuhuvat ilmassa ja kauhovat tyhjää. Miten selätän vanhat tottumukset, jotka istuvat syvässä. Napostelun lisäksi harrastuksiini on kuulunut yösyöminen. Juustosämpylä yöllä. Kulaus maitoa suoraan purkista, kun kukaan ei näe. Suloisen rikollista. Viides paastopäivä. En koe olevani voit

 Paino 87,1 kg. Painonlasku rauhoittunut. Olo hankala, ristiriitainen. Sisäelimiä kutittaa. En pääse raapimaan maksaa, munuaisia ja haimaa. Hengitys haisee pahalle. Yöllä palelin ja lihaksia särki. Töihin mukaan oma eväsastia juuressosekeittoa ja välipalarasia, viisi hasselpähkinää pähkinätahnassa ja teelusikallinen hunajaa.    Kuuntelen kollegoiden typerää sössötystä koronakäytänteistä. Infantiili, imbesilli kasvatus-ja opetustyön jargon täyttää kaikki viestintäkanavat. Tukehdun. Eheys. Malttikerho. Esimerkkiruokailu. Läsnäolo. Väsyttää tämä hölötys. Neljäs paastopäivä.

Paino 87,7 kg. Kilo lähtee päivässä. Uskomatonta. Niin paljon pöhötystä. Nälkä. Paaston aikana on tullut selväksi, että olen napostelija, napsija. Olen jatkuvasti napsimassa. Kävelen keittiöön, nostan käteni tarttuakseni naposteltavaan. Yksi suolakeksi. Tai puolikas keksi. Käsi livahtaisi mielellään muropaketin sisään, myslipussiin. Pieni pala juustoa olisi kiva leikata. Vain pieni kulaus kylmää valkoviiniä. Yksi konvehti. Tai puolikas. Paastoajalle se ei käy. Ennen paastoa napsin jatkuvasti. Huijasin itseäni. Koko ajan vähän. Ja sitten tukeva aamiainen, lounas, illallinen ja iltapala. Saanko naposteluni pidettyä kurissa paaston jälkeen? Tavoite se ainakin ehkä olisi. Olen niin hermostunut, hermoloppu ihminen, että jatkuvaan kävelyyn sopii hyvin jatkuva napostelu. Työmaallakin. Välitunnilla vain yksi suolakeksi on äkkiä kuusi keksiä päivän aikana.   Palelen. Vatsaani vääntää. Pään sisällä kutina. Kehoni ihmettelee. Sisäelimet puhdistuvat. Viskeraalirasva saa kyytiä. Elämän ilo huutia.

Paino 88,7 kg. Kilo lähti päivässä. Olen viulun kieli. Ärtynyt, saan raivon puuskia. Kuuloyliherkkyys vaivaa. Poikani äänenmurros ja uhmakas käytös riistää minulta hermojeni hallinnan. ( -Kuka vittu, kuka vitun, saatanan läski on syönyt mun suklaavanukkaan, vittu?) En jaksa kuunnella yhtään, kun se kulkee ympäriinsä ja hokee, miksi pitää olla talvi, miksi ylihuomenna on maanantai ja koulu alkaa? Kokeile paastoa perkele, niin tiedät, että aivan sama mikä keli on kun kuorit porkkanoita ja juot sitruunavettä, puhdistavaa sitruunavettä, joka puhdistaa kuulemma munuaiset, munuaisaltaat, sapen ja ajatukset.    Paastoni nimi on FMD dieetti. Se on paastoa jäljittelevä dieetti. Kesto viisi päivää. Toisena päivänä olet hermoromahduksen partaalla. Vien yöksi teräaseet kellariin, koska kolmas päivä on kuulemma vaikein. FMD eroaa tavallisesta paastosta siten, että tässä saa syödä. Tässä syödään vähän kaloreita sisältävää ruokaa ja huijataan elimistöä. Ruuanpolttouuni sytytetään ja klapia työnnetään

 Aloitin paaston. Alkupunnitus 89,7 kg. Säikähdin. Olen urheillut lomalla kuin eläin. Silti turpoan kuin tynnyri. Kuin kuiva puuvene keväällä imee itseensä vettä vesillelaskun jälkeen, olen turvottanut itseni konjakilla, portviinillä, oluella, punaviinillä, sianlihalla, konvehdeilla, kuivalla valkoviinillä, likööreillä, snapseilla, pakasteraikkaalla, taskulämpimällä ja eritoten pikkupitsoilla ja lihapiirakoilla. Oloni on hirveä. Olen turvonnut puuvene. Loman aikana olen retkiluistellut pitkiä matkoja järven jäällä. Olen  hiihtänyt. Juossut. Kävellyt. Mutta se ei auta. Se ei auta, kun rasvan palamisen laskukaava menee aina jotenkin näin. Kun olet syönyt pitsan, saat sen kulutettua vyötäröltäsi: - 5 tunnin hölkällä - 4 tunnin hiihdolla - 3 tunnin uinnilla - 8 tunnin kävelyllä - 3 tunnin kuntopiirillä - 2 tunnin opetussuunnitelman tulkinnalla - 1 tunnin erityisen tuen papereiden kirjoittamisella Pitsan kanssa menee usein pari olutta ja sitten irtokarkit ja sipsit ja lasi viiniä.  Taas tot

 Kiire. Tulisi jo kesä. Olisi jo kevät. Turku-Helsinki junayhteys olisi saatava alle tuntiin, niin ehtisi paremmin, jonnekin. Mihin ehtisi? Ateneumiin ostamaan jääkaappimagneetteja, kultakaudesta kertovia magneetteja.    Kiire ehtiä opettaa, opiskella, arvioida kaikki OPS:n vuosiluokkaistetut oppimissisältötavoitteet. Vuosiluokkaistettu-maailman rumin sana. Nurkkaan ahdistettu ja vuosiluokkaistettu kuuluvat samaan sanaluokkaperheeseen, "Ahdasmieliset ja alistavat sanat". Samaan perheeseen kuuluvat myös sanat tukistaminen, matkapahoinvointi, tuloksenteko, kolmiportainen, kalaportaat, repeämä, aivopieru, yhteiset pelisäännöt, infrapunasauna, hoidetut pihat, lumenkaatopaikka, sydän-javerisuonitauti, tuloutus, turvetuottajien korvaukset menetetystä elinkeinosta ja apatia.   Kohta kiire alkaa. Pitää, pitääkö ehtiä käymään läpi kaikki vuosiluokkaistetut asiat. Entä, jos en kerkiä? Tulee kiiru! Olemme nyt jo jäljessä! Nyt pitää kiiruhtaa. Ei meillä ole aikaa. Aikaa ei ollut elokuuss

 Niin siinä kävi. Hiihtokauden aloitin sitten eilen. Suksen pohjat olivat harmaat ja kuivat. En vienyt suksia laitettaviksi liikkeeseen. Itse voi laittaa, jos osaa. Tai viitsii. Jokin parafiinipurkin pohja löytyi. Se varmasti riittäisi kahdelle sukselle. Minulla on zero-sukset, ei skinit. En ole koskaan saanut zeroa toimimaan oikein. Olen muuttanut sen tavalliseksi purkkivoidesukseksi. Vanha silitysrauta. Sikli löytyi. Ja nailonharja. Ja liuos, jolla puhdistaa pohjat. Periaatteessa kaikki oli helppoa. Paitsi, etten saanut tasaista jälkeä. Siksi kai saatana on liikkeet. Mutta, kun se maksaa ja jos itse osaa. Osaa ja osaa. Voi ottaa selvää!   Illalla ladulle. Ei luista suksi ja pito paska. Muut suihkivat ohi luistellen ja tasatyöntäen. Vituttaa. Oma elämä aukeaa eteeni ladulle. Minulla on ollut kaikki sekundaa. Aivan kaikki. Alennuskorista ostettua paskaa. Lapsesta lähtien. Olen punaisten aletarrojen mies. Kirpparilaarien Oiva Lohtander. En ymmärrä laadusta mitään. Tai ymmärrän minä laad

 Vuodenvaihde alkoi taas armottomalla pöhötyksellä. Uusivuosi tuli vastaanotettua perinteisin menoin: ystäväperheen luona kyläily, paljon olutta, kuohuviiniä ja konjakkia. Tässä sitä taas istutaan ja tammikuu on tipaton, toivottovasti ei iloton.    Kyläilyn aikana myös ulkoiltiin, lenkkeiltiin ja keskusteltiin. Keskusteluissa esiin nousivat kaksi teemaa, jotka yhdistivät minua ja keskustelijana toiminutta pitkäaikaista ystävääni: kokemus omasta elämästä palvelijana ja tietynlaisena vankina. Palvelijana toimiminen tarkoittaa eräänlaista jatkuvaa saatavilla ja palvelijana olon tunnetta omalle perheelleen. On oloja, että on vapaasta tahdosta alistanut itsensä jatkuvaan saatavilla olemisen ja läsnäolon rooliin. Sitä kautta syntyy olo, että suorittaa elämää elinkautisvankina. Omien tarpeiden alistaminen puolisolle ja perheen lasten tarpeille tuottaa sidotun olon, jonka perustunne on itselleen ja omalle elämälle vieraaksi jäämisen tunne ja kysymys, milloin se päättyy ja onko valoa tunnelin p