Siirry pääsisältöön

Kiirehtiminen

 Kiire. Tulisi jo kesä. Olisi jo kevät. Turku-Helsinki junayhteys olisi saatava alle tuntiin, niin ehtisi paremmin, jonnekin. Mihin ehtisi? Ateneumiin ostamaan jääkaappimagneetteja, kultakaudesta kertovia magneetteja. 

  Kiire ehtiä opettaa, opiskella, arvioida kaikki OPS:n vuosiluokkaistetut oppimissisältötavoitteet. Vuosiluokkaistettu-maailman rumin sana. Nurkkaan ahdistettu ja vuosiluokkaistettu kuuluvat samaan sanaluokkaperheeseen, "Ahdasmieliset ja alistavat sanat". Samaan perheeseen kuuluvat myös sanat tukistaminen, matkapahoinvointi, tuloksenteko, kolmiportainen, kalaportaat, repeämä, aivopieru, yhteiset pelisäännöt, infrapunasauna, hoidetut pihat, lumenkaatopaikka, sydän-javerisuonitauti, tuloutus, turvetuottajien korvaukset menetetystä elinkeinosta ja apatia.

  Kohta kiire alkaa. Pitää, pitääkö ehtiä käymään läpi kaikki vuosiluokkaistetut asiat. Entä, jos en kerkiä? Tulee kiiru! Olemme nyt jo jäljessä! Nyt pitää kiiruhtaa. Ei meillä ole aikaa. Aikaa ei ollut elokuussakaan. Vaikka olisimme aloittaneet lukuvuoden heti juhannuksen jälkeen, olisi moni asia jäänyt käsittelemättä, kuten hiilipiirtäminen, poratappiliimaliitos, polyfoninen afrikkalainen kuorolaulu ja kätevän pienen lypsyjakkaran valmistus. Perinnetyö. Joko lypsyjakkara tai saapasjalkarenki! Tai saapasjalkarenki tai löylykauha. Tai makkaratikku. Ja pitää ehtiä joka oppiaineesta tehdä ne itsearviot. Ja vertaisarviot. Ja arvio omasta jaksamisesta. Ja kaverin jaksamisesta. Ja yleisestä ilmapiiristä. Ja osallistumisesta. Ja johtamiskulttuurista. Ja toimivista käytänteistä. Toimimattomista. Arvioida kiirettä. Onko sitä vai eikö sitä ole?- Pieni kiire on aina paikallaan, sanoo Liisa. 

  Itse luotu kiire. Haista itse! Joka kiirehtii, perkele kiirehtiköön. Ei näillä palkoilla paljon kannata. Ei tällä eläkeiällä, 68 vuotta, paljon kannata. Säästöliekki päälle, että jaksaa edes eläkkeelle. 

Peitto korville ja kiirehtimään unta.





Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee