Luokanopettajan arki

 Olen täyttymässä. Viikko nyt lomaa takana. Aamulla herään klo 6.00. Luen hesarin. Juon kahvin. Tähän menee tunti. Sitten peiton alle horrosunille. Ihanaa horrostaa. Käväistä unen ja valveen rajamailla. Miettiä kesää. Miettiä lapsuutta. Miettiä kaikkia rakkaita ja rakkauksia. Uusi herääminen. Kuusenkynttilät päälle ja tähti ikkunalla loistamaan. Ulkoilua. Retkiluistelua ja hiihtoa lähialueella. Kävelylenkki. Välillä juoksulenkki. Päiväunia. Hyvää luettavaa. Jorma Kurvisen sotaromaaneja. Sirpa Kähkösen uusinta Kuopio- sarjan romaania Vihreä sali. Sirpa Turkan runoutta. Raymond Briggsin Joulupukki-kuvakirja on minua ilahduttanut suuresti.   Lomalla täytytään kaiken sen toisille antamisen, toisten kuuntelemisen vastapainoksi, joka tyhjentää energiat ja jaksamisen. Ja levätään. Tavataan ihania ystäviä. Nähdään sukulaisia. Olen kuin toinen mies, toinen Markku.   Toivottavasti kaikki saisivat täyttyä omista ajatuksista, omista tunteista. 

  Jorma Kurvinen oli mestarikirjailija. Upea kertoja. Kirjoitti lapsille, nuorille, aikuisille, koirakirjoja, metsästyskirjoja ja sotakirjoja. Korpraali Korhosen joulupöytä on huumorilla kirjeoitettu jouluromaani. Korpraali Korhonen ei ole koskaan saanut nauttia kunnon joulupöydästä. Hän on vain nähnyt suurten maatilojen isäntien joulupöytiä, mistä ei mitään puutu. Se harmitti Korhosta ja sai hänet katkeraksi. Korhosen joukkueeseen tulee täydennysmieheksi Helsinkiläisissä ravintoloissa mestariksi koulittu kokki ja kaksi vankilasta vapautunutta rosvoa, ammattivarkaita. Romaanin juoni on yksinkertainen: järjestetään Korhoselle ja Korhosen joukkuulle parahultainen joulu, josta mitään ei puutu. Niin komea ja pramea kuin se vain asemasodassa onnistua. Ja onnistuuhan se.    Pappi pitää joulusaarnan. Joulupukki vierailee. On joulusauna. On itsepantua loistavaa joulukaljaa. On konjakit ja viskit hankittu mustasta pörssistä. On palvattua hirvenlihaa, torttuja, pipareita, suklaata, aivan kaikkea

 Kuvassa Jyväskyläläisen taiteilija Jonas Heiskan maalaus Joulusauna. Ihana tunnelma. Jouluinen tähtitaivas järven yllä. Aattoaamu. Puolen päivän jälkeen vedän parran ja tamineet ylleni ja aloitan pukittamisen. 30 vuotta olen kierrellyt ihmisten nurkissa mouruamassa sisään lapsia tapaamaan. Luokanopettaja aattotyössään.   Aattoaamu alkoi lapseni kuiskauksella "Isä, kolmen minuutin päästä alkaa kuuma linja." Unen läpi kuulin kuiskauksen ja lämpöinen aalto tulvahti kehon läpi. Joulu tehdään ja taas on tehty omille pienokaisille. Lapset ovat aarteemme. Ihana olla isä. Ihana saada järjestää joulua, kuluttaa kaikki rahat lasten joulun riemuksi ja rikkaudeksi.    Aattoaamun lehdessä oli rikosuutinen. Neljä miestä oli tuomittu ehdottomiin vankeusrangaistuksiin vakavista huumerikoksista. Heilläkin on ehkä pienokaisia odottamassa aattoaamuna malttamattomana lahjojaan. He eivät saa kokea lastensa malttamatonta joululahjojen odotusta. Ajatukseni viivähtää karuissa kohtaloissa. Miten elä

  1930-luvulla isoäitini oli pikkutyttö. Hän sairastui tulirokkoon, kuten moni muukin lapsi. Isä ja äiti tulivat katsomaan häntä. Sisälle he eivät päässeet. Tikapuille sai nousta. Ikkunaa ei saanut avata. Lohdutuksen, rohkaisun sanoja vaihdettiin lasin läpi. Kaksinkertaisten lasien läpi sai varmastikin huutaa, jos halusi saada äänen kuuluville. Sai ehkä koskettaa lasin läpi äidin nenää, isän kättä, silittää äidin poskipäitä, huiskuttaa kädellä.   Korona-aikana vuosi sitten lehdissä oli kuvia omaisista, jotka kävivät vanhainkodeissa koskettamassa rakkaan vanhuksensa nenää, kättä ikkunalasin takana. Oma rakas elämänsä viimeisillä metreillä, eikä saa pitää kädestä, silittää valkoisia hiuksia, muistella menneitä. Miten voikaan sydän riutua ja pakahtua?  Korona-sairas vanhus, nuori, aikuinen  elämänsä viimeisillä metreillään, eikä saa jättää jäähyväisiä ehkä lainkaan, ettei kulkutauti pääse leviämään. Vilkuttaa ikkunalasin takana jäähyväisiä, kiitoksia pitkästä elämästä, suunnattomasta rakk

 Mitä viinejä, naukkuja, snapseja, olutta jouluksi? No, tietysti kaikkea ja paljon. Tässä vinkkejä hyvistä joulualkoholeista. 1. Portviini. Jokaiseen hetkeen. Pukin odotukseen, pukin lähdön jälkeen, pukin vierailun aikana, juustojen kanssa ja ilman juustoja.  2. Koskenkorva. Väritön, pehmeä, kylmänä, lämpimänä, ennen saunaa, saunassa, saunan jälkeen, aattona, joulupäivänä, Tapanina, välipäivinä, aperitiivina, digestiivinä.  3. Glögi. Kuumana, kylmänä, mustaherukkainen, Blossaa, Alkon Jouluhehkua, mustikka, terästettynä ennen, aikana, jälkeen pukin.. 4. Olut. Vaalea, tumma, kotimainen, ulkomainen, venäläinen, portteri, lager, stout, ipa, apa, paahteinen, saunassa ja saunan jälkeen ja ennen saunan ja koko ajan. 5. Punaviini. Kinkun kanssa, ilman kinkkua, piparin ja tortun kanssa, juustoilla ja ilman juustoa, rypäleillä, 24 cl, 16 cl, 12 cl, ei alle 12 cl, ranskalaista, espanjaista, nahkaista.. 6. Valkoviinit 7. Liköörit 8. Kylmät long drinkit ja coctailit.

Vuosi sitten ajattelin itseäni, ammattikuntaani, kiltaani umpikujaan ajautuneena paaria-luokkana. Ajattelen edelleen samalla tavalla. Mihinkäs ajatukseni muuhun olisikaan voineet kääntyä? Ha-haa! Alla näet, miten virkeästi ja vihaisesti jaksoin vielä vuosi sitten kirjoittaa.    Ammatillisesti työelämässä umpikujaan ajautuneiden korkeakouluttettujen joulukalenterin toisessa luukussa on sinulle rakas kiusattu ja henkisesti loppuun kulutettu vieressäkulkijani soittolista parasta, kapinallisinta, räkäisintä ja parhaiten lopullista loppuun palamista ja ennen aikaista eläköitymistä edesauttavaa joulumusiikkia.  Listalla on etelävaltioiden bluesia, kotimaan kamaran maan läheistä protestanttibluesia, musiikkia mielisairaaloiden suljetuilta osastoilta ja  ristiriitaisia sointuja  sekä melodian kuljetuksia, joita vain likaisin ja kiusatuin tarhaminkki voi ilmoille parkaista.  Pakoon et pääse joulun päälle liimattua sanomaa. Voi huonosti, ahdistu ja menetä kaikki toivo. Pelisi on pelattu. Olet lu

  Mikä oppilaalle koulujen alettua annetaan? Mikä koko vuodeksi riittämään helposti vannotaan?  Liimapuikkopa hyvinkin, sepä se. Kuin adventtikynttilä se avataan, palaa annetaan ja ennen syyslomaa  kuivaksi ensimmäiset kirotaan?    -Kuka korkin jättikin auki? Sitä persiistä puraiskoon hauki, huutaa kalasilmäinen opettaja. Ennen joulua kuivunut puikoista on jo puolet, ei jäljellä muuta kuin kalan suolet.  - Laittakaa nyt ihan oikeesti korkki kiinni, huutaa opettaja.  - Laita sinä korkki kiinni, huutavat lapset joulupallojen sisältä suuret suut auki ja syyttävät silmät punaisina hehkuvat tulta  kuin vallankumouksen lyhty työväentalon tornissa. Jälkeen joululoman loputkin puikoista kuivat jo on, puol vuotta on liimatta luokka onneton.  Mutta ensi keväänä! Ensi keväänä me tilaamme ison, ison purkin erikeepperiä! Sitä dipataan kuin sveitsiläinen fondueta liimakepeillä pikkuisilla.  Ei mutta ihan oikeasti! Mikä vitun järki  on henkilökohtaisissa liimastikeissä? Ne on kaikki kuivina ennen jou

 Lapseni tietää, mitä haluaa. Summassa hän ei halua mitään. Harkiten, punniten, hintoja arvioiden. Olen niin iloinen, että hän tietää, mitä haluaa, eikä tyydy puolinaiseen, kakkosvaihtoehtoon. Sekundaa hän ei hyväksy. Kun hän tietää, mitä haluaa, hän alkaa sinnikkäästi, tuskaillen, hermostuneesti vaatimaan, haukkumaan meitä vanhempia huonosta palkasta, miksi ei heti voida hankkia, miksi hän ei heti saa haluamaansa? Ei, en näe lapseni käytöstä huonona. Ylpeydellä ihailen häntä, sitä, että hän tietää, mitä haluaa.    Seuraava sukupolvi  on terveempää. Minä en ole koskaan tiennyt, mitä haluan ja tarvitsen. Ostan, jos halvalla saa. Ostan itselleni uuden käytettynä. Se kelpaa minulle. Jos halvalla saan, ostan, vaikka en edes tarvitse. Tänään ostin Bossin deodoranttia, kun halvalla sain. Kotona huomasin ostaneeni naisen tuoksun. Aluksi mietin, että minulla on pokkaa tuoksua naiselle, mutta sitten minua alkoi panettaa ja ajattelin, etten kestä itseäni tuoksussa, jossa himoitsen itseäni. Vaimo

  Isoisäni oli sotaveteraani. Laivaston mies. Nuori matruusi Viipurinlahdella, Suomenlahdella ja Saaristomerellä. Enemmän hän oli rakastava ukki ja pelimannimuusikko. Lapsena soitin viulua. Isoisä osti ensimmäisen viulun. Lapsena olin joitakin kertoja mukana pelimanniharjoituksissa. Sain soittaa viulua vanhojen pelimannien mukana. Sain lyödä bassorumpua harjoituksissa. Pelimannit nauttivat soitosta. Viulut ne veteli hiiala hiiala. Hanuri valitti. Suunnistajan marssi, Valkoinen ruusu, Yö Altailla, Äänisen aallot, Pelimannin kehtolaulu, Monosen tangoja ja paikallisen säveltäjän kunnianosoituksia omalle kotipaikkakunnalle. Soittamisen riemua, iloa, alkukantaista bassorummun jytkettä.    Suunnattoman iloinen olen Kaustisen viuluperinteen nostamisesta Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, josta HS 16.12.2021 kirjoitti. Ihanaa. Viulisti, kansanmusiikin mestari Kreeta-Maria Kentala kuvailee Kaustislaista perinnettä toimittaja Vesa Sirénin jutussa mainioin sanakääntein, joita lai

 Sisällissodan jälkeen punaisten ja valkoisten urheiluliitot eivät voineet yhdessä urheilla samoissa kisoissa. Työväenurheiluliiton jäsenet, Tullilaiset, eivät voineet osallistua alkuvuosina 20- ja 30-luvuilla olympiakarsintoihin ja -kisoihin. Tullilaisille oli spartakiadit. Svullilaiset, valkoisen Suomen urheiluliittolaiset saivat juosta, painia, voimistella ja nyrkkeillä Suomea maailmankartalle. Moni potentiaalinen työläisurheilija estyi näin pääsemästä osallistumaan urheilevan maailman suurimman valokeilan antavan olympiamaailman loisteeseen. Harmi ja sääli. Vuosi 1918 ankaruudessaan maksoi monen urheilijan unelman, urheilijan aikaikkuna kun saavuttaa suurinta ja kauneinta kestää niin vähän aikaa kehon temppelin alkaessa niin aikaisin jo hiipua.    Työväenurheiluliitolla oli omia joulujulkaisuja, Tullin joululehtiä, joita haluan nyt nostaa valokeilaan.  Työväenurheiluliitto

Lapsena joulun aikaan vierailimme isovanhempien luona. Siellä selailin aina pienen paikkakunnan jouluaviisia, joulujulkaisua, jossa oli kunnan yrittäjien hyvän jouluntoivotuksia, kunnanjohtajan, kirkkoherran, rehtorin, Lions Clubin presidentin puheita.    Aloin etsiä, millä paikkakunnilla Suomessa oli tällainen joululehtiperinne. Tässä nyt muutamia. Virrat           Somero. Kannus Säkylän joulu Enon Joulu Merikarvia. Lounais-Hämeen joululehti. Kiukaisten kunnan joululehtiä.                                   

 Ruotsalaisen joulukuvaston toteemi ja klassikko on Carl Larssonin jouluakvarellit. Ne huokuvat idylliä, mutta näyttävät lavastetuilta. Joka tapauksessa vaikuttavia. Aika keskiluokkaisia, jopa porvarillisia. Jokaisessa kuvassa näkyy vaatimus olla läikyttämättä (spilla inte nu, försiktigt, akta, tyst, nu stilla) julglögg, ja älä suututa tai pappa blir arg ja mamma hämtar rottinkikepin. Idylli, joka ei saa särkyä tai tapahtuu murhia. Mutta ihania ovat. Yltäkylläisyys, onni ja autuus, kansankoti, palvelijatkin ovat siunattuja ja onnellisia.      Larssonin idylliä. On palvelijaa, totia, sianlihaa.. Ruotsin lippuja kuusessa!   On varottava, ettei mekolla putoa luumuhilloa. Akta nu!! Jenny Nyström kuuluu myös ruotsalaiseen joulukuvastoon. Hänen tontuillaan on valokuvalliset kasvot. Tontut ovat velmun näköisiä, jänteviä apinoita. Käteviä käsistään. Nyström on naturalistisempi kuin Larsson. Kolmantena haluan tuoda esiin Elsa Beskowin jouluaiheiset kuvakirjat, jotka hän on itse kirjoittanut ja

  Löysin ihanan nettisivuston, Itä-Suomen yliopiston ylläpitämä karjalan kielen sivusto, jossa paljon asiaa myös karjalaisesta kulttuurista.  https://sites.uef.fi/karjala/joulukalenteri/ Kannattaa tutustua sivustoon. Joulukuun 8. päivän luukun takaa löytyi suomalaisen musiikin päivän kunniaksi En etsi valtaa loistoa karjalaksi. Aivan ihana. Kannattaa lukea ääneen ja nauttia. On kaunis kieli. En eči valtua, kiiltuo   En eči valtua, kiiltuo Ei himota kultua mie tahon taivahan valuo ta rauhua piällä muan. Nyt Roštuo, ošan šuuren tuou ta mielet noštau Spuassun luo. Ei valtua, ei ni kultua, vain rauhua piällä muan.   Kun koissa ollou šopuo ta lapšilla kuušihut, Jumalan šanan valuo, mis’ šiämi kajoštuu. Tuo kotihi, hot pienehki, nyt roštuonjuhla hyväni, Jumalan šanan valuo ta mieleh iluo.   Luo köyhän ta i pohatan tuloupi Roštuo. Pimevytehe muailman tuou taivahan valuo. Šiut’ haluon, šilma vuotan, šie Hospoti muan ta taivahan! Nyt köyhän ta

  Arviointikeskustelut kuuluvat opettajan jouluun. Ei siitä joulumieltä tule, mutta laittaa se miettimään koulumaailmaa eri näkökulmista kuin normaalisti. Tänään mietin suurta muutosta, joka on alkanut tapahtua suomalaisissa kouluissa. Suurin muutos ei ole uusi opetussuunnitelma.   Suurin muutos on kuin joulun sanoma. Joulun suuri sanoma. Ja se on tässä.   Koulusta on alkava häviämään kuuliaisuuden ja kiltteyden ynseä vaatimus. Uudet opettajasukupolvet eivät enää ole sodan käyneiden isien ja äitien kasvattamia, sokeaan tottelemiseen ja yhteisiä sääntöjä sokeasti tottelemaan kasvatettuja ihmisrobotteja, jotka ovat kasvattaneet lapsia kouluissamme pelkoon, esivallan pelkoon ja rangaistusten pelkoon. Nyt lapset saavat opetella ja kasvaa erilaisiin rooleihin. He saavat näyttää murrosikänsä ja teiniangstinsa. Jälleenrakennussukupolven kasvattamat opettajat ovat myös alkaneet eläköitymään. Onneksi. Hekin kasvattivat lapsia kuuliaisuuden, sokean tottelemisen ja vimmaisen nöyryyden ja silmän

            Kiitos Jasmin haasteesta. Tässä vastineeni.                                                                  Missä vietät joulua? Vietän joulua naamarin takana, naamari päässä,haalari päällä. Mitä puuhastelet joulun välipäivinä? Juon olutta, snapseja ja saunon. Joulupukin kuuma linja vai Samu Sirkan joulutervehdys? Ei kumpikaan. Joulusauna aamulla, päivällä vai illalla? Joulupäivänä, jouluyönä, aatonaattona ilman naamaria. Joulukinkku vai graavilohi? Lohi. Perinteiset jouluruoat vai erilainen joulumenu joka vuosi? Perinteinen. Kala, kirkas, olut, viini ja punssi. Mitä kuuluu joulupöytääsi? Olut, kirkas, laatikkoviinit ja tortut. Jouluruokia vain aattona vai tapaninpäivään asti? Viimeiseen tölkkiin.  Vaalea vai tumma glögi? Ei kumpikaan.  Suklaakonvehdit vai vihreät kuulat? Suklaakonvehdit. Piparit vai joulutortut? Torttu Parasta joulussa? Se, kun joulu loppuu ja arki palaa. Joululahjojen saaminen vai antaminen? Inhoan antaa. Vielä enemmän inhottaa saada. Pehmeät vai kovat p

- Joulun tarkoitus on tuottaa porvarille vain lisäarvoa! Terve sulle toveri! Kaunis totemistinen rakettijoulu! Melkein kuin ELO:n levynkansi.  Neuvostoliiton joulussa korostuvat uusivuosi, ydinaseet, avaruuden valloitus. Isä Joulu, joulupukki tai pakkasukko on maskuliininen, ylipirteä, robottimainen Hollywood-hymyinen, maaninen työnarkomaani, jonka villalapanen kohoaa liian terhakkaaseen tervehdykseen.  Metsän joulu, avaruuden valloitus ja punanuttu.    Myös Lenin nähdään selittämässä lapsille joulun marxilaista luonnetta. Maatuskat laskemassa mäkeä kuusi kainalossa. Ihanaa reippautta tyhjien tavaratalojen ostoslaarien edessä.   Avaruuden valloitus sopii hyviin vuoden pimeimpään aikaan.   Hyvää uuttavuotta toivottaa pakkasukko!