Luokanopettajan arki

Vapunaatto. Kysyn itseltäni, mitä haluan elämältäni? Uskallan väittää, haluan uskaltaa väittää, että yritän tai voisin yrittää olla itselleni rehellinen ja ehdoton. Vakuudeksi kuuntelen Richard Wagnerin oopperan Lohengrinin alkusoittoa. Olen varma kuulemastani. Olen varma, että Wagner oli rehellinen ja ehdoton ja halusi tietää tai ainakin yrittää tietää, mitä elämältään haluaa. Tai sitten hänkin vain bluffasi.    Haluan tien, väylän, uran, jolle asetan itseni. Johon voin asemoitua. Jossa voin olla yhtä varmasti kuin Lohengrinin alkusoiton teemat, itsevarmasti ja rauhassa. Tässä on tiesi, totuutesi, elämäsi. Miten voisin uskaltaa, saada luvan haluta ja tahtoa ja löytää tieni? Kaikki näyttäytyy minulle kummallisina sijaistoimintoina, joissa toimitan kummallisia tehtäviä, joista mitään ymmärrä en. Haluaisin olla polkuni päässä ja niitä olisi päällä maan ja olisin vahva tussin jälki betoniseinässä, jota hankaamalla ei pois saa.   Mutta olen vain sijainen elämässäni. Sija...

Sieltä se taas tuli. Taas sen kuulin. Olin salliva. Hän kieltävä. Olin kuulemma palkitseva, kun hän oli rankaiseva. Hän oli kieltänyt oppilaalta asian, minkä minä sallin. Tulin hänen ja oppilaan väliin. En tiennyt, että hänellä ja oppilaalla oli valtapeli. Sanoin hänelle, että jos sinulla on valtapeli, jonka olet päättänyt voittaa rankaisulla, en voinut sitä tietää ja olisit voinut tehdä minulle selväksi, että teillä on tällainen tilanne! Hän ei tehnyt.    Hän ei halua, että syntyy oppilaille tilanne, että Markku on hyvä poliisi ja hän paha poliisi. Sanoin, etten ole poliisi, en paskalakki, en sinivuokko en ole jepari, kyttä, skoude en en en!!! Olen opettaja. En tiedä, olenko hyvä opettaja. Mutta sen tiedän, etten ole paha opettaja. Ratkaisen vuorovaikutuksella, keskustelulla, en rankaisulla. Eihän minulla ole edes etälamautinta, käsirautoja, maijaa pihassa. Ruosteinen volvo kylläkin.  Mistä vitusta tämä on tuotu opetuskeskusteluun tämä hyvä ja paha poliisi-allegoria? Puh...

 Päästin oppilasryhmän viisi minuuttia aikaisemmin. Rehtori oli tulossa luokkaani hakemaan erästä oppilasta. Oppilasta tarvittiin silminnäkijäksi todistamaan johonkin päihde-tai väkivaltatapaukseen. Rehtori tuli luokkaani ja näki minut tyhjässä luokassa tyhjä katse silmissäni kuin olisin kadottanut jotakin, kuten olinkin: itseni. Oppilaat olivat tulleet häntä portaissa vastaan. Tunsin olevani riisuttu, paljastettu. Änkytin vastauksissani. Nolotti. Kiinni voi jäädä aina. 

 Myrkytyksen oireet pahenevat päivä päivältä. Mitä tarkoitan? Ylipäänsä kevättä. Taas se paljastaa itsessäni, elämässäni omasta mielestäni loistavat räikeät puutteet ja vajaavaisuudet. Ei minusta ole niiden paikkaamiseen. Ainakaan keväällä. Ja sitten pahin kaikesta kevään raiskaamassa opettajassa, ihmiset. Muutama esimerkki: 1. Tavaratalossa sympaattinen miesopettaja.  Näen hänet jo kaukaa. Pakenen, jotta hän ei ehtisi nähdä minua. Pidän katsekontaktin maassa, puikahdan hyllyn taakse piiloon. Poistun kaupasta, jotta minun ei tarvitse kaivaa hyväntuulista tervehdystä ja käydä joutavaa keskustelua. 2. Toisessa tavaratalossa iloinen down-oppilas äidinsä kanssa. Etsin AA-paristoja. Down-oppilas tulee kovalla äänellä puhuen äitinsä kanssa ostamaan paristoja. Tekeydyn näkymättömäksi. He menevät selkäni taakse. En hengitä. En halua tervehtiä. EN. Toivon, älkää nähkö minua. Eivät näe. Käännän selän heille, kun he ovat ohittaneet minut ja luikin pois kaupasta. Vaihdan toiseen kauppaa,...

 Nikotiini sotkee nuorten elämää koulussa eniten. Nikotiinipussien ja vapen käyttö on yleistä. Koulun vessassa  vape kiertää kädestä käteen, suusta suuhun. Ongelma on aikuisten synnyttämä. Sinisilmäinen huoltaja antaa lapselle rahaa viikosta toiseen. Snapchatissa tilataan " Jykältä" pusseja ja vapeja Prisman kulmalle. Jykä on 35-vuotias.  Äitin tai isän antama raha siirtyy Jykälle. Hän saa lisätuloja alaikäisille päihteiden noudoista. Huoltaja rahoittaa, toinen aikuinen diilaa, lapsi nauttii palveluista ja sotkee aivokemiat. Kouluissa ongelma on todellinen.  Missä on valistus? Missä ovat tienvarsikyltit, jotka valistavat, että lapselle päihteiden välittäminen on rikos?  Missä ovat tv;n tietoiskut? Miksi asia hyssytellään hiljaiseksi? Toiset aikuiset luovat ongelman jota toiset aikuiset yrittävät ratkoa.    Ilmiantokampanja voisi olla toimiva. Käräytä diileri ja saat 50 €.  

 Kysyin 9.-luokkalaiselta pojalta, joka on fiksu, kriittinen, ikäisekseen harvinaisen "omaääninen" ruotsin opiskelusta suomalaisessa peruskoulussa. - Ootsä oppinut ruotsia miten hyvin koulussa? -En. En oikeastaan yhtään. -Miksi et? - Ei se maistu ollenkaan? - Jos ruotsi olisi ruokalaji, miten kuvailisit sitä? - Ei pääruoka. Eikä jälkiruoka. Lisukepöydässä pääruuan vieressä jokin salaatti, mitä ei yleensä koskaan ota lautaselle. - Salaattikin voi olla hyvä, ruokaisa, herkullinen ja ravitseva. -Ruotsi ei. -No, millainen salaatti ruotsi olisi? - Kuiva porkkanasalaatti. -Rusinoilla? - Ilman. Tietysti ilman. Ihanan kypsä vastaus. Ei ruotsista saa sen kummempaa salaattia. Ei vittu millään.

 Isä saatteli poikaansa ja naapurin poikia kouluun. Aurinko teki nousua ja taivas oli pilvetön. Järvi oli jäistä vapaa. Lokit tekivät pesiä. Hiekka ratisi kenkien alla toiveikkaasti. Oli tulossa lämmin kevätpäivä. -Tänään voi iltapäivällä laittaa jo sitten lippiksen päähän, isä lausahti pojille. Ja kas näin. Siinä hän jätti pojilleen henkisen testamenttinsa ja arvomaailmansa. Tänään voi sitten laittaa jo lippiksen päähän.  - Kasataanko tramppa tänään? poika kysyy. -Ei vielä. Mutta lippikset nyt kuitenkin voi laittaa jo päähän.  Kun pojat on saateltu koulun pihalle, isä kysyy pojaltaan, mitäs sapuskaa tänään laitetaan? - Ei sapuskaa tänään. Lippikset nyt kuitenkin.