Luokanopettajan arki

Kävelin läpi yön pikkujouluista kotiin. Olin uusi ja vanha ihminen. Koin eläväni nykyhetkeä, mennyttä ja tulevaa samassa kehossa, samassa mielessä. Miten? Yksinkertaista. Eppu Normaalin levy Historian suurmiehet on syypää kokemukseeni. Levyllä on ihana kappale " Näissä sanoissa". Kuuntelin sen kävellessäni kotiin pikkujouluista. En jaksanut odottaa taksia taksijonossa. Päätin kävellä. Kuuntelin laulua. Muistin, että olen aina kuunnellut laulun samassa tunnelmassa: Maisema, kävelen, kaikki kuuluu minulle ja silti ei mikään. Olen sisässä ja kaiken ulkopuolella. Olen hengittävä entiteetti ja unohdukseen tuomittu mitättömyys. Ihanaa! " Rakastan hymyäsi. Häkellyn, kun sen näen ja se loistaa silmiini ja heijastuu vahvistettuna näissä sanoissa". Ja minä olen 42- vuotias, ja samalla 14 ja 18 ja koen olevani se sama aina vaan, syntymästä kuolemaan. Lohduttavaa. Kiitos Eppu Normaali, kiitos Martti Syrjä.

- Ei se osaa opettaa ollenkaan, eräs tyttö huusi kurkkuna suorana koulun käytävällä. - Se on aivan paska, toinen tyttö komppasi. Tytöt olivat samalla luokalla. Heillä oli ollut sama opettaja viisi vuotta. Suvivirren jälkeen vanha opettaja oli vaihtanut koulupiiriä ja siirtynyt toisiin tehtäviin. Osallistuin keskusteluun. En haukkunut opettajaa, vaikka olisin voinut. Yritin saada tytöt ymmärtämään, että kestää jonkin aikaa ennen kuin totutte uuteen ja lopetatte vanhan ikävöimisen. Kuulin viiltävän analyysin opettajuudesta 12-vuotiaan tytön susta. -  Meidän vanha ope oli aivan paska ihmisenä, läpipaska, mutta se oli hyvä opettaja. Uusi opettaja on kiva, mutta ei osaa opettaa meitä. - Se ei rankaise meitä, uusi opettaja, toinen tyttö sanoi. - Ja me tarvitaan rangaistuksia. Jäin miettimään. Hyvä opettaja  ja paska ihminen = Paska opettaja ja hyvä ihminen. Kumpi sinä haluat olla? Hyvät Pisa-tulokset hyötyvät eniten paskoista ihmisistä, pedanteista nipottaja-ninjoista.  No, ei

Tuoreet silmät. Luokanopettaja näkee luokkaansa jopa 20 tuntia viikossa. Aineopettaja samaa luokkaa 1-2 tuntia viikossa. Luokanopettajan silmät turtuvat, kyllästyvät ja väsyvät. Aineopettajalla niin ja erityisopettajalla silmät näyttävät säilyvän tuoreempina. He näkevät oppilaan ongelmia tuoreimmin silmin. Tuoreasilmäisyys kaatuu luokanopettajan riesaksi, aina. Tuoreet silmät tekevät tuoreita havaintoja ongelmakohdista väsynytsilmäisille luokanopettajille, joiden oletetaan pystyvän ja voivan reagoivan näihin tuoreisiin ongelmiin väsymättömästi ja tarmokkaasti. Juuri koskaan nämä tuoreet havainnot eivät valitettavasti ole tuoreita väsynytsilmäiselle luokanopettajalle. Havainnot ovat aina erkoille ja aineopettajille tuoreita, luokanopettajille samoja vanhoja, iänikuisia ongelmakohtia. Silti vastuullinen, luokasta ylintä vastuuta luokanopettajana nauttiva ihmisraunio joutuu kuuntelemaan näitä tuoreita, joskin eittämättä oikeita ongelmaoppilashavaintoja päivästä toiseen. Etenkin marrasku

Ulkona on märkää. Oppilaat eivät halua ulos. Kengät ovat märät. Sukat samoin. Valvoja juoksee oppilaiden perässä, oppilaat valvojaa karkuun. Kissahiiri-leikki. Mennään piiloon. Valvojaa vituttaa. Valvoja saa karkurit kiinni ja ajaa heidät uhkaamalla ulos. Oppilaat kiroilevat, mutta menevät ulos hitaasti lompsien, ärsyttäen. Erävoitto valvojalle. Sen pitäisi riittää. Ei se riitä sittenkään. Joillakin ei ole asianmukaista ulkovarustusta. Kesäkengissä on lähdetty. Ilman kurahousuja. Missä ulkotakki, pipo ja hanskat? Valvoja lähtee hakemaan uhmakkaasti toista erävoittoa. Heti sisälle hakemaan ulkokamppeita! Ja sitten vauhdilla ulos. Älä kiroile.   -Anna olla, sanon valvojalle. -Anna nyt hemmetti sentään jo olla. Sait ne ulos. Yksi erävoitto, sen saavutit. Sen pitää riittää. Ymmärrä, sen pitää riittää. Sait erävoiton. Ei. Jatkokäsittely opettajanhuoneessa. Työnjohto puuttuu tapahtumien kulkuun. Yhteiset säännöt on oltava. Niitä on noudatettava. Kaikki puuttuu. Kukaan ei lipsu, lepsu. Ot

Yöuneni mureni kuin kuiva näkkileipä. Heräilyä ja kellon vilkuilua. Kaikenlainen joutava pyrki mieleen. Suurimman tilan vei lentopallon hiha-ja sormilyönti. Sitä pitäisi opettaa kovaäänisille, kaiken kyseenalaistaville tuleville veronmaksajille. Onni ja autuus.   Ystävä myy vesikattoja ja kattoremontteja. Se sanoi, että remontti omakotitaloon maksaan 10000-15000 € ja myyjä saa 10 tai jopa 15 %. Kuulemma lunkia ja vapaata. Ei hengitä pomo niskaan. Ajelee virman autolla paikasta toiseen ja puhhuu mukavia. Jos katto jo vuotaa, syntyy kauppa nopeasti. Jos katto ei vielä vuoda, pitää vain vakuuttaa, että kohta se vuotaa, jos et nyt heti tilaa vesikattovirmaa paikalle. Pojat tullee vaikka heti huomenna!   Sitä aloin sitten tosissaan miettiä. Jos kolmella kaupalla nettoaa noin 4500 €, niin alkoi houkuttaa. Jos vertaa tähän kunnallisen puolen luokanopettajan työhön, niin eihän palkka tästä hermoja raastavasta, elämää lyhentävästä kutsumusmaratonista houkuta, ei sitten millään tasolla.