Siirry pääsisältöön

Tuoreet silmät

Tuoreet silmät. Luokanopettaja näkee luokkaansa jopa 20 tuntia viikossa. Aineopettaja samaa luokkaa 1-2 tuntia viikossa. Luokanopettajan silmät turtuvat, kyllästyvät ja väsyvät. Aineopettajalla niin ja erityisopettajalla silmät näyttävät säilyvän tuoreempina. He näkevät oppilaan ongelmia tuoreimmin silmin. Tuoreasilmäisyys kaatuu luokanopettajan riesaksi, aina. Tuoreet silmät tekevät tuoreita havaintoja ongelmakohdista väsynytsilmäisille luokanopettajille, joiden oletetaan pystyvän ja voivan reagoivan näihin tuoreisiin ongelmiin väsymättömästi ja tarmokkaasti. Juuri koskaan nämä tuoreet havainnot eivät valitettavasti ole tuoreita väsynytsilmäiselle luokanopettajalle. Havainnot ovat aina erkoille ja aineopettajille tuoreita, luokanopettajille samoja vanhoja, iänikuisia ongelmakohtia. Silti vastuullinen, luokasta ylintä vastuuta luokanopettajana nauttiva ihmisraunio joutuu kuuntelemaan näitä tuoreita, joskin eittämättä oikeita ongelmaoppilashavaintoja päivästä toiseen. Etenkin marraskuussa. Etenkin marraskuussa, kun luokanopettajan pitäisi käydä maailmanlopun puuduttavimpia arviointikeskusteluja, alkavat tuoreet silmät kertoa ongelmakohdista, joihin rääkätty ja nälkiinnytetty luokanopettaja kuivin silmin ja ahdistuksen villahuivi kurkkua kuristaen kakistellen kasvavan raivon vallassa kiukun itkua  sisäänsä imien saa kuunnella ja nyökytellä päätä ja sitten tulee tuomio, että nyt tähän ongelmaan on syytä puuttua ja kutsutaan vanhempia kouluun ja psykologia ja kuraattoria ja istutaan oikein alas ja päädytään siihen, että asiaa seurataan ja raportoidaan ja yritetään jostain irrottaa avustajaresurssia vaikka yhdeksi oppitunniksi oppilaalle ja luokanopettajan olisi nyt tärkeää tehdä ainakin nämä ja nämä korjaukset vaikkapa istumajärjestykseen ja ehkä jokin hymynaamaseuranta tai muuta vastaavaa palkintojärjestelmää ja seurantajärjestelmää ja ja..
 Tuoreet silmät. Jos löytyy tuoreita silmiä, pitää löytyä myös tuoreita voimia.  

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee