Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan asti?
Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok. Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon. Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.
50 vuotta sitten opettaja olisi lyönyt karttakepillä näpeille niin että tuntuu tai retuuttanut hiuksista ulos luokasta, siihen ei tarvitse suinkaan palata, vaan siihen mitä oli 30 vuotta sitten kun opettajilla oli vielä auktoriteetti. Oppilaalle joka ei tee ja käyttäydy kuten pitäisi, sanotaan tiukasti komento, ja jos ei tottele niin käsketään rehtorin puhutteluun tai jälki-istuntoon tunniksi tai pariksi ilman kännykkää. Mikä siinä on niin vaikeaa? Tiedän että luultavasti se, että jotkut vanhemmat suuttuu siitäkin, eikä se ole uuden opson mukaista, mutta mikään lässytys ei toimi huonotapaisiin lapsiin.
VastaaPoistaMun mielestä vois ihan kouluterveyshoitajan kanssa neuvotella oisko terapian tarvetta. Ja kotiin tietty informoida vielä jälkeenpäinkin että tuo ei ole tervettä tai normaalia. Vai oisko jopa niin että vanhemmat pitäisi velvoittaa hakemaan apua tälle tenavalle ja jos siitä kieltäytyy niin lastensuojeluun raporttia. En todellakaan ole alan asiantuntija mutta sen tiedän että jos ajatukset ja puheet käytännössä koko ajan liikkuu tuolla akselilla niin jonkinmoinen hätä Tai vähintään oireyhtymä kyseessä.
VastaaPoistaKyllä valitettavasti kallistun itsekin siihen suuntaan, että kyseessä on jotain vakavampaa kuin huono kasvatus :( Kannattaa viedä asia eteenpäin vaikka juuri terveydenhoitajan kautta.
VastaaPoista