Luokanopettajan arki

Kenen tämä maailma on? Vein lastani päiväkotiin. Olin pukeutunut luokanopettajaksi. Perusfarkut, huppari, lenkkarit ja mallista jo ajat sitten yli kasvanut tukka. Oloni oli nuhruinen. Olin mahdollisimman kaukana huolitellusta. Huoliteltu nainen, jonka tiesin pankkitoimihenkilöksi, toi lastaan samaan aikaan. Hän oli pukeutunut elegantisti, al dente. Hän viesti vaatteillaan. Minä en viestinyt. Tai viestin. Viestini oli: olen maastoutunut, naamioitunut opettajaksi. Olen madaltanut raja-aidan, joka erottaa eri-ikäiset. Viestini oli: En välitä, miltä näytän, kun nyt teen työtä, jossa raahaudun pitkiä käytäviä tunnista toiseen astuakseni luokaksi kutsuttuihin tiloihin, jossa kohtaan kovaa ääntä, tarvetta, huolta ja välinpitämättömyyttä. Samoissa sisä-ja ulkokengissä otin erilaisia kasvatusilmeitä ja puhe-elimillä tuotin kasvatusta ja opetusta. Vähän samalla tavalla kuin kokonaisia mustapippureita murskaava pippurimylly kasvatin. Viestin vaatteillani, että olen sivistyksen jumala Apollonin

Koulunkäyntiavustaja raivosi. Antoi tulla epäammatillisesti. Päästeli ulos, purki paineita, huusi itsestään ulos uupumista, väsymystä, pahaa oloa. Muutama poika luokaltani sai niskaansa raivottaren tulimyrskyn. Kuuntelin, katselin ja ymmärsin, että avustaja oli löytänyt pahalle ololle inhimillisen väylän.   En moralisoi. Niin se minullakin helposti menee. Toki pojat olivat ansainneet kasvatuskeskustelun. Olivat puhuneet rumia kolmannelle, jota eivät halunneet mukaan. Ovat toistuvasti tehneet niin.     Minusta on hyvä, että kaikki koulun aikuiset kasvattavat oppilaita. En jaksa puuttua kaikkeen. Jos puuttuisin kaikkeen, olisin parantolakunnossa nopeasti. Erityisopettaja otti asian todella vakavasti, josta olen kiitollinen. Hän puhutteli raivottaren maan rakoon raivoamia poikia oikein perusteellisesti. Myöhemmin hän sanoi päättävällä tomeruudella, että poikien asia pitää viedä Kiva-tiimille. Siihenkin sanoin, että hyvä jos tiimi jaksaa käsitellä asiaa. Minusta on hyvä, että kaikki ai

Vasta sitten vien sinut Pariisin, kun olemme eläkkeellä ja kahden. Vasta sitten ostan itselleni karvapohjasukset, kun omat lapset suksivat maailmalla. Vasta sitten vuokraamme kesämökin koko kesäksi, kun olemme varmoja, ettemme halua matkustaa Suomen rajojen ulkopuolelle. Vasta sitten teemme Lapin vaelluksen, kun on varaa ostaa Fjällrävenin housut. Mutta vasta sitten olen luovuttanut, kun olet nähnyt minun ostaneen   työkengät !   En halua lähteä elämästä työkengät jalassa. Moni haluaa lähteä saappaat jalassa. Oksettaa, kun ajattelenkin, että minun pitäisi lähteä Ecco Softit jalassa. Dr Brinkmanit jalassa. Crocksit jalassa. Hän lähti siistit, hengittävät sisäkengät jalassa. Hän lähti rennoissa lököhousuissa. Hänen sielunsa, joka työssään viihtyi, erkani rennoista kollareista ja hengittävistä nupunahkakengistä, joissa oli hengitysreiät.       Minä kuljen ulkona sisäkengillä ja sisällä ulkokengillä. En perkele luovuta. Niin kauan minulle on olemassa luvattu maa ja pääsylippu parem

-           Tarmokas, tarkka ja äärettömän tunnollinen. -           Itseensä sulkeutunut, omanarvonsa tunteva luonne, opettajaksi liian hidas -           Mielikuvitus yksipuolinen, suulliset taidot heikot, ei kuuntele -           Puhuttelutapa usein ärtyisä tai töykeä. -           Kaikin puolin kyvykäs, työteliäs, selvä ja perusteellinen -           Erittäin kunnian tuntoinen -           Hermot ovat tyystin lopussa -           Helposti lamaantuu vaikeissa tilanteissa -           Helposti tulistuva, julma luonne -           Hermostoperäinen ylirasittuneisuus ja uupumus -           Lahjoiltaan hyvin rajoitettu -           Pedantti niuhottaja -           Varomaton, päättämätön ja horjuva -           Leimasi ääretön hitaus ja varovaisuus -           Toimenpiteet sekavia -           Kurinpitäjänä vaativa, joskus liian kiihkeä. -           Hän oli kurinpidollaan saanut luotua joukoille hyvän hengen -           Kenttäkelpoisuus hyvä, alkoholinkäyttö kohtuul

Opettajanhuoneessa taas, missäpä muualla! Herran jestas kuinka erityisopettaja huokailee kertoessaan ”tapauksesta”, jota hän kutsuu ”sun kullanmuruksi”. Pedofiliaa? #Metoo! Pitäisi olla varovainen! Kullan muruttelusta voi päätyä otsikoihin! Pointtini on se, miksi erityisopettaja kertoo niin laveasti, pitkäsanaisesti ja seikkaperäisesti, mitä hän on oppilaani kanssa käynyt tunnillaan läpi. Yhdellä tunnilla. Hän kertoo myös oppilaan edistymisestä ja käyttäytymisestä. Minun on vaikea ymmärtää sitä. Miksi? Siksi, että hän ei ole minulle tilivelvollinen, mitä hän on tunnillaan tehnyt ja mitä ei. Toiseksi, vaikka olen opettaja, olen välitunnilla joko suunnittelemassa seuraavaa tuntia tai lepuuttamassa aivoja, lepäämässä. En tarkoita, ettenkö piittaisi oppilaistani. Se ei ole sitä. Minulle tulee työnantajaolo! Työnantajaolo! Olen monta kertaa miettinyt, että miksi minä luokanopettajana en kerro erityisopettajalle, miten oppituntini meni, ikään kuin vastavuoroisesti.   ”Tervehdin oppilaita en

Jyrki Sukulan uusi ohjelma Jyrki Sukula ja koulut kuntoon alkaa. Ohjelmassa Sukula kiertää suomalaisia kouluja ja paljastaa, mikä menee munilleen ja mikä ei. Ohjelma alkaa, kun Jyrki ajaa Opettaja-lehden, OAJ:n ja opetushallituksen sponsoroimalla autolla peruskoulun pihaan. Oppilaat pelmahtavat Sukulan luo. Jyrki kohtelee oppilaita trendikkäästi ja puhuu stadin slangia ja kiroilee ja saavuttaa hetkessä suuren suosion. Sitten Jyrki kysyy, missä on opettajan huone. Lapset neuvovat tien. Jyrki kulkee ruokalan ohi ja on juuttua ja puuttua ruokalistaan, mutta muistaa ohjelman ja tulee hauska takauma ja muistuma, että tämä ei Jyrki olekaan nyt ruokaohjelma. Jyrki koputtaa opettajanhuoneen oveen. Opettajanhuone avautuu Jyrkin eteen kuin muovilautaselle kaadettu tonnikalapurkki. Kopiokone laulaa. Pingottuneita hymyjä. Virallisia hyvää huomenta- tervehdyksiä. Kahvia tarjotaan. Pöydällä on tehdasvalmisteisia vaniljaviinereitä. Taas takauma ja Jyrki katsoo merkitsevästi kameraan. Välituntikell

HS 11.4.2018 oli juttu HIFK:in 1998 SM-kultaa voittaneesta kiekkojoukkueesta. Joukkueessa oli kuulemma paljon johtajuutta, kokemusta ja nuoruutta. Olli Jokinen, jota kutsuttiin päälliköksi, olisi kuulemma saanut enemmän ohjeistusta käytökseensä, jos peli ei olisi kulkenut niin hyvin kuin kulki. Kuulemma suu kävi enemmän kuin luistin nousi. No, so what! Jääkiekko on ollut aina koulukiusaamispeli, jossa pelaajat ovat huonokäytöksisiä ja nokkelasanaisia ja pyrkivät tekemään ”poikamaisia” kolttosia tuomarin silmien alla. Jääkiekko opettaa kaksinaamaisuuteen. Itse ei tarvitse itseänsä ohjata. Siihen on tuomarit.   Oksettavaa tuo poikamaisuus! Toisaalta jääkiekossa voi nähdä suomalaisen sodanaikaisen kiväärijoukkueen hyökkäämässä venäläistukikohtaan tarkoituksena tuhota venäläinen tukikohta kasapanoksella ja käsikranaateilla.   HS:n juttu jatkuu palstalla, joka kertoo ”Missä he ovat nyt?” Haluan, janoan päästä leikittelemään, missä he ovat nyt, hieman eri tavalla. Maalivahti legenda Sa

Haluaisin olla rikas ja komea. Haluaisin olla kevyt ja vapaa kuin tuuli. Jos minulta kysyttäisiin, mitä ammattiryhmää arvostat, vastaukseni olisi opettaja. Haluaisin olla nuori ja kapinallinen. Haluaisin luoda uraa vapaana, itsevarmana rock-kukkona. Kiertäisin maailman, olisin esikuva, jota jäljittelisivät rikkaat länsimaailman kakarat ja savimajojen ja peltikattoköyhälistöjen resuiset lapsiraukat. Rankkojen rock-vuosien ja vieroitushoitojen jälkeen muistelisin jossain tv-ohjelmassa vanhaa opettajaani kansakoulusta, joka jo sanoi, että tuosta pojasta vielä tulisi jotain. Arvostaisin opettajan ammattikuntaa. Haluaisin olla presidentti ja muistella vanhaa Hilkka-opettajaa. Miten ankara ja samalla oikeudenmukainen vanhapiika olikin. Reuman vääntämin sormin väänsi pillistä rettelöitsijät pihalle ja piiskasi koivuniemellä. Antaisin ja jakelisin ”rispektiä”. Arvostaisin opettajan ammattikuntaa. Sanoisin, että tosi arvokasta työtä tekevät. Haluaisin olla huonosti koulunsa käynyt IT-al

-Miksi lukea mielenkiintoisia kirjoja, kun voi lanata Fortnitea? oppilas kysyi kirjaston tädiltä. Kirjaston täti oli tullut vinkkaamaan ala-asteikäisille sopivia kirjasarjoja. Vinkkauksessa oli koirasarja, dekkarisarja, fantasiasarja, huumoriosastoa ja urheilusarja. Oli Kapteeni Kalsaria ja vaikka mitä. Kysyin oppilaalta, että miksi lanata Fortnitea, kun voi lukea mielenkiintoisia kirjoja.  Se on kuulkaa uskomatonta, että nykyvanhemmat eivät enää osaa patistaa lukemisen pariin. Koulussa yritämme valistaa, miten se on aivan eri juttu lukea itse ja kuvitella asiat omassa mielessä ja mielikuvituksessa kuin lanata Minee tai Fortnitee tai lanittaa tai pelata virtuaalisesti peukaloilla FIFAA TAI NHL18:ta. Koti ei useinkaan enää patista lukemaan. Vanhemmat eivät itsekään enää lue. Huolissaan pitäisi olla! Sinfoniaorkesterit ovat huolissaan ympäri Suomea. Soittajista alkaa olla huutava pula. Jos nyt lyö minkä tahansa torven edes vähän musikaalisen lapsen käteen, niin paikka orkesteriin on

- Mitä musiikkia sä kuuntelet? - Lil Peepiä. Se kuoli viime vuonna 21-vuotiaana. - Mihin se kuoli? - Huumeiden yliannostukseen. Lil Peepiltä on YouTubessa video, jossa hän hetkeä ennen kuolemaansa nappaa kuusi xanax-pilleriä, jonka yliannostus on kuolinsyy.  - Kuuntelen Lil Twistiä. - Onko se kuollut? - Ei ole. Se on Lil Peepin veli. - Miltähän sen kuolleen räppärin äidistä ja isästä tuntuu? - Mitäs sä sit kuuntelet? - Kuuntelen Slime Rancheria. -Mitä? -Se on sellanen peli. (Kaoottinen avaruuspeli, jossa rakennetaan avaruusasemaa ja väistellään erilaisia limaotuksia, jotka hyökkäävät.) - Se on hyvä? -On. -Entä mitä sä kuuntelet? -Drakea. -Lohikäärmettä. - Niin. Se on räppäri. Se on tehnyt kappaleet Hotline Bling. Ihan paras. 9-vuotiaiden musiikkimaku on totaalisen muuttunut lapsuuteni vuosista. 9-vuotiaana kuuntelin Dingoa, Eppu Normaalia, Popedaa. Edes ulkomaiset heavy-yhteet eivät olleet minun levylautasella tai c-kasettisoittimen pesässä. Koulu

Lapset ovat levottomia. Ja se on normaalia. Impulsiivinen toiminta ja möläyttely on normaalia. Ei sitä pitäisi enää edes mieltää oppitunnin häirinnäksi. On jeesustelua verrata nykyaikaa vanhoihin hyviin aikoihin. Lapsuudelle on tapahtunut paljon. En silti pidä kehitystä hyvänä. Oman vuoron odottaminen ei enää tahdo onnistua. On vaikea säilöä tunteita tai mielipiteitä edes pieniä aikoja. Kun tunne nousee sisällä, sen säilöminen ja hallittu ilmaisu ei onnistu. Se kaappaa järjen ja tietoisuuden täysin. Kaikenlainen säilöminen on taakse jäänyttä aikaa. Psykiatri Jari Sinkkosen sanoin aivojen etuotsalohko eli orbitofrontaalinen aivokuori ei enää hallitse eikä hillitse impulsseja.    Tietokonepelit ja virtuaalinen maailma sotkevat   lasten dopamiinihormonitason. Virtuaalimaailma antaa lapselle kaikkivoivan hallinnan tunteen ja pitää heidät kutkuttavassa jännityksessä ja välittömässä mielihyvätyydytyksen tilassa. Rajusti liikaa viikonlopun pelannut lapsi on kuin vieroitusoireinen sekakäyt