Siirry pääsisältöön

Kenen tämä maailma on?


Kenen tämä maailma on? Vein lastani päiväkotiin. Olin pukeutunut luokanopettajaksi. Perusfarkut, huppari, lenkkarit ja mallista jo ajat sitten yli kasvanut tukka. Oloni oli nuhruinen. Olin mahdollisimman kaukana huolitellusta. Huoliteltu nainen, jonka tiesin pankkitoimihenkilöksi, toi lastaan samaan aikaan. Hän oli pukeutunut elegantisti, al dente. Hän viesti vaatteillaan. Minä en viestinyt. Tai viestin. Viestini oli: olen maastoutunut, naamioitunut opettajaksi. Olen madaltanut raja-aidan, joka erottaa eri-ikäiset. Viestini oli: En välitä, miltä näytän, kun nyt teen työtä, jossa raahaudun pitkiä käytäviä tunnista toiseen astuakseni luokaksi kutsuttuihin tiloihin, jossa kohtaan kovaa ääntä, tarvetta, huolta ja välinpitämättömyyttä. Samoissa sisä-ja ulkokengissä otin erilaisia kasvatusilmeitä ja puhe-elimillä tuotin kasvatusta ja opetusta. Vähän samalla tavalla kuin kokonaisia mustapippureita murskaava pippurimylly kasvatin. Viestin vaatteillani, että olen sivistyksen jumala Apollonin sotureita. Substanssi on korkeammassa älyssä, sivistyksessä, kirjaviisaudessa ja olemattomassa palkassa ja vielä olemattomimmissa vaatekappaleissa. Silti minua korpesi. Kenen tämä maailma on?
   Miksi perusfarkkuinen hupparikasvattaja ei koe maailmaa omaksi? Miksi al dente- pukeutunut pankkitoimihenkilö ihovoiteissaan ja eleganttiudessaan omistaa tästä maailmasta enemmän? Vai omistaako? Uskomatonta, miten heikko minä olen. Egoni pienuus laittaa minut tällaiseen pohdintaan. Mikä estää minua pukeutumasta eri tavalla? Ei varsinaisesti mikään. Perkele ostan ensi tilassa Gantin gollegen, jos kirpputorilta löytyy. Ostan samanlaisen tumman khaki-villaisen puvun, millaisissa HJK matkustaa vieraspeleihin. Ostan ruskeita nahkakenkiä. Vaihtelen kenkiä. Tilaan Ruotsista puukengät ja kolistelen käytävillä ja egoni paisuu ylpeydestä! Pukeudun kirkkaanpunaiseen nahkatakkiin ja annan hauiksen ja navan näkyä niin kuin Michael Monroella. Vedän kajalia silmiin ja korostan, miten väsynyt olen. Stetson päässä, bootsit jalassa astelen cowboyna käytäviä edestakaisin ja otan sheriffin roolia. Pukeudun pelkkiin tummiin pukuihin. Silläkö omistan maailmasta enemmän ja koen sen enemmän omakseni? Näinkö koen työni merkityksellisemmäksi?
  Kenen tämä maailma on? Ei se ole yhtään sen enempää pankkitoimihenkilöiden kuin opettajien, hyvin pukeutuneiden kuin välinpitämättömästi pukeutuneiden.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurt...

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan...

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän ...