Haluan maksan siirron. Kellojen siirron huomaa. Kun katson luokkahuoneen ikkunasta matalalla killuvaa, laskevaa aurinkoa ja tuijotan anemista oppilasseurantakeinotodellisuutta nimeltä Wilma, tunnen oloni huijatuksi. Tässäkö tämä on, elämä, minun elämä. Aamulla herään aamukuuden sijasta aamuviideltä ja vietän saatanan pitkää aamua, juon pitkiä kahveja ja olen onnellinen, että karjakko Muhokselta näkee paremmin lypsää kantturoita, kun marrasaamun vinoaurinko idästä valaisee paskaisen navetan seinän tuntia aikaisemmin kuin kesäajassa. Sisäinen kelloni ei käänny. - Kokeile melatoniinia, saan sydämellisen ohjeen. Kokeilen giniä. Kokeilen nikotiiniä. Kokeilen pötköttelyä väsynein silmin. Minua ärsyttää taapertaa isommassa valossa töihin. Häpeän itseäni valoisammassa. Häpeän ammatti-identiteettiäni valossa. Pimeässä tunnen olevani markku markkujen joukossa ja en halua elämältä muuta kuin pitkän liukumäen kohti Honkanummea, Kultanummea, Mäntyharjua tai Auringonlaaksoa. Siirretään
Opettajan työ 2000-luvulla