Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2019.

Kellojen siirto ja 37%

Haluan maksan siirron. Kellojen siirron  huomaa. Kun katson luokkahuoneen ikkunasta matalalla killuvaa, laskevaa aurinkoa ja tuijotan anemista oppilasseurantakeinotodellisuutta nimeltä Wilma, tunnen oloni huijatuksi. Tässäkö tämä on, elämä, minun elämä.    Aamulla herään aamukuuden sijasta aamuviideltä ja vietän saatanan pitkää aamua, juon pitkiä kahveja ja olen onnellinen, että karjakko Muhokselta näkee paremmin lypsää kantturoita, kun marrasaamun vinoaurinko idästä valaisee paskaisen navetan seinän tuntia aikaisemmin kuin kesäajassa. Sisäinen kelloni ei käänny. - Kokeile melatoniinia, saan sydämellisen ohjeen. Kokeilen giniä. Kokeilen nikotiiniä. Kokeilen pötköttelyä väsynein silmin. Minua ärsyttää taapertaa isommassa valossa töihin. Häpeän itseäni valoisammassa. Häpeän ammatti-identiteettiäni valossa. Pimeässä tunnen olevani markku markkujen joukossa ja en halua elämältä muuta kuin pitkän liukumäen kohti Honkanummea, Kultanummea, Mäntyharjua tai Auringonlaaksoa.    Siirretään

Opettaja, osta joulukalenteri!

Taas on se aika vuodesta, kun eteeni kiikutetaan partiokalenteria. Osta, osta, vain 10 €. Muistan sen pari vuotta sitten maksaneen vielä 5 €. Jääkiekkojoukkueen juniorit myyvät sukkia, joulupukkikynttilöitä, että saavat rahoitettua ulkomaan turnausmatkaa. Jääkaapin ovessa on 9 partiokalenteria. Myisivät vaikka 1 cl:n viinasnapsikalenteria. Luukussa kolme kettu juoksee yli järven, oh-la-laa. Luukussa 12 oravaäiti koristelee joulupöytää omenaesiliina yllään. Luukku 13, Lucia-neito jakaa hymyä illan hämyssä. Luukku 14 ja ilves ylittää tietä ja yksi pentu liiskautuu auton renkaan alle. Luukku 20, partiotonttu repii ratkojalla partiotaitomerkkejä ja on lähdössä ryyppäämään. Luukussa 24 Joulupukki tuhopolttaa partiokoloa mistelinoksa suussa.   Paikallislehdessä pitäisi ilmoittaa postinumerolla, missä rahakansa elelee osingoillaan ja osakkeillaan ja kehottaa lapsia myymään kalentereitaan heille. Pienestä palkasta viitsi ostaa höpöhöpökalentereita. 

Pojalla on kakkosautona samanlainen

Vaihdoin aamulla talvirenkaita. Talvi yllätti. Kiire. Rillit huurussa. Pultit liian kireällä, hermokin. Maanantaiaamu. Naapuri siihen sitte lyllertämään.- Oletko ollut tyytyväinen autoosi? se kysyi. -Olen, vastasin. Olen autoon tyytyväinen, luokanopettajan ammatin arvostukseen en. - Pojalla on samanlainen kakkosautona. Tarvitti hyvän ja halvan kakkosauton. Kalastelee kesäsin Tenolla ja Norjassa. - Tää on mulla ykkösautona, sanoin. Enkä sanonut, mutta ajattelin mielessäni, että auto oli minulle kallis. Säästin pari vuotta. Mutta minähän olen poju, poika, pojuliini. En kalasta. Mene siimat solmuun. Yhtä solmuun kuin OAJ:n palkkaneuvottelut. Olen paikkaihmisiä, paikalla kaiken ikää, valpaana ja varalla. - No, onkos poikas ollu tyytyväinen tähän kakkosautoonsa? sovittelin ääneeni nasaalia piikikkyyttä sitä tietenkään tavoittamatta. - On se. Se on Vorttumilla tuulivoimalan lapojen mutterin myötäpäivään kiertäjä. Niillä on hyvä liksa ja ei saa olla korkeen paikan kammoa. - Pitäiskö kou

Iso käsi Janne Puhakalle

Janne Puhakka teki uskomattoman ulostulon Helsingin Sanomissa 27.10:- SM-liigan liigajoukkueissakin on homoja. Kim  Hirschowitz oli hieno kapteeni. Hän sanoi;- Onnea, hienoa. Tässä ovat jutun sankarit.  Sinuhe Walliheimo kertoi vuonna 2014, että homo pukukopissa nakertaa joukkuehenkeä, vaikka peruikin myöhemmin lausuntonsa ja toivotti homot tervetulleiksi pukukoppiin. Samaan pukukoppiin vai homoille tarkoitettuun pukukoppiin, sitä kansanedustaja ei kerro.    Juhani Tamminen kertoi, etteivät hiirulaiset (homot) pärjää poksissa. Tamikin peruutti lausunnon myöhemmin.   Onneksi peruuttivat lausuntonsa. Mutta asenne on selvä. Homofobia.    Voiko pukukoppi olla pyhä paikka, jos siellä on homoja?    Toivon, että ulostulo jatkuu ja jääkiekon yltä saadaan pyyhittyä pois tämä ihmeellinen äijä rillaa ja vettää maggaraa ja parittelee missin kanssa- sinappihuntu. Olen onnellinen. Kiitos Janne Puhakka.

Jokseenkin siedettävä

Syysloman jälkeen itsetuntoni, omakuvani on jokseenkin siedettävä. Loma on intensiivistä perheaikaa. Väsymys, omien lasten palveleminen, metelin sietäminen ja pienessä tilassa avaran taivaan alla oleminen tekee minusta vain jokseenkin siedettävän ihmisen. On aikaa miettiä omaa parisuhdetta. Miten sekin alkaa näyttäytyä jokseenkin siedettävältä? Katselen elämääni jokseenkin siedettävien linssien läpi. Huomaan kaipaavani jonkinlaista kultaista perheyhteyttä, idylliä hellyydestä, seksistä ja pittoreskien maisemien eteen levitetyistä piknikkivilteistä. Vertaan oman elämäni hiirenkoloa vaimoni oman elämän hiirenkoloihin. Häviän. Häviän kaikessa. Jotenkin sulaudun ristiriitaan ja olen kuin Hamlet.   Lomalla huomasin taas, miten vähän minulla on keinoja hallita ristiriitaisia kaaostunteita, jotka järjestymätön vapaa-aika aiheuttaa. Arki sopii minulle paremmin: Aikataulut, lähtemisen ja saapumisen pakot, ylhäältä ohjattu suunnitelma (jossa saan rimpuilla ja jota vastaan saan kapinoida) el