Luokanopettajan arki

  Vielä ehtii. Trendikkäät luokanopettajan maaliskuun suokkarit, joita ilman luokanopettaja on kuin luokkaretkellä, luokkaretkibussissa ilman oksennuspussia ja kaikki vaaleanpunaiset vaahtokarkit itseensä ahtanut Essi alkaa juuri oksentaa ja Oriveden Orituvalle on kolme kilometriä.  1. Kypäräristikko.  Ristikko on allegoria suojalle. Suojaa itsesi väsymystä, uupumusta, alipalkkausta vastaan. Huhtikuu, kuukausista julmin, painaa päälle. Liian aikainen pääsiäishuili ei auta jaksamaan, vapunpäivä osuu lauantaille ja kesäloma alkaa vasta 5.6. Laita ristikko eteen, tee minimit. Muista, että palkkaakin maksetaan minimin mukaan. Säästele, jaa voimasi oikein. 50 kilometrin hiihdosta on viimeinen, kuluttavin nousu edessä. Älä harkitse alanvaihtoa. Vie voimat, katkeroittaa. Jaksa, vie itsesi maaliin.  2. Opettajalehti.  Lue yltiöpositiivista Opettaja-lehteä. Ivaa mielessäsi kaikkea typerää kaunopuhetta. Ihaile Luukkaisen lujaa leukaa. Se on jykevä. Mieti ex-päätoimittajan pikkutakkia. Mieti päät

Joukkueurheilulajeissa on puheet koventuneet. Maanantaina kuulin, kun luokan kaksi poikaa sanoivat toisilleen, että paineistetaan Jukkaa. Kuuntelin, seurasin. Paineistaminen oli sitä, että mennään selvällä suomen kielellä vittuilemaan kaverille ja yritetään saada se kovilla sanoilla, rumalla puheella suuttumaan. Nämä pojat olivat kiekkojäpiä. Jukka on myös kiekkojäpä. En puuttunut heti. Kuuntelin ja seurailin. Jukka ei reagoinut mitenkään. Piti itsensä coolina, tilanteen ulkopuolella. Kun tunti päättyi, kysyin Jukalta, miltä tuo paineistaminen tuntui. Jukkaa alkoi itkettää. Eli ei tuntunut hyvältä, kysyin. Vastaus oli no ei. Kysyin, haluatko, että puhun seuraavan tunnin alussa aiheesta yleisellä tasolla. Jukka nyökytti.   Seuraavalla tunnilla puhuimme tästä paineistamisesta. Sanoin, että tässä luokassa, minun luokassani, meidän luokassamme ei paineisteta enää ketään. Yksi painestajista sanoi, että kiekkopiireissä se on yleistä. "Valmentaja on sanonut meille, että pitää löytää vast

Jokainen on törmännyt vieraasta puhelinnumerosta tulevaan soittoon, ja linjan toisessa päässä "puhhuu Jaakko Kullinaama täältä Jojensuusta päevää ja onko siulla hetki aekaa?"-kysymykseen. Onko tullut vastattua sähköpyörän arvontaan tai tykkää haluatko viettää viikonlopun Aulangolla ja kommenttikenttään pitää kommentoida kenen kanssa haluat viettää viikonlopun Aulangolla. Siitä se sitten lähtee. Soittaa Jaskat ja kysyy, mistä teille tulleepi sähköt? Pistorasiasta. Tai nyt meillä olisi kuukauden mittainen kampanja. Alkaa tuntua ahdistus. Alkaa rimpuilu päästä eroon Jaskasta, jolla on miellyttävä ääni. Tekee mieli rimpuilla irti ja tekee mieli kokea sääliä, että Jaska reppii leäpäänsä linjan toisessa päässä myymällä minulle halvempaa sähköä tai halvempaa liittymää tai aneita taivaaseen kuten 1400-luvun Turun suurtorilla. En osta. Olen tyly. En tarvitse. Olen nihilisti. Kiitos hei. Olen tyly. Tuntuu pisto sydämessä.    HS 20.3.2021 Vieraskynä kirjoittaa, että häiritsevä puhelin-

 Olen työskennellyt toistakymmentä vuotta nykyisessä työyhteisössäni. Työyhteisö on tuttu ja hyvä. Ainakin minulle. Työyhteisö on heterogeeninen: On uskovaisia, pakanoita, viinanjuojia, muusikoita, ahkeria, laiskoja, tyhmiä ja sopivan fiksuja. On hyväksyvä ilmapiiri. Emme kokoonnu työajan jälkeen useinkaan, mistä pidän. Pysyy arki ja vapaa-aika erillään.    Työnantaja on vaihtunut tiheästi. Minun aikanani on ollut neljä työnantajaa, joista kaksi on ollut hyviä, kaksi huonoja. Nyt on huono. Huonosta työnantajasta hyvät työntekijät tekivät valituksia työsuojeluvaltuutetulle. Aiheet olivat impulsiivinen ja epäasiallinen käytös, sekava ja kaoottinen viestintäkulttuuri sekä kohtaamattomuus.    Hyväsydäminen ja lempeä työsuojeluvaltuutettu (en tiedä, ovatko ne hyviä ominaisuuksia työsuojeluvaltuutetulle) otti asian hoitaakseen. Järjestettiin iso työyhteisökokous, jossa oli klassinen " Mitä kuuluu-kierros"? Kaikille kuului hyvää. Sitten työnantaja piti esitelmän luottamuksesta ja om

 Martin Luther Kingin "I have a Dream"- puhe on varmasti yksi merkittävimpiä koskaan puhuttuja puheita.  Pehr Evind Svinhuvudin suora radiopuhe sai humalaisten Lapuan liikkeen johtajien lopettamaan Mäntsälän kapinaksi nimetyn vallankaappausyrityksen  vuonna 1932. Nämä puheet eivät ole mitään sen puheen rinnalla, jonka liikunnanopettaja piti meille 12-vuotiaille pojannulkeille vuonna 1982 eräällä Pohjois-Karjalaisella hiekkakentällä. Hiekkakenttä oli iso. Sitä ympäröi punatiilinen tehdasrakennelma yhdestä suunnasta, keltaiseksi rapattu vanhainkoti toisesta, teatteritalo kolmannesta ja kivijalkapuotien myymälät neljännestä suunnasta. Kuulevia korvia oli joka ilmansuunnalla. Pelasimme jalkapalloa. Poikaryhmä. Liikunnanopettajana oli kokenut Heikki-opettaja, joka oli rauhallinen, hyvä ja kunnioitettu luokanopettaja. Pelin tiimellyksessä Heikki kuuli, kun pieni poika, jolla oli korvarengas ja joka oli aloitellut jo tupakanpolttoakin, huusi korkealla poikasopraanolla "saatanan

 Puolisoni on saanut lapsesta asti kuulla kommentteja painostaan. Hän mainitsee etenkin serkkujensa huomautelleen asiasta useasti. Serkut olivat pienikokoisia, langanlaihoja ja suustaan näykkivän eteläpohjalaisia, sanalla sanoen suorasanaisia ja vittumaisia.    Lapseni puhuvat kehon painosta rumasti. Isompi sisarus haukkuu pienempää läskiksi, punkeroksi. Auts, nuorempi peilaa ja pitää itseään tukevana. Ja sehän ei pidä lainkaan paikkaansa. Hän on lihaksikas, voimakas, sitkeä, hänelle on alkanut kehittyä upea sikspäkki, jota ihailen hurmoksessa. Minulla isänä on toive, halu saada nähdä lapseni voimakkaina, kykenevinä, sporttisina ja kehun heitä aina kun ehdin, miten komeita he ovat, miten vahvoja, miten kykeneviä.    Puolisoni serkun lapset, eteläpohjalaisilta sukujuuriltaan, langan laihoina, huomauttelevat nokkelan sanavalmiina huomioita samalla tavalla painosta kuin heidän vanhempansa. Ruma kehopuhe on periytetty heille. Lapseni on alkanut matkia pikkuserkkujensa kehovihapuhetta. Laps

 Minä en ymmärrä, miksi yksinpurjehtija Ari Huuselan toilailuista maailman merillä yksin, ihanassa yksinäisyydessä, mielenrauhassa kirjoitetaan joka viikko. Kerrotaan hänen vastoinkäymisistään, miten vituttaa olla pläkässä, miten vituttaa luovia vastasessa, miten ihanaa mennä myötäsellä kuitenkin varoen jiippiä. Minua ihan oksettaa. Mies yksinään kaikessa rauhassa. Ensi kerralla Ari Huusela, otat luokallisen oppilaita mukaan, niin saadaan vähän väriä juttusarjan paskoihin juttuihin merirokko-ongelmista sun muista purkkiruokien syömisistä.     Hiihtolomalla ei saa hiihtää yksin. On omat lapset ja heidän hiihtämisensä. Oman lehden luku keskeytyy vakaviin työrauhaongelmiin. Tv huutaa ja lastenhuoneesta kajahtaa voimakas Vittu ja nasaalisti artikuloitu ei saatana. Kimmahdan pystyyn ja huudan, että nyt vittu loppuu se vitun huuteleminen, SAATANA. Ja loppuuhan se, pariksi minuutiksi. Sitten mietitään, mitä tehdään, me kun olimme kilttejä ja kunnollisia ja ei lähdetty reissuun ja uimahalli on