Olen työskennellyt toistakymmentä vuotta nykyisessä työyhteisössäni. Työyhteisö on tuttu ja hyvä. Ainakin minulle. Työyhteisö on heterogeeninen: On uskovaisia, pakanoita, viinanjuojia, muusikoita, ahkeria, laiskoja, tyhmiä ja sopivan fiksuja. On hyväksyvä ilmapiiri. Emme kokoonnu työajan jälkeen useinkaan, mistä pidän. Pysyy arki ja vapaa-aika erillään.
Työnantaja on vaihtunut tiheästi. Minun aikanani on ollut neljä työnantajaa, joista kaksi on ollut hyviä, kaksi huonoja. Nyt on huono. Huonosta työnantajasta hyvät työntekijät tekivät valituksia työsuojeluvaltuutetulle. Aiheet olivat impulsiivinen ja epäasiallinen käytös, sekava ja kaoottinen viestintäkulttuuri sekä kohtaamattomuus.
Hyväsydäminen ja lempeä työsuojeluvaltuutettu (en tiedä, ovatko ne hyviä ominaisuuksia työsuojeluvaltuutetulle) otti asian hoitaakseen. Järjestettiin iso työyhteisökokous, jossa oli klassinen " Mitä kuuluu-kierros"? Kaikille kuului hyvää. Sitten työnantaja piti esitelmän luottamuksesta ja oman paikan hyvin pelaamisen tärkeydestä. Lisäksi hän puhui meille yritysmaailman termein, miten ei saa pelätä uudistuksia, pitää mennä tulta päin ja muuta paskaa. ( Peruskoulu on verovaroin ylläpidettyä perustuslakiin kirjattua kansalaisvelvollisuustoimintaa, ei yritystoimintaa, jossa tavoitellaan voittoja tai pikavoittoja). Kaksi tuntia taaperrettiin näissä What the fuck-tunnelmissa. Hyväsydäminen ja lempeä työsuojeluvaltuutettu ajatteli, että on reilua kuunnella myös esimiestä, että kaikki tulevat kuulluksi. Vain siten kuulemma päästään ongelman juurisyihin.
What the fuck-taaperrusta jatkettiin toisella kahden tunnin megaistunnolla, jossa työpsykologi ja suojelumies luennoivat, miten tärkeää on, että työyhteisössä kaikki tulevat kuulluiksi. Ja tadaa, tapahtui ihme: Meidän ongelma ei olekaan enää huono esimies. Meidän ongelmaksi kaivettiin jumalten alkuhämärästä opettajakunnan väliset ongelmat. Alkemiaa! Varsinainen ongelma saatiin piilotettua! Lempeä työsuojeluvaltuutettu ei nostanut kissaa pöydälle. Miksi hän ei sanonut, että minua on lähestynyt opettajia tästä koulusta huonon esimiestoiminnan takia? Tämä on rakenteellista väkivaltaa, sivistynyttä sortoa. Työyhteisöön on istutettu nyt ongelma ja kukaan ei kohta edes muista, kuka tai mikä se ongelma olikaan. Istunnon päätteeksi saimme täytettäväksemme kyselyn, joka mittaa työn kuormittavuutta. Ainoastaan yksi väittämä käsitteli huonon esimiestyön vaikutusta työssäjaksamiseen. En voi ymmärtää.
Jatkamme kevään mittaan tulehtuneen tilanteen ruotimista. Kyselyn tuloksia käsitellään kuulemma seuraavaksi. Olemme umpihangessa, kusessa ja kaikki on sekaisin. Eikö olekin mielenkiintoista?
Kommentit
Lähetä kommentti