Luokanopettajan arki

Omissa oloissaan. J. Karjalainen on saanut olla koko elämänsä omissa oloissaan. Saan olla omissa oloissani hyvällä onnella tunnin päivässä. Perheen kanssa jaettu, työn kanssa jaettu aika ei ole omissa oloissa olemista. Se voi olla omillaan, hetkittäin omillaan olemista. Luokanopettajan työssä harvoin olen omillani. En koe sitä omakseni. Mitä voisinkaan kokea omakseni? Lapseni, jotka ovat lainaa vain. Vaimoni, joka kuolemaan asti on vain lainaa.    J. Karjalainen on saanut olla omissa oloissaan. Katsoin hänestä kertovan dokumentin. Hän istuu, seisoo, oleilee työhuoneessaan. Kuuntelee vanhoja äänityksiään, lueskelee vanhoja sanoitusideoitaan, polttaa piipullisen hyvää tupakkaa, kaataa jallua lasiin, hakee oikeaa tunnelmaa. Hän kävelee keltaisen talon puutarhassa. Käsi hyväilee lupiineja. Katse lakaisee peltosarkoja. Silmä hakee lintuja. Nenässä syreenin tuoksu. Omenapuiden tuoksu syksyllä, omenapuun kukkien väriloisto ja voimakas lemu. Hän ruokkii aivojaan muistoilla, nykyhetkellä j

Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille. Tänään olin joulupukkina 15 perheelle. Luokanopettaja tekee pukkina hyvän lisätienestin. Kikyn raiskaamat lomarahat saa hyvin tapettua. Talous tasapainotetaan joulupukkina. Tämän vuoden pukkituloilla vien perheeni Pariisiin, jonne lapseni haluavat.   Pukitus on mukavaa. Pukitukseen kuuluu pukitus ja siirtymät seuraavaan kohteeseen. Kadut, tiet ovat autoista tyhjiä. Koko Suomi käpertyy jouluaattona kuoreen. Perheet vetäytyvät kuin karhut talvipesiin syömään imellettyjä perunalaatikoitaan. Loppuillasta perheissä paskotaan ripuleita ja ummetuspaskoja, liuotetaan Alsucralia käden lämpöiseen veteen ja otetaan Burana yötä vasten. Sitruunalla raikastettu kivennäisvesi liuottaa rasva-ja sokeripaakkuja. Ollaan ähkyssä eli turvassa. On hyvä olla ja ei tunnu tunteet, kun vatsassa tuntuu ja päässä kivistää. Joulun ihme. Enkelin siipi hipaisee ja uni tulee joulupäivän aamuna kello viisi, kun entisaikojen sääty-yhteiskunta laittautui joulukirkkoon. Nykyää

Joululoma. Joulukirkossa suuresti arvostamallani papilla oli flunssa. Hartauden jälkeen hän totesi, että kuusiallergia. Kappeliin tuotu joulukuusi ja liian myöhään aloitettu antihistamiinilääkitys oli laukaissut allergisen flunssan. Voiko enkeleille, Jeesukselle, seimelle, joulun sanomalle, joulun ihmeelle olla allerginen? Ainakin voi kuvitella, että voi.    Olen väsynyt. Väsynyt työstä. Väsynyt myös joulusta. Moni luokkani lapsi olisi halunnut jäädä erityisopettajan luokkaan kirkkoon kuulumattomien kanssa pelaamaan Aliasta. Valistin, sivistin. Kerroin, minkä ikäiseksi vanhemmat päättävät kirkkoon kuulumisesta. Eivät tykkää Jeesus-jutuista. Ihmettelevät, miksi Jeesus kuuluu jouluun? Raavin ihoa. Minulla ei ole psoriasista. Olen hämmentynyt. Olen man on the moon.   Kerron, miksi joulua vietetään ulkoavaruudesta Tellukselle laskeutuneille Alieneille. Kerron, etten kuulu kirkkoon, eikä minua vapahda Jeesus. Kerron, että joulukirkko on kaunis kokemus. Se on esteettistä kasvatusta. Est

Klarinettitrio aloitti. Ajatella, että oppilaiden vanhemmista oli saatu sellainen koottua. Onnellinen sattuma oli johdattanut nämä vanhemmat tilanteeseen, että heidän lapsensa olivat samalla luokalla. Täten oli luonnollista, että koulun joulumyyjäisissä trio esitti joululauluja. Joululaulupotpuri oli sopivan mittainen. Potpurit ovat muutenkin hyviä: Joululaulut kun ovat vain muutaman minuutin rallatuksia ja jollotuksia, miksi niitä ei putkeen soittaman? Trio oli korkeakulttuuria, akateemista hyväosaisuutta, polyfonista taituruutta ja osaamisen jälkeä. Trio jatkoi, pidettyään riittävän pitkän tauon (jonka aikana yleisön nälkää kasvatettiin), moniäänisillä joululauluilla, joissa oli mukana taiteellinen äänenmuodostus. Oli kuorokansio, äänenanto, ammatillinen vilkaisu nuotteihin, kuoronjohtajan käden tuijotus, hillityt ja pidätetyt kuorolaulajan ilmeet. Oli harmonia, apollonia ja joulun hillitty aivokuolema alasti riisuttuna. Minä, paholainen olin pukeutunut joulukuuseksi ruokasalin nu

Veronpalautusrahat. Kotiimme hankittiin uusi perheenjäsen. Hän on hiljainen. Hän on nurkassa useimmiten. Hän on tehokas ja syöppö. Nopealiikkeinen. Edellinen oli jo käynyt tehottomaksi. Sen liikehdintäkin oli jo käynyt verkkaiseksi. Vanha perheenjäsen herätteli välillä yöaikaan. Se ei jaksanut pitää kärsäänsä pystyssä, vaan retkautteli sitä öisin lattialla kolisten ja herättäen minut, perheeni huonounisimman. Kärsän kolina yöllä oli turvallista. Tiesin, että sillä oli kaikki hyvin. Se halusi toimintaa, tanssia ja leikkiä yölläkin. Yöllä heräsin aina kärsän lätkyttelyyn. Nyt en puhu omasta kärsästäni, joka pitää myös öisin hereillä vaatien leikkimistä, tanssia ja toimintaa. Herään yöllä myös Hesarin voimalliseen penetraatioon kapeasta postiluukusta. Kuuntelen joka yö posteljoonin tunkeutumista porraskäytäväämme, posteljoonin varovaista nousua yläkerroksiin, nopeaa Hesarin työntöliikettä luukkuun ja taakasta keventynyttä posteljoonin nopeaa ryntäämistä portaita alas. Taas rikos onnist

Joulu täyttää taas joka paikan. Olen kusessa. Joulu ei edelleenkään ole minulle juhlien juhla. Joulu tekee minusta hengettömän materialistin. Menetän uskoni omaan narratiiviin ihmisenä. Jouluna en tiedä, kuka olen tai mitä minun pitäisi olla. Menetän uskoni perheeseeni. Jouluna mietin, miksi perhe on yhdessä? Joulu haluaa vastauksia. Joulu kärttää motiiveja parisuhteelle, perhe-elämälle, läheisyydelle ja erillisyydelle. Joulu tuputtaa muiden perheiden tarinoita. Kun niitä peilaa omaansa, ei omaa enää löydä. Tulen taas surulliseksi ja koen maailman mustana aukkona, joka nielaisee minut helvettiin. Muu kristikunta kokee valkoisen valon ja evankeliumin. Silmät muuttuvat kuiviksi. Johtunee hyasinteista.   Jouluna ihmiset haluavat nähdä ja tavata toisiaan. Puhelimet soivat, voidaanko tulla kylään? Sovitaan kellon ajoista, päivistä. Puren kynsiä. Vatsani on turvonnut. Olen mustassa aukossani ja huonoa seuraa. Vetäydyn hiljaiseksi. Haluan piiloon. Maaninen tarve nähdä, tavata ja vieraill

Itsenäisyyspäivä sai minut, piinkovan egoistin ja rahan ahneen paskiaisen, ajatusten valtaan. Hakaristimarssijatkin ovat piinkovia egoisteja ja kunniattomia paskiaisia. Mikä meihin auttaisi? Rakkaus. Naisen rakkaus. Vaimon rakkaus. Isoäidin rakkaus. Hyvyys, altruismi ja antelias käytös. Hakaniemessä hakaristiä kantava pieni ihminen on saanut kokea elämässä paljon pettymyksiä ja tarpeetonta kovuutta. Vai kuvitteletteko, että Auschwitzia ja leirielämää ihailevan Jugend-soturin kotona on juhannuksena soinut Merikannon Valse Lente, Lasse Mårtenssonin Myrskyluodon Maija? Jos ihailee hakaristiä, onko saanut hengittää koivun vastan tuoksua savusaunassa suvun perintömökillä kirkasvetisen järven rannalla? Ei ole joulupukki tuonut muuta kuin tupakin savua, nyrkkiä, rasistisia puheita ja halua saada hyvitys alistamalla jotakin. Alistamalla voi saada hyvityksen, kompensaation. Joukossa on turvallista marssia ja huutaa, kun yksilöllisyys sulaa massaan ja joukkohuumaan. Hyvitys on aivan muualla

Luen Noah Hararin kirjaa 21 oppituntia maailman tilasta. Suosittelen. Oppilaiden kanssa puhuimme ihmiskunnan, maapallon aikajatkumosta näin itsenäisyyspäivän alla. Suomi on nuori valtio, 101 vuotta. Ruotsi on vanha valtio, riippuen hieman laskutavasta 900 vuotta, jos viikinkiaikaa ei lasketa.   Jeesuksen syntymästä on tosi pitkä aika, 2018 vuotta tai jotain. Antiikin Kreikan kukoistusaika oli tosi kauan sitten, n. 2300 vuotta sitten. Ihmiskunta on juonut olutta tosi kauan, 3000-4000 vuotta.   Suuret monoteistiset uskonnot ovat 2500-2000 vuotta vanhoja.   Hassua, miten todellisuuden taju sumenee.    Joulupukki oli ennen vanhaan pukin sarvilla varustettu, kyrpäinen, inhoa herättävä äijän rumilus, joka öykkäröi ja haisi viinalle. Coca-cola-pukki kuvitellaan aidoksi, oikeaksi Korvatunturin pukiksi. Miksi pukki nimeä ei ole muutettu vastaamaan kuvailemaansa hahmoa. Joulutonttu, jultomte tai jouluäijä niin kuin julgubbe? Pukinsarvinen rumilus koputteli vielä pirttien ovia ennen sotiamme

Alkoholismi on sairaus. Työkaverini on alkoholisti. Hän juo maanisesti, kaksin käsin, seurassa, yksin ja paljon. Hän järjesti pikkujoulujen etkot. Hän isännöi, tarjosi viinaa, teki upeita paukkuja, gin toniceja, samppanjaa, kypsää rommia, arvokasta jaloviinaa, savuviskiä Ylämailta, karpalolonkeroa. Hän esitteli viinavarastojaan. Oma hylly kirkkaille, kulmakaappi ruskeille tisleille. Oma jääkaappi oluelle, siiderille, lonkerolle eli kylmille juomille. Alkoholista oli tullut työkaverilleni lapsi ja epäjumala. Me työkaverit joimme ilolla. Sitten lähdettiin joulujuhliin.    Juhlapaikalla myytiin alkoholia. Alkoholisti joi paljon. Hän koki syyllisyyttä jo juodessaan ja yritti ratkaista sitä ostamalla eli tarjoamalla myös työkavereille viinaa samaan tahtiin.   Ja mehän juotiin. Hän yritti hyvittää juomisestaan aiheutuvan häiriön juottamalla meitä. Ja häiriötä tuli. A-mies haukkui uskovaisia opettajia, kyseli armeijataustasta ja haukkui armeijan käyneet. Kaikki kokivat olonsa epämukava