Omissa oloissaan. J. Karjalainen on saanut olla koko elämänsä omissa oloissaan. Saan olla omissa oloissani hyvällä onnella tunnin päivässä. Perheen kanssa jaettu, työn kanssa jaettu aika ei ole omissa oloissa olemista. Se voi olla omillaan, hetkittäin omillaan olemista. Luokanopettajan työssä harvoin olen omillani. En koe sitä omakseni. Mitä voisinkaan kokea omakseni? Lapseni, jotka ovat lainaa vain. Vaimoni, joka kuolemaan asti on vain lainaa. J. Karjalainen on saanut olla omissa oloissaan. Katsoin hänestä kertovan dokumentin. Hän istuu, seisoo, oleilee työhuoneessaan. Kuuntelee vanhoja äänityksiään, lueskelee vanhoja sanoitusideoitaan, polttaa piipullisen hyvää tupakkaa, kaataa jallua lasiin, hakee oikeaa tunnelmaa. Hän kävelee keltaisen talon puutarhassa. Käsi hyväilee lupiineja. Katse lakaisee peltosarkoja. Silmä hakee lintuja. Nenässä syreenin tuoksu. Omenapuiden tuoksu syksyllä, omenapuun kukkien väriloisto ja voimakas lemu. Hän ruokkii aivojaan muistoilla, nykyhetkellä j
Opettajan työ 2000-luvulla