Vanhempien laulu-ja soitintrio

Klarinettitrio aloitti. Ajatella, että oppilaiden vanhemmista oli saatu sellainen koottua. Onnellinen sattuma oli johdattanut nämä vanhemmat tilanteeseen, että heidän lapsensa olivat samalla luokalla. Täten oli luonnollista, että koulun joulumyyjäisissä trio esitti joululauluja. Joululaulupotpuri oli sopivan mittainen. Potpurit ovat muutenkin hyviä: Joululaulut kun ovat vain muutaman minuutin rallatuksia ja jollotuksia, miksi niitä ei putkeen soittaman? Trio oli korkeakulttuuria, akateemista hyväosaisuutta, polyfonista taituruutta ja osaamisen jälkeä. Trio jatkoi, pidettyään riittävän pitkän tauon (jonka aikana yleisön nälkää kasvatettiin), moniäänisillä joululauluilla, joissa oli mukana taiteellinen äänenmuodostus. Oli kuorokansio, äänenanto, ammatillinen vilkaisu nuotteihin, kuoronjohtajan käden tuijotus, hillityt ja pidätetyt kuorolaulajan ilmeet. Oli harmonia, apollonia ja joulun hillitty aivokuolema alasti riisuttuna. Minä, paholainen olin pukeutunut joulukuuseksi ruokasalin nurkkaan. Minua yskitti, oksetti ja olin taas aivan yksin tuntemuksieni kanssa. Kyllä, kylläpäs minua mietitytti.

   Ei minua mietityttänyt klarinettitrio. Ei. Ruokolehti värisee aina mukavasti. Potpurikin on ok. Moniääninen Nisse-polkkakin on verraton. Tietysti. No, miksi paholainen salin nurkassa oli vetänyt kuusen neulasia nenäänsä? Kerronko? Kerron. Hyväosaisuus, yök!  Yökkelis, pyökkelis. Niin paholainen sen näki. Paholainen ajatteli, että pätemään oli akademiska sångkören tullut joulumyyjäisiin. No, entä sitten? Mitä siitä sitten? Jos taitoa on, miksi osaamisen ilosanomaa ei saisi jakaa kaikille? Paholaisella sattui olemaan taustatietoa. Hän oli kuullut, kuunnellut. Paholainen tiesi, että triossa oli irvokasta alkuhämärää, sadistis-totalitaarista  pilkun tarkkaa sääntö-Suomea. Niin, juuri pilkun tarkka sääntö-Suomi sytytti paholaisen punaiset silmät ilkkuvaan pilkkaan. Ha-haa!

   Tiesin ja tunsin trion. Siinä oli mukana juristia, lääkäriä ja akateemisella uralla korkealle ponnistanutta tutkijaa. Koulussa heidät tunnettiin vaativina vanhempina. Joulumyyjäisissä he olivat nostamassa myyjäisten musiikillisten esitysten tasoa. Minä, saatana joulukuusen valepuvussa, näin tämän irvokkaan näytelmän läpi. Vaativa vanhemmuus! Plääh! Juristi koki koulun sarjana ihmisoikeusloukkauksia. Miksi aikuiset saivat kulkea sisällä ulkokengillä, kun lapset kävelivät sisällä sisäkengillä, ulkona ulkokengillä, juristi kysyi mustikkapiirakan kokoiset silmät hurjana? Juristisia neuvoja hän jakeli opettajille, jotka hyvää hyvyyttään ja uupumattoman suurella sydämellä keräsivät rahaa oman työnsä ohella luokkaretkeä varten. –Ei voi velvoittaa, tuli juristin suusta ja loputon määrä, mihin ei vanhempia voi velvoittaa ja mihin voi. Velvoittaa. Lääkäri ehdotti liikunnallisuuden lisääntymistä oppitunneille. Sillä olisi kuulemma tutkimuksellista näyttöä. –HAHAA, tutkimuksellista näyttöä! Tutkimuksellista näyttöä lääkäri esitti innokkaasti. Hänellä oli hyviä ideoita, joihin opettajan olisi syytä tutustua. –Syytä tutustua! Akatemian tutkija ei ollut kehittänyt uutta Arkkimedeen lakia. Ei, hän oli kehittänyt lasten liikkuvuutta lisäävän applikaation. Opettajan olisi syytä tutustua siihen. Hän voi tulla näyttämään ja esittelemään sen koululle milloin vain. Aikatauluissa on paljon väljää.

    Trion nimi oli Velvoittaa, tutkimuksellinen näyttö ja kännykkäapplikaatiot opetuksen tukena. Kannattaa tilata. Minulta saa yhteystiedot. Trio nostaa kivasti joulumyyjäisten musiikillista tasoa.