Luokanopettajan arki

 Jaksa vielä marraskuu. Sitten pitäis jaksaa joulukuu.  Joulukuussa on vähän työpäiviä. Sitten pitäis jaksaa tammikuu. Helmikuu menee hiihtoloman odotuksesta. Miten jaksaa maalis-, huhti- ja toukokuu? Loman odotus mielessä.  Jaksaa taas elokuu ja pitkä syyskuu ennen lyhyttä lokakuuta. Elää ja jaksaa taas marraskuu ja lyhyt joulukuu. Odottaa. Odottaa lomaa. Odottaa lomaa kuin Jeesusta, vapahtajaa. Odottaa kesälomia.  Toivoa, että elämä olisi ikuinen kesäloma. Aloittaa aina vain alusta lukuvuosi ja odottaminen. Odottaa eläkeikää. Odottaa, että kaikki päättyisi. Kuolema. Adventti-iloinen odotus.

 " Olen onnellinen, mitä sä luulit." laulaa Anna Järvinen ja Olavi Uusivirta. Olin onnellinen, onnellisimmillani kuluneella viikolla tiistaina, kun sain Wilma-viestin, että jatkuvaa silmälläpitoa ja valvontaa vaativa oppilas on perjantain pois. Ihanaa, saan olla hänestä erossa ja luokka saa olla häneltä rauhassa. Jännitteen luoja, ilmapiirin sähköistäjä oppilas on uhmakas, aggressiivinen, manipuloiva ja syrjivä. Hän on kovaääninen, mekastava ja vie ilmatilaa kohtuuttomasti. Hän on aikuismaisempi ja kypsemmän oloinen kuin muut "tavalliset" lapset. Hän tuntee ihmisoikeudet, lastenoikeudet, omat oikeudet. Tietenkin hän suhtautuu omiin velvollisuuksiinsa ylenkatseella ja uhmakkuudella. Hän saa aikaan kaaosta.   Perjantaina puhutin toista oppilasta. Hänen käytöksensä oli kuluvalla viikolla saanut ylimielisiä käytöspiirteitä. Kysyin, mikä on? Hän vastasi, että hän yrittää kuulua mekastajan, manipuloijan ns. jengiin, jota hän ylläpitää. Siihen ei tahdo päästä. No, pojan on

 Ulkopuolinen opettaja, englantia luokalle kerran viikossa opettava, tekee tuoreita havaintoja. Hänen silmänsä havaita epäkohtia ovat tuoreet. Hän näkee. Hän tarkkailee luokkani poikia välitunnilla. Pojat liikkuvat harnaalla alueella. Hän kertoo niistä minulle. Tiedän kaiken. Kiitän häntä "tuoreista havainnoista.". Minulla on vanhat, väsyneet ja verestävät silmät. Otan kiukkuisena vastaan tuoreiden silmien havainnot.   Ulkopuolisen havainnot eivät johda mihinkään. Miksi eivät? Siksi, että minä luokanopettajana olen luokkani kanssa lähes yksin 22 tuntia viikossa. Yksin. Opetan liikunnat, musiikit, uskonnot ja kuvikset. Kannattelen heikkoegoisia, kannattelen huonohermoisia, yritän antaa luokanopettajn käypähoitosuosituksen mukaista vanhan valtiomiehen viisautta, lempeitä sanoja ja lohdutuksen sanoja kärsiville.    Verestävin silmin näen oppilaiden mahdollisuudet tulevaisuudessa. Tuo voi päätyä ongelmiin, sortua huumeisiin, joutua vankilaan, niin on rajaton ja yksin ja heikkojen

 Niin. Isäin päivä, Father`s day, farsdag. Marraskuun toisen viikonlopun sunnuntai nostaa framille isyyden. Marraskuun ensimmäinen viikonloppu vainajat. Soitin eilen isälle. Aloitin vähän aikaa sitten juoksuharrastuksen. Isä oli himojuoksija. Jaoimme puhelimessa yhteistä todellisuutta. Tuntui isäpoikasuhteelta. - Muista aloittaa rauhassa. - Muista juosta PK-lenkit maltilla, alhasilla sykkeillä. - Muista pyhittää juoksusta vapaat lepopäivät.- Lenkkareissa ei kannata säästää. - Muista venytellä, mutta vasta lämmittelyn jälkeen. - Muista suolihuuhtelu. ( -Juostessa pakenet itseäsi. Pakenet perhettäsi. Kovia ääniä. Lepytät hermojasi. Kun olet monta vuotta juossut ja perheesi tuntee intohimosi juoksuun, vaihda pyöräilyyn. Pyöräile kaljalle. Tee suolihuuhtelu, kun perhe on saunassa. )   Oli mukava jutella isän kanssa. Silti sydämeni on epäsopivan, epäonnistuneen isämyytin puolella. Luin blogikirjoituksen eilen, jossa isä kehui, että isyys on kunniatehtävä ja lapsen kanssa oleminen ja touhuil

 Uusi rehtori on talossa. Määräaikainen. Piti olla vain vuoden loppuun. Nyt on jo heinäkuun loppuun. Niin meille ilmoittti. Pontevasti. Mistä tietää, että rehtori on määräaikainen? Hän halua saada aikaan näkyvää, hän haluaa tekojensa näkyvän. Näkyvää kun tehdään, silloin siirretään laatikoita, kaappeja, komeroita, tuodaan kotoa tauluja, hyväksytään vain "hyviä" oppilastöitä näytille. Näkyvä rehtori kiinnittää huomiota pihan liialliseen harmauteen, lippalakki ja pipo päässä käytävillä kulkeviin poikiin ja vaatii tervehdyksiä ja hyvää ja kuuliaista alammaisnöyristelyä oppilailta. Niin se aina on ja on aina ollut. Pidän johtajista, jotka eivät halua näkyä ja kuulua ja jos haluavat kuulua, puhuvat viisaita, ikiaikaisia, eivät tuollaisia puhtaus on puoliruokaa-tyyppisiä armeijasta ja leirielämästä tuuttuja sisäpalvelusääntöjä. Tämä uusi rehtori haluaa, että haluttomat niskuri-kutosen pojat tekisivät Tiernapojat ja tytöt Lucia-kulkueen. Olisi kiva äänittää, nauhottaa video ja esitt