Työnalkuvitutus. Se on täällä taas. Riemastuttavassa eilispäivän Yleradio 1:en Kulttuuriykkösessä oli aiheena kirjailija Robert Walserin kirjallisuus. Walser vietti viimeiset 20 vuotta elämästään mielisairaalassa Skitsofreniaa sairastavana potilaana, jonka päiviä rytmittivät pitkät kävelyretket puku päällä ja tupakointi ( ei kuulosta yhtään hullummalta). Eräs radio-ohjelman haastateltavista, muistaakseni Jantso Jokelin, siteerasi Walseria suoralla lainalla eräästä hänen novellistaan ja se meni muistaakseni näin: "olisin kovasti halunnut olla tuoli, mutta sitäkään minulle ei suotu." Ihastuttava ajatus. Olisin halunnut olla tuoli, mutta sitäkään minulle ei suotu. Olisin halunnut olla taulusieni, mutta siihen oli rekrytoitu jo toinen minua pätevämpi. Olisin halunnut olla metrilakupisteen yrittäjä Parkanosta, mutta Haloo Heslingin keikalla myytiin vain korvatulppia. Vittu, että vituttaa. Aion tehdä työni taas niin hyvin, ettei minusta jää jälkeäkään.
Opettajan työ 2000-luvulla