Luokanopettajan arki

Freddia are You ready alkaa soimaan. Olen kuullut sen levyltä. Minulla ei ole mokkahapsutakkia, en polta ruohoa, juo Carilloa, enkä ole elänyt 70-luvun suomalaisen kevyen musiikin kultakautta. Olen kuullut, että silloin vannottiin Wigwamin ja Tasavallan presidentin nimeen, kuunneltiin Hurriganesia, elettiin suomen kielisen pop-musiikin nousun aikaa ja otettiin raivolla vastaan uusi aalto punk-kohkareineen.      Wigwam alkaa soittamaan. Pekka Rechart on 67-vuotias. Esa Kotilainen yli 70-vuotias kosketinvelho. Ja Jukka Gustavsson! Wikipedia-tietolähteen mukaan Wigwamin laulaja-kosketinsoittaja teki 70-luvun Wigwamin vuosien jälkeen 35 vuotta siivousalan töitä, kunnes sai 2014 valtion taiteilijaeläkkeen. Iron Maidenin solisti Bruce Dickinson promotoitiin Helsingin yliopiston kunniatohtoriksi. Jukka Gustavssonin voisi promotoida Jyväskylän yliopiston kunniatohtoriksi.    Ensimmäinen Ruisrock 1970, nuori Wigwam, auringon polttamat ihot, kotiviini, kuoleman pelko, nuoruuden vimma koke

Taistele, pakene tai lamaannu ovat ihmisen toimintamallit katastrofitilanteissa, kun henki on uhattuna. Aivojen mantelitumake toimii tai ei toimi. Mantelitumake laukaisee ikiaikaiset reaktiot aivojen vanhimmilta, liskoaivojen alueelta. Lamaantuminen on myös aktiivinen toimintamalli. Siinä pysäytetään sähläys, palautetaan hengitys, annetaan aivojen etuotsalohkolle aikaa tehdä loogisia, älykkäitä pohdintoja. Minä lamaannun. Siksi olen luokanopettaja, lamaannun ja tavoittelen näkymättömyyttä. Moni petojen saaliseläin kuulemma lamaantuu joutuessaan pedon hampaisiin. Sillä pystyy hämäämään laatutietoisia saaliseläimen syöjiä. Kuollut liha kun ei kaikille kelpaa.   Luokanopettajien etuja ajetaan lamaantuneella, näkymättömällä otteella. Se sopii minulle. Käännän toisen poskeni, kun minua lyödään. Jeesuksen malli, luokanopettajan malli, minun malli, mallien malli.    Lastentarhan opettajat tai niiksi haluavat ovat aloittaneet pakenemisen. Alalle ei löydy opiskelijoita.   Tänä vuonna alall

Olin lapsen kanssa terveysaseman päivystyksessä. Upeasti kaikki toimi, nopeasti ja humaanisti. Ihana sairaanhoitaja, Keski-Suomen Notre-Dame, otti lapsen huolen ja hädän kannatteluun niin suurenmoisesti, että pidätin liikutuksen kyyneliä. Hän selitti etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Sen jälkeen odottelimme vähän aikaa aulatilassa.   Nuori terveyskeskuslääkäri kutsui meidät lyhyen odottelun jälkeen sisään vastaanottohuoneeseen. Hienosti nuori lääkärikin kohtasi pienen lapsen, oli empatia ja ennakointi ja kannatteleva lupaus, että kaikki sujuu hienosti, kohta olet kunnossa ja koripallo saa taas kyytiä.   Aulatilassa ennen Notre-Damen luona käyntiä, saimme tutustua vuodeosastolla majoittuneeseen vanhukseen. Hän tulla hönnisteli rollaattorilla aulaan ja huusi käheään ääneen, että tupakkia pitäisi saada. Välillä hän sylkäisi miehekkäästi kämmeniinsä ja rullasi kohti pihan tupakkapaikkaa. Hänellä oli kova tupakan nälkä, jopa tupakin himo. Olisin tarjonnut, mutta en polta. Hän men

Pesin ikkunat. Minulla ei olekaan kaihia silmissä. Terapeuttista. Se kuuluisa oman käden jälki näkyi, samea muuttui kirkkaaksi. Tänään suomalaisissa kouluissa leipä murtuu Kristuksen ruumiiksi, ehtoollisviini vereksi, joka meidän edestä annetaan, vuodatetaan ja kirkkoon kuulumatonkin, uskosta piittaamatta, saa pääsiäisvapaat kuin Manu illallisen. Vapaista ollaan onnellisia, arki katkeaa, saa huokaista ennen viimeistä rutistusta kohti Suvivirttä. Jeesuksesta ei silti saa puhua liian paatoksella, ettei tule kelleen paha mieli ja ahdistus. Ilmastoahdistus riittää. Koulujen tulee järjestää vaihtoehtoinen paikka heille, joille pääsiäisvapaat kelpaavat, sanoma ei. Paatos, tunnustuksellisuus tuhoaa orastavaa lapsen mieltä enemmän ja nopeammin kuin väkivaltapelit ja lähisuhdeväkivalta yhteensä. Valtion kirkossa pääsiäisvapaat kuuluvat kaikille ja pitääkin kuulua, sanomasta, paatoksesta riippumatta tai huolimatta tai huomaamatta.     En kuulu kirkkoon. Silti hiljenen Matteus-Passion ääreen

Mistä kielestä on suomeen käännetty sana jälki-istunto? Istunto. Onko se tullut saksasta, die Nachsitzung . Istua jälkeen, jälki-istunto. Mitä muita näitä anto-, -unto, -ento ja -into-loppuisia sanoja suomen kielessä? Periksi anto. Saksalainen eriävä yhdysverbi antaa periksi, josta on tehty substantiivi periksi anto. Turpiin veto on muodostettu verbistä vetää turpaan. Laskea matematiikkaa, laskento. Kantaa veroja, veron kanto. Kantaa eukkoa, eukon kanto. Vetää käteen, käteen veto. Tuntea omansa, omatunto. Antaa lainaa, lainan anto. Antaa velaksi, velaksi anto. Tehdä tulet, tulen teko. Poljento.   Onhan siitä oltava jonkinlainen seuraanto, seuraamus. Ovatko oppiaineet olleet aikaisemmin enemmän muotoa laskento, uskonto, liikunto, luento, laulanto, leivonto? Miksi liikunto on liikunta? Miksi laskento tunnetaan, kun puhutaan koulusta? Laskentaa taas suorittaa lujuusmittaajat, tilitoimisto? Miksi? Onko laskento piupalipaupali-juttuja ja laskenta jotakin monimutkaista ja vaikeaa?    Min

Koulutarviketilaukset. Nousee karvat pystyyn. Lasketaan vihkoja, työvihkoja, kumeja, kyniä. Kasvatustieteiden maisteri suorittaa inventaarion. Ei voi tilata uutta, jos ei ole inventoitu vanhaa. Inventoin. Kaupunki on tehnyt sopimuksen Staplesin kanssa. Sopimus saatanan kanssa. Keskitetyt tilaukset katalogista. Työnjohto ilmoittaa, että saatte käyttää tietyn euromäärän per oppilas. Vastuu jää opettajalle. Opettaja miettii, pohtii. Sen verran on urakkaa helpotettu, että lyijykynät ja pyyhekumit tilataan könttänä kaikille. Saan tilata vihkoja, muovisia vihkojen kansia, teroittimia, taulumagneetteja, puuvärejä, nastoja, erivärisiä merkkauslappuja. En saa ylittää summaa. Käytän työhön tunnin, toisen tunnin. Tarkastan tilauskoodeja. Onko vihoissa oikean kokoiset rivit. Mietin, mitä tarvitsen ensi vuonna. Suunnittelen kuin narri muka tietäen ensi vuodesta mitään. Kunpa ensi vuonna en olisi enää luokanopettaja, yleismies Jantunen.   Mutta minnekäs minä?   Sain tehtyä määräaikaan mennessä

Muistatteko Jasonin, 70-luvun mainion kerrostalolapsen, jonka äiti Kaarina oli töissä Itä-Saksalaisessa tai Neuvostoajan tölkkitehtaassa. Myös puolalainen suolakurkkutehdas saattoi olla Kaarinan työpaikka. Tarinassa kerrotaan, että Kaarinan täytyy keskittyä tölkkihihnastolla työhönsä, ettei rytmi hajoa. Jos niin käy, on kiire ottaa rytmi kiinni. Voi tulla tölkkisuma ja sosialistinen järjestelmä hajoaa ja syntyy IVY.   Kaarinan rahat eivät riitä elämiseen, koska Kaarina haluaa ostaa Jasonille talvitakin. Siksi Kaarina käy kirjaston alastonmaalauskerhossa seisomassa alastomana erilaisissa asennoissa, kun Kaarinalla on uhkeat muodot ja paksu tukka. Jason on mukana ja Jason katsoo skissejä äidistään ja ei tunnista niistä äitiään. Kaarina käy usein kampaajalla. Jason on mukana. Kaarina näyttää erilaiselta hiukset pestynä, papiljotit päässä, permanenttikoneen alla, kuvun alla. Jason ei tunnista aina äitiään ja näkee hänet Janus-kasvoisena. Jason joutuu myös joskus parturiin. Hyvin menne

Muuttolinnut alkavat saapua Suomeen, vaaleiden kesäöiden Pohjolaan. Aluksi tulevat rohkeat yksilöt. He ovat lintumaailman riskinottajia, uraohjuksia, niitä yli arjen eläviä pörssimiehiä. Etelässä he ovat harrastaneet Ironman-kisoja, Cross Fittia, riskisijoitusta ja osallistuneet mielenkiintoisiin tasting- tilaisuuksiin. Persesiipisulkien jäätymisen uhalla he lähtevät ensimmäisten joukossa, kohoavat uljaille siivilleen, siiven alla Boss Orange ja kiitävät taivaan kannen alla sulavin siiveniskuin. Portugalissa he kuuntelevat Fadoa ja nauttivat Madeiraa. Pariisissa pysähdytään paskalle Eiffel-tornin huipulle. Lento on helppo, vaikeudet tehty voitettaviksi, haasteita pittää elämässä olla ja nuori eukko, jolla sulava käytös ja linnun aivot. Itämeren yläpuolella lähdetään hallittuun laskuun ja näyttävä laskeutuminen Lauttasaaren rantaan, Westendin rantaan ja illalla kokoontuminen hotelli Kalastajatorpan peltikatolle, jossa kuulumisten vaihto, lasi konjakkia ja kysely, missä parhaat naaraa

Tein vaalikoneen. Löysin ehdokkaan. Hän edusti minua. Sama ala, nainen. Sama ala, olen mies. Äänestin häntä ennakkoon. Moni asia mätsäsi. En mene niihin. Vaalisalaisuus, joka minulle on ihmetys. Kuulutan sen aina ääneen, ketä äänestän. Löytyi ihminen. Löytyi vasemmisto. Löytyi valtiojohtoisuus, kuntavetoisuus, pidetään köyhistä, lapsista, heikommista huolta. Löytyi halu verottaa menestyjiä. Kokoomus vastustakoon minua. Olen kilpailuvastainen. Yksilö omistakoon torpan, pienen pläntin jotain, jota joskus maaksi, pelloksi, metsäksi kutsuttiin. Niukkuus, vaatimattomuus, ne ovat tuttuja hyveitä. Palkkaan kaksi viikkoa, tilillä 40 €. Olen luokanopettaja. Minulle riittää yksi liitu, liitutaulu, lyikykynäpaketti ja kumi-. En tarvitse liituraitaa.    Tänään juttelin toimihenkilön kanssa. Ylemmän toimihenkilön. Hän sai omakotitalon myytyä. Lapset olivat kasvaneet niin isoiksi, että hänelle ja hänen vaimolleen riitti 120 neliöinen kerrostalohuoneisto keskustasta. Oma sauna. Taloyhtiössä oma

Gjermund Larsen trio. Jos pääsette kuuntelemaan 8.4 Espoon tuomiokirkkoon, niin menkää. Korvalle, silmälle ruokaa. Triossa on viulisti, kontrabasisti ja poljettavaa urkuharmonin tapaista soitinta soittava urkuri. Vanhan ajan musiikkia. Välillä viulisti nappaa Hardangerviulun ja vetäisee urkupisteen ja pistettä koristelevan korukuvion. Kansanmusiikki on taidetta, korkeakulttuuria. Monesti kansanmusiikin tulkitaan olevan maanista ja keikistelevää karjalaista rallatusta ja helposti puskee ärsytyksen ja vitutuksen iholle. Kansanmusiikki voi olla myös surumielistä, apeaa, melankolista, masennustyöhön sisältöä antavaa.     Larsenin trio liikkuu Lofoottien kalamajoilla, vuonon pohjukoissa, turskankuivatustelineiden alla, meren suolaisessa tihkusateessa, kuolleen lähimmäisen arkun äärellä, synnytyssaleissa vanhemmiksi tulleiden  isän ja äidin liikutuksen kyyneleissä.  Musiikki rauhoittaa. Aamu-usva kohoaa meren pinnasta. Kalastajien veneet lähtevät pienistä kyläsatamista ja palaavat myöhä