Tein vaalikoneen. Löysin
ehdokkaan. Hän edusti minua. Sama ala, nainen. Sama ala, olen mies. Äänestin
häntä ennakkoon. Moni asia mätsäsi. En mene niihin. Vaalisalaisuus, joka
minulle on ihmetys. Kuulutan sen aina ääneen, ketä äänestän. Löytyi ihminen. Löytyi
vasemmisto. Löytyi valtiojohtoisuus, kuntavetoisuus, pidetään köyhistä,
lapsista, heikommista huolta. Löytyi halu verottaa menestyjiä. Kokoomus
vastustakoon minua. Olen kilpailuvastainen. Yksilö omistakoon torpan, pienen
pläntin jotain, jota joskus maaksi, pelloksi, metsäksi kutsuttiin. Niukkuus,
vaatimattomuus, ne ovat tuttuja hyveitä. Palkkaan kaksi viikkoa, tilillä 40 €.
Olen luokanopettaja. Minulle riittää yksi liitu, liitutaulu, lyikykynäpaketti
ja kumi-. En tarvitse liituraitaa.
Tänään juttelin toimihenkilön kanssa. Ylemmän toimihenkilön. Hän sai
omakotitalon myytyä. Lapset olivat kasvaneet niin isoiksi, että hänelle ja
hänen vaimolleen riitti 120 neliöinen kerrostalohuoneisto keskustasta. Oma
sauna. Taloyhtiössä oma kuntosali. Mies oli pukeutunut naurettavaan huiviin.
Hymyilin kuivasti. Join kuivaa valkoviiniä. Hän demokratiajuomaa nimeltä olut.
Ale-olut. Voi vaimon kanssa nauttia teatterista, konserteista, torista. Hän käy
kolme kertaa viikossa Pohjanmaalla. Asuu hotellissa ja on toimihenkilö isossa
monitoimialayrityksessä. Miestä naurattaa sympaattisesti toimihenkilöys.
Hotellissa tervetulokarkit ja televisiossa teksti ” Tervetuloa Ari”. Hän oli alkanut harrastaa moottorikelkkailua. Ruotsissa.
Siellä saa ajaa missä sattuu pitkin maita, metsiä, mantuja. Suomessa saa ajaa
vain merkattuja reittejä. Ruotsi on hyvä, Suomi huono. Hän ajaa umpihankea
pitkin Norrlantia. Mietin, että aja Jäämereen. Aja, aja. Onneksi tienaan niin
vähän, etten kehtaa edes unelmoida niin tyhmiä kuin moottorikelkalla tunturissa
ajo. Ainut huoli pumpulielämässä oli kulunut kierukka polvessa. Senkin voi pian
vaihtaa yksityisellä. Aivoja ja moraalia ei voi vaihtaa uudella nivelellä edes
julkisin varoin. Hän on ns. menestyjä, kaiken saanut, kovalla työllä ilman
koulutusta yrityksen ja erehdyksen kautta itse oppinut Huvilat ja
huusi-ihminen. Toimihenkilölle tehdään uusi terassi komean, kuivan kangasmetsän
tilalle ja hän sanoo” ihana” ja vaimo ”en voi uskoa silmiä eikä ole edes kaihia”,
mitä te ootte tehnyt?” Toimihenkilön moottorikelkkaelämä on ihana yhdistelmä
uutta ja vanhaa, ajaton, mutta aivan saatanan tylsä, mauton ja persoonaton.
Huvilahuusin kamera kuvaa vahingossa kirjahyllyä, jossa on Avotakan uusin
numero ja Eppu Nuotion viimeisin. Nauran ivallisesti. Tietysti. Liika raha
tarkoittaa aina mauttomuutta, tahdittomuutta ja sympaattisuutta.
Toimihenkilö jatkoi matkaa. Jatkoin valkoviiniä vedellä. Rahakysymys.
Kommentit
Lähetä kommentti