Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2019.

Psykisk onani

Psykisk onani, henkistä onaniaa. Sitä tämä on. Tällainen blogin pitäminen. Henkistä onaniaa. Sitä kaikki harrastavat. Olen kyyninen onanisti. En kerro onnellisuudesta. En piittaa värimaailmasta. Jos piittaan, niin musta olla pitää. En kuvaa itseäni vanhalla juna-asemalla villasukat jalassa, harmaa kalastajan villapaita päällä. En laita kuvaa kaakeliuunista. Vihaan sen lämpöä. En kerää vanhoja opetustauluja. Ne ovat kamalia nostalgiakuvia menneisyydestä. Pauligin Juhlamokan peltilaatikot ovat rumia. En haaveile omasta hevosesta. En toteuta lapsuuden unelmia. Minulle ei ollut lapsuuden unelmia. En kerro päivistä kadonneen, unohdetun maaseudun syrjäisellä kyläkaupalla, jossa aika on pysähtynyt ja kärpäsiä liimapaperissa. Kärpäset ovat kuvottavia. Maaseutu haisee paskalta, väkirehulta, kanan paskaan piilotetuilta pornolehdiltä. En kierrä kirpputoreja. En etsi nostalgiaa. Nostalgia on paluuta neuvostojen aikaan, pula-aikaan. En halua kertoa onnellisuudesta. En halua ottaa itsestäni kuvaa

Uskomaton hype ja pössis

Valtava hype päällä. Kesken työpäivän voi käydä nostelemassa puntteja työpaikan omalla salilla. Sitten me pukeudutaan aina villasukkiin. Se luo kodinomaisen turvan. Olemme töissä ja mummolassa. Kenen koulussa on valtava hype, mahtava pössis päällä? Kyllä mä näytän teille hypet ja pössikset. Tervetuloa peruskouluun! Lapsilla on valtava hype ja pössis viikonlopun jäljiltä. Valtavalla hypellä ja pössiksellä on lanattu minee ja fortnaittii tuntitolkulla. ES ja sipsipussi on kultivoittanut pösssiksen hypeksi asti. Sitten pienet pelihirviöt herätetään maanantaiaamuun. Punaiset, verestävät silmät vihaavat huoltajaa, hoivan antajaa. –Työnnä kaurapuuro hanuriin! En syö mitään. Kostan, kun en saa pelata ja joudun kuuntelemaan ohjeita. Minä, Shakespearen väärin ymmärretty Hamlet! Niin oman elämänsä virtuaalisankarit astelevat läpi jäisen ikiroudan betonipyhätön kirkkaiden loisteputkien alle. Pitäisi käyttäytyä hyvin, olla kohtelias ja tehdä huolellisesti opettajan antamia tehtäviä. Siistillä k

Kuulemistilaisuus

Olen joskus miettinyt mahdollisuuksia. Enää en mieti. Niitä ei ole. Pitäisikö olla? Kun kauan sitten vielä mietin, ajatuksissani käväisi kunnallisvaaliehdokkaaksi asettuminen. Ajattelin lähteä politiikkaan. Isäkin sanoi joskus, että pitäisi mennä mukaan politiikkaan näyttämään, miten niitä asioita ajetaan. En minä tosissani. En viime keskiviikkoisen jälkeen. En todellakaan aio politiikkaan.    Viime viikolla olin kaupunginosani kuulemistilaisuudessa. Kuulemistilaisuudessa kaupungin virkamiehet landaavat veronmaksajien keskuuteen kysymään, mikä lähiössä toimii, mikä ei? Menin uteliaisuudesta mukaan. Oli minulla asiaakin heille. Ei tulikiven katkuista. Halusin saada ääneni kuuluville, kun en työssäni, kotonani, elämässäni saa. Vein heille pienen ihmisen pienen asian, mitättömistä mitättömimmän murheenkryynin. Kentän jäätä ei mielestäni hoideta riittävän hyvin. Olisin voinut myös valittaa, että ihmiset kävelevät ladulla, koiran paskaa on kadun varsilla, koulun ohi kulkevalla kadulla

Turvaton lapsi tähyää lastenhoitoalalle

Lapsen oikeus turvalliseen kotiin ei tule kuin Manulle illallinen. Lapsi ymmärtää turvattomuuden täydellisen hyvin, vaikka luo sokerihunnun perheensä ylle. Koulu ja oma luokanopettaja voi olla turvallisin ihminen lapsen elämässä. Auttamisen halu täytyy toki typistää kuulevaksi korvaksi. Huolen voi viedä oppilashuoltoryhmään. Parhaimmillaan huoli johtaa siihen, että tehdään lastensuojeluilmoitus ja lapsi käy säännöllisesti kuraattorilla tietyn ajan.    Huoli on taas herännyt. Huono-osaisuus on lähtenyt vierimään lumipallona. Oppilaani äiti on työtön pentutehtailija. Äiti synnyttää lapsia. Miehiä tulee, miehiä menee. Lapsi sanoo, että äiti on joskus ollut siivoaja. Lapsi kertoo ylpeänä, että äidillä oli siivousfirman komeat vaatteet. Äiti sai ajaa vaikeasti käsiteltävää siivouskonetta tavaratalossa. Vain äiti sai sitä ajaa. Siitä on jo monta vuotta. Biologinen isä ei suostu menemään töihin, koska silloin pitäisi maksaa elatusmaksuja. Lapsen isä on kertonut näin lapselle. Lapsi kuunt

Ääniyliherkkyys

Olen ääniyliherkkä. Kuorsaamiseen minulla on nollatoleranssi, siis sen kuuntelemiseen. En puhu nyt omasta kuorsaamisestani. Paprikan narskahtelu kauraleivän päällä on kuin kauhavalainen kylkiluiden väliin. Sipsien rouskuttelu kaikuu päässäni kuin pieru Iisakin kirkon korkean kupolin alla. Maiskutus, huulien lipominen, ovat ärsyttäviä. Liian kovaa tapahtuva nenän niistäminen ärsyttää. Toisten pierut, hiljaiset tai helvetilliset, ajavat romahduksen partaalle. Voice Finland ja Idols raiskaavat korvani. Kynsien pureskelu, armoton äänimaisema. Ja maailmaan mahtuu ääniä. Minun maailmaani ei mahdu ääniä. Ei saatana mahdu.     Pahin äänimaisema on vapaapäivän aamuna lasten riitelyn ja väittelyn äänet peliajasta. Se synnyttää murhan himon. Kuopuksen vingahteleva uhriääni. Esikoisen puolustusäänensävyt. Poikalapsista lähtee kova ääni. En tiedä, lähteekö tytöistä. Kun isoveli nipistää pikkuveljeä, on seurauksena pitkä, ujeltava älä, joka päättyy valittavaan äiti tai isä-huutoon. Yritän lukea

Unelma hiljaisuudesta

Edessäni on hälinää. Takanani on villiä menoa. Sivullani maisema vilisee. Näkökenttäni on levoton. Kuuloalueeni on myrskyn silmässä. Sieluani tallotaan. Minua lääpitään. Päälleni kävellään. Ylitseni astutaan. Minua tökitään sormella. Minua viitataan jakamaan puheenvuoroja, johtamaan puhetta. Eteeni ja taakseni muodostuu ja muodostetaan joka hetki jonoja. Viereeni syntyy rivejä. Kysymystulva on pohjaton. Sieluni painuu ja taipuu. Haluaisin seistä hiljaa kuvisvarastossa. Pimeä liikuntavälinevarasto. Hiljainen hetki vessassa. Lapset tulevat liian lähelle. He tulevat kovaäänisesti. Kaikki näyttää ja tuntuu röyhkeältä. Haluan istua hiljaa ruokasalissa. Se viedään minulta. Esimerkkiruokailen, jakelen ohjeita, huomautan käytöksestä, pyydän hiljaisuutta. Kerjään hiljaisuutta. Anelen polvillani hiljaisuutta. Kuuntelen ilmastoinnin tasaista, rauhoittavaa hurinaa. Haluan luostariin, luostarin puutarhaan, luostariviinien luo, alle pyökkipuiden.   Olen luokan edessä. Auktoriteetti riisuttuna väh

Rikkaiden kusipäiden koulu

Rikkaiden kusipäiden koulu. JJ Cale soi taustalla. Sain juuri läpi rahoituksen koulusta rikkaiden kusipäiden lapsille. Koulussa painotetaan itsekeskeistä maailmankatsomusta. Oppilaaksi ottaminen tapahtuu tilinauhan ja nopeat syö hitaat pohjalta. Kiusaaminen, oman edun tavoittelu on tärkein oppimistavoite. Empatiasta pois opitaan yleensä ensimmäisen vuoden aikana. Viidakon lait vallitsevat ja lapset saavat omin päin rauhassa muodostaa oman dynamiikkansa. Etsitään johtajuutta. Johtajuudesta laitetaan taistelemaan.   Kilpailu on koulunkäynnin keskiössä. Voittajia rohkaistaan juhlimaan barbaarisesti. Häviäjiä rohkaistaan rähisemään, mitätöimään ja vittuilemaan voitosta voittajille. Kuvitteellista hegemoniaa vahvistetaan valheilla ja kaikkien muiden alistamisella ja halveksunnalla.   Rikkaiden kusipäiden koulu. Minun koulussani olisi muutama paatunut, lapsen mulkero, jotka lähettäisin heti Rikkaiden kusipäiden kouluun, jos sellainen olisi. Parantumattomille kusipäille, joille toivoteta

Aave

Näin aaveen. Ystävä, jonka luulin jo kuolleeksi, hiihti minut kiinni ladulla ja kysyi, olenko minä se, joksi hän minua luulee? Vastasin, että olen. Tunnistin hänet. Tietysti. 21 vuotta sitten olin hänet viimeksi nähnyt. Hän tuli luokseni silloin kylään. Olin juuri aloittanut opinnot OKL:ssa. Hain hänet asemalta. Opiskelijasolussani hän alkoi sekoitella Cafe Gallianoja, silloin muodissa olleita hot shotteja. Makea shotti kermavaahdolla. Otimme pohjia. Sitten lähdimme iskemään naisia. Olin kokematon. Ystäväni kokenut. Hänellä oli vaaleat, paksut ja pitkät hiukset. Hän oli voimakas. Ruotsalaisen näköinen viikinki. Penkkipunnertaja. Kova tappelemaan.   Vielä kovempi juomaan. Jostain kuulin, että hän oli sekaantunut kovempiinkin aineisiin niiden vuosien aikana, jolloin luulin hänen jo kuolleen. Pohjien jälkeen lähdimme kaupungille iskemään naisia. Ennen ravintolakierroksen alkua satunnainen ohikulkija löi minua kadulla. Niin voi käydä. En provosoinut. No sain osuman. Ystäväni alkoi mukil

Angina pectoris

Perinteinen hiihto, lumenluonti, angina pectoris. Luetelluista vitutuksen aiheista seuraa sydänlihaksen kuolio, kuolinpesän kamppailu hopeasompalusikoista ja velvollisuus muistella vainajaa vahakynttilällä kaksi kertaa vuodessa. Eilen tein lumityöt ja tänään hiihdin 5 km. Nyt odotan muljahdusta. Katselenko minäkin ennen kuolemaani sinistä taivasta nostalgisesti kuten Louhimiehen tuntemattomat sotilaat. Ei, katselen huokoista betonielementtikattoa.    Hiihtäminen on paskamaista puuhaa. Tehokasta tietysti. Eniten vituttaa hikoilu, sitten höyrystyneet silmälasin linssit, sitten ylämäet, sitten huono kunto. Hiihtäessä on aina kiire kotiin. Minulla on aina kiire perheen luo. Jos olisin joutunut rintamalle, minulla olisi ollut aina sieltäkin kiire kotiin. - Minne se sotamies on matkalla?- Ka kottiin, ka kottiin. Kiire nauttimaan angina pectoriksesta omaan keinutuoliin. Haluan nähdä tutun huokoisen betonikaton.   Hiihtäminen ei ole kivaa. Lasken kilometrejä. Tänä talvena hiihdän ainak

Siviilirohkeus ja älylliset klöntit kunniaan!

Joululomalla on ollut aikaa lukea. Hans Falladan romaani ”Yksin Berliinissä” oli kovin lukukokemus aikoihin. Romaani sijoittuu natsihallinnon aikaiseen Berliiniin.   Iäkkään aviopari Quangelin ainokainen kuolee operaatio Barbarossassa. Perhe ajautuu kriisiin.     Vaimo syyttää natsihallintoa, mies vaikenee. Sitten miehen silmät aukeavat ja hän saa rohkeuden. Hän päättää, että jollakin tavalla hänen on vastustettava totalitaarista natsien kusetus- ja rikollisjärjestöä. Lopulta hän keksii tavan: Hän alkaa kirjoitella postikortteja, joissa hän haukkuu Hitlerin hallintoa ja kehottaa kortin lukijoita kaikin tavoin vastustamaan ja sabotoimaan hirmuhallintoa, jotta tarpeeton tappaminen ja veren vuodatus saataisiin loppumaan. Totta kai Gestapo saa avioparin kiinni, mutta se sisäinen rauha ja yksilön voima, jota pariskunta kokee kortteja kirjoittaessaan ja niitä viedessään julkisille paikoille, on upea esimerkki yksilöllisen ajattelun voimauttavasta vaikutuksesta. Miten paljon saa rohkeutta,