Siirry pääsisältöön

Kuulemistilaisuus


Olen joskus miettinyt mahdollisuuksia. Enää en mieti. Niitä ei ole. Pitäisikö olla? Kun kauan sitten vielä mietin, ajatuksissani käväisi kunnallisvaaliehdokkaaksi asettuminen. Ajattelin lähteä politiikkaan. Isäkin sanoi joskus, että pitäisi mennä mukaan politiikkaan näyttämään, miten niitä asioita ajetaan. En minä tosissani. En viime keskiviikkoisen jälkeen. En todellakaan aio politiikkaan.
   Viime viikolla olin kaupunginosani kuulemistilaisuudessa. Kuulemistilaisuudessa kaupungin virkamiehet landaavat veronmaksajien keskuuteen kysymään, mikä lähiössä toimii, mikä ei? Menin uteliaisuudesta mukaan. Oli minulla asiaakin heille. Ei tulikiven katkuista. Halusin saada ääneni kuuluville, kun en työssäni, kotonani, elämässäni saa. Vein heille pienen ihmisen pienen asian, mitättömistä mitättömimmän murheenkryynin. Kentän jäätä ei mielestäni hoideta riittävän hyvin. Olisin voinut myös valittaa, että ihmiset kävelevät ladulla, koiran paskaa on kadun varsilla, koulun ohi kulkevalla kadulla kaahataan. Olisin voinut kysyä uudesta kaavaehdotuksesta. Ei, kysyin kentän jään hoidosta. Luokanopettajalle sopiva huolen aihe. Olen huolissani lasten urheilumahdollisuuksista. Perkele, kyllä minun sittenkin pitäisi asettua ehdolle.
   Miksi en sitä tee? No, minä jatkan. Kuulemistilaisuuteen osallistui lähiön asukkaita kourallinen, 10 henkeä. Muutama vanhus, muutama keski-ikäinen minun lisäkseni, pari nuorta ja äiti pienten lastensa kanssa. Tarjoilut olivat hyvät, mokkapalaa, kahvia ja mehua. Kunnallispolitikkoja oli paikalla ainakin 20. Paikalle saapui hikisenä puuskuttava kaupunginhallituksen puheenjohtaja viime hetkillä. Aluksi kaupunginhallituksen puheenjohtaja halusi nostattaa kuntapoliitikot seisomaan ja esittäytymään. No, siinä oli demaripäättäjää, kepu-ukkoa ja-akkaa, kokoomuslaista pienyrittäjää, piraattipuolueen protestiääntä, valtuutettua, varavaltuutettua, lautakuntalaista ja kaikkea, mitä kunnallispolitiikkaan kuuluu. Riemunkirjavat poliitikot käskettiin istumaan eri pöytiin keskustelemaan kolmesta kohdasta asukkaiden kanssa. Meidän piti miettiä, mikä lähiössä on hyvää, mikä huonoa ja miten aluetta pitäisi kehittää? Nyt alkaa postaukseni varsinainen sisältö.
   Pöytääni istuutui kaksi kuntavaikuttajaa. Puhetta alkoi pitää ukon kuvatus, jolla oli kaupungin pinssi pikkutakissaan. Hän oli hauskuuttaja. Hän halusi olla pikkunokkela. Hän teititteli ja käyttäytyi maanisesti. Hän käänteli päätänsä kuin kana. Yritin katseellani tappaa keikarin onnistumatta siinä. Toinen kuntavaikuttaja yritti päteä asiatietämyksellänsä. Hänen suustansa tuli tällaista: -Onko kaupunki rakennuttajana, vai yksityinen Rambool?- Ei se ole Altekin toimivallassa, siinä on mukana Wellness ja Business Forum Noormarkku tietääkseni? – Kunnallistekniikassa on töissä ympäristöarkkitehti Piirtämö, tunnen sen, täytyypä soittaa hänelle. – Tielaitos sen hoitaa. Juu se on tielaitoksen ja Karhuryhmän alainen asia. Jokaiseen asiaan tämä tietotoimisto haki oikeaa toimintatahoa ja toimintaväylää. Pinssimies heilutteli päätä ja tietotahoasiantuntija sivisti johtamisväylätiedosta ja vastuuasiatoimialoista. Me asukkaat olimme näytelmän statisteja. Nousin ylös kesken näytelmän ja poistuin ennen väliaikaa.
  Seuraavana päivänä alueen kenttä jäähdytettiin. Jos asettuisin ehdolle, en ottaisi pinssikeikarin enkä toimitahotietäjän kunnallispoliitikkoroolia. Olisin kuuntelija.   

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee