Olen joskus miettinyt
mahdollisuuksia. Enää en mieti. Niitä ei ole. Pitäisikö olla? Kun kauan sitten vielä
mietin, ajatuksissani käväisi kunnallisvaaliehdokkaaksi asettuminen. Ajattelin
lähteä politiikkaan. Isäkin sanoi joskus, että pitäisi mennä mukaan
politiikkaan näyttämään, miten niitä asioita ajetaan. En minä tosissani. En
viime keskiviikkoisen jälkeen. En todellakaan aio politiikkaan.
Viime viikolla olin kaupunginosani kuulemistilaisuudessa.
Kuulemistilaisuudessa kaupungin virkamiehet landaavat veronmaksajien keskuuteen
kysymään, mikä lähiössä toimii, mikä ei? Menin uteliaisuudesta mukaan. Oli
minulla asiaakin heille. Ei tulikiven katkuista. Halusin saada ääneni
kuuluville, kun en työssäni, kotonani, elämässäni saa. Vein heille pienen
ihmisen pienen asian, mitättömistä mitättömimmän murheenkryynin. Kentän jäätä
ei mielestäni hoideta riittävän hyvin. Olisin voinut myös valittaa, että
ihmiset kävelevät ladulla, koiran paskaa on kadun varsilla, koulun ohi
kulkevalla kadulla kaahataan. Olisin voinut kysyä uudesta kaavaehdotuksesta.
Ei, kysyin kentän jään hoidosta. Luokanopettajalle sopiva huolen aihe. Olen
huolissani lasten urheilumahdollisuuksista. Perkele, kyllä minun sittenkin
pitäisi asettua ehdolle.
Miksi en sitä tee? No, minä jatkan. Kuulemistilaisuuteen osallistui
lähiön asukkaita kourallinen, 10 henkeä. Muutama vanhus, muutama keski-ikäinen
minun lisäkseni, pari nuorta ja äiti pienten lastensa kanssa. Tarjoilut olivat
hyvät, mokkapalaa, kahvia ja mehua. Kunnallispolitikkoja oli paikalla ainakin
20. Paikalle saapui hikisenä puuskuttava kaupunginhallituksen puheenjohtaja
viime hetkillä. Aluksi kaupunginhallituksen puheenjohtaja halusi nostattaa
kuntapoliitikot seisomaan ja esittäytymään. No, siinä oli demaripäättäjää,
kepu-ukkoa ja-akkaa, kokoomuslaista pienyrittäjää, piraattipuolueen protestiääntä,
valtuutettua, varavaltuutettua, lautakuntalaista ja kaikkea, mitä
kunnallispolitiikkaan kuuluu. Riemunkirjavat poliitikot käskettiin istumaan eri
pöytiin keskustelemaan kolmesta kohdasta asukkaiden kanssa. Meidän piti
miettiä, mikä lähiössä on hyvää, mikä huonoa ja miten aluetta pitäisi kehittää?
Nyt alkaa postaukseni varsinainen sisältö.
Pöytääni istuutui kaksi
kuntavaikuttajaa. Puhetta alkoi pitää ukon kuvatus, jolla oli kaupungin pinssi
pikkutakissaan. Hän oli hauskuuttaja. Hän halusi olla pikkunokkela. Hän teititteli
ja käyttäytyi maanisesti. Hän käänteli päätänsä kuin kana. Yritin katseellani
tappaa keikarin onnistumatta siinä. Toinen kuntavaikuttaja yritti päteä
asiatietämyksellänsä. Hänen suustansa tuli tällaista: -Onko kaupunki
rakennuttajana, vai yksityinen Rambool?- Ei se ole Altekin toimivallassa, siinä
on mukana Wellness ja Business Forum Noormarkku tietääkseni? –
Kunnallistekniikassa on töissä ympäristöarkkitehti Piirtämö, tunnen sen,
täytyypä soittaa hänelle. – Tielaitos sen hoitaa. Juu se on tielaitoksen ja
Karhuryhmän alainen asia. Jokaiseen asiaan tämä tietotoimisto haki oikeaa
toimintatahoa ja toimintaväylää. Pinssimies heilutteli päätä ja
tietotahoasiantuntija sivisti johtamisväylätiedosta ja vastuuasiatoimialoista.
Me asukkaat olimme näytelmän statisteja. Nousin ylös kesken näytelmän ja
poistuin ennen väliaikaa.
Seuraavana päivänä alueen kenttä jäähdytettiin. Jos asettuisin ehdolle,
en ottaisi pinssikeikarin enkä toimitahotietäjän kunnallispoliitikkoroolia.
Olisin kuuntelija.
Kommentit
Lähetä kommentti