Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2020.

Sosiaalinen sordino, häpäisy ja avainkokemus

Nykyään ystävyyssuhteet väsyttävät minua. Lapsena kärsin yksinäisyydestä. Olin kateellinen, kun kaikki muut olivat aina yhdessä jossain muualla kuin minä, joka olin aina yksin. Nykyisyydessä vaalin ystävyyttä ja olen siinä jotenkin raskas. Kun kohtaan ystäviä, alan puhua syvällisiä ja henkeviä ja kuuntelen liian aktiivisesti ja olen loppuillasta aivan naatti ja haluan vain mököttää ja olla myrkyttynyt. Ystäväni sanoi minulle, että olen taitava keskustelija, kun osaan käyttää niin taitavasti sosiaalista sordinoa. Vittu, miten hieno termi! Sosiaalinen sordino. Kysyin, mitä se tarkoittaa? Hän sanoi, että taitava keskustelija on hyvä kuuntelija ja laskeutuu aina kuulijansa kanssa puoliväliin ja saa kielen kannat auki ja tulee hyvä, kuulluksi tullut olo. Siksi kai tulen ystävyydestä niin helvetin väsyneeksi. Säälin itseäni todella. Sen, minkä lapsuudessani menetin, sitä aikuisuudessa käsittelen kuin ydinjätettä, asbestikintain ja annan kaikkeni, etten sitä menettäisi. No, onko ihme, jos k

Journalisti Johanna

Viime viikolla löysin journalisti Johanna Korhosen radio-ohjelman. Ohjelman nimi on Journalisti Johanna. Pidän Johannan ohjelmista toden teolla. Pidin jo hänen edellisestä ohjelmastaan Valkoista valoa. Johannan ohjelmissa on aina mukana aiheeseen aina hienosti sopiva klassinen, monesti meditoiva hämymusiikki. Niinpä viime viikolla, ennen sairastumistani miesflunssaan, juoksulenkillö kuuntelin Johannan ohjelmaa. Jakso käsitteli toivoa. Siinä Johanna valisti minua (ja muita radio kuuntelijoita) Immanuel Kantin käsitystä toivosta. Jos oikein ymmärsin, niin Kant ajatteli, että ihmistä tulisi ohjata oikea tieto. Sen jälkeen tiedon tulisi johtaa tekoihin. Eli ihmisen tulisi tehdä tekojansa tietojensa pohjalta. Ja sitten vasta ihmisellä olisi oikeus kysyä itseltään, mitä minä saan toivoa? Sitten Johanna mietti ilmaston lämpenemistä Kantin ajattelun pohjalta. Emmehän me ihmiset tee ilmastotekoja tietojen pohjalta. Jos tiedämme, että turistilentäminen kaukomaille ja autolla lyhyidenkin matkoj

Antiikin kreikkalaiset sen jo ties

et opettaja ei ole vapaa mies, vaan orjan kaltainen hän on ja itsellens saanut  orjan palkinnon.  Otavan Forum Kirjasarjassa anekdoottina Opeoppaan alalaidassa oli antiikin kreikkalaisten käsityksiä opettajasta ja kasvattajasta. Näin oli kirjoitettu: Opettaja= kreik. didaskalos=dramaatikko, joka opettaa näyttelijät esittämään teoksen. Pedagogi=kreik. paidagogos= kaitsija, lähinnä orjan asemassa oleva lapsen saattaja, jolla saattoi tosin olla tärkeä osuus esim. lapsen moraalisessa kehityksessä, pedagogin asemaa osoittaa vanha sanonta: "quem Iuppiter odit, paedagogtum fecit" (Ketä Juppiter vihaa, siitä hän tekee pedagogin.   Jumaliste olivat niin oikeassa. Opettajan työ ei todellakaan ole vapaalle sielulle sopivaa työtä. Tämä on orjan työtä. Ja orjan palkkio on armopala, yksi piiskanisku vähemmän. Opettaja on yhteiskunnan alalaitaan sijoitettu vähään tyytyväisten paaria-luokka, joka laskee senttejä kaikkialta muualta paitsi vyötäröltä.   Opiskellessani kuvitte

Aika ennen inkluusiota

Viikonloppuna mietimme inkluusiota edeltävää aikaa. Muistatteko vielä sitä? Sanotaan nyt suoraan: Ennen inkluusiota oli tarkkikset, apukoulut ja perusopetus. Sitten tuli inkluusio, joka olikin ovela säästöjuoni ja sen jälkeen kolmiportainen tuki ja luokanopettajista tehtiin erityisopettajia, ilman erityisopettajan palkkaa. Sitten tuli kiky ja lomarahojen leikkaukset. Nyt perusopetuksen luokassa kokoontuu entinen tarkkis, apukoulu ja perusopetus ei sulassa sovussa, vaan sulamattomassa riidassa, ja ainoastaan ne saavat parasta mahdollista perusopetusta, joiden vanhemmat katsovat tiukasti perään. Tällä tavoin saamme luotua polarisoidun yhteiskunnan, jossa ääripäät karkaavat kauas toisiltaan. Luokanopettajien syy tietysti se karkaaminen, kun eivät yritä tarpeeksi.  Sitten tehdään tutkimus, jossa paljastuu, että kaikki luokanopettajat eivät osaa ehkä edes kirjata kolmiportaisen tuen papereita oikein. Kolmiportaisen tuen tärkein tehtävä on jättää jälkiä, ettei tulisi yllätyksenä nivelvaihe