Viime viikolla löysin journalisti Johanna Korhosen radio-ohjelman. Ohjelman nimi on Journalisti Johanna. Pidän Johannan ohjelmista toden teolla. Pidin jo hänen edellisestä ohjelmastaan Valkoista valoa. Johannan ohjelmissa on aina mukana aiheeseen aina hienosti sopiva klassinen, monesti meditoiva hämymusiikki. Niinpä viime viikolla, ennen sairastumistani miesflunssaan, juoksulenkillö kuuntelin Johannan ohjelmaa. Jakso käsitteli toivoa. Siinä Johanna valisti minua (ja muita radio kuuntelijoita) Immanuel Kantin käsitystä toivosta. Jos oikein ymmärsin, niin Kant ajatteli, että ihmistä tulisi ohjata oikea tieto. Sen jälkeen tiedon tulisi johtaa tekoihin. Eli ihmisen tulisi tehdä tekojansa tietojensa pohjalta. Ja sitten vasta ihmisellä olisi oikeus kysyä itseltään, mitä minä saan toivoa? Sitten Johanna mietti ilmaston lämpenemistä Kantin ajattelun pohjalta. Emmehän me ihmiset tee ilmastotekoja tietojen pohjalta. Jos tiedämme, että turistilentäminen kaukomaille ja autolla lyhyidenkin matkojen ajaminen aiheuttaa paljon hiilidioksidia ilmakehään ja lämmittää ilmastoa, niin se tieto ei johda meitä tekoihin. Me toivomme ja unelmoimme ja hylkäämme tiedon. Ihmisen kykyä olla niin perkeleen toivorikas on väärin. Toivomme asioita, joita emme saisi toivoa.
Sama pätee moneen muuhunkin asiaan. Vanhemmat antavat lasten pelata k 18-pelejä, vaikka he tietävät, kuinka vaarallisia ne ovat lapsen mielen kehitykselle.
Kuunnelkaa journalisti Johannaa. Todella hieno toimittaja.
Kommentit
Lähetä kommentti