Luokanopettajan arki

 Unitiedot tallennetaan, kun pidät kelloa nukkuessa vähintään neljä tuntia. Älykelloni tuomio on armoton. Miten vitussa voi olla mahdollista? Söin 19.00 illallisen: kasviksia, proteiinia raejuuston ja broilerin muodossa. Kävin saunassa. Kävin kylmässä järvessä. En juonut alkoholia. Menin nukkumaan 22.00. Luin kirjaa. Odotin nukahtamista ilman puhelinta. Silitin mahaani. Harrastin läheisyyttä. Lopputulos oli silti lakoninen kysymys: Miksi unitietoja ei ole? Tänään vedän pään täyteen. Syön paskaruokaa. Käytän nikotiinia ja työnnän älykellon syvälle maailmapolitiikan haaroväliin. 

 Tänään se tapahtui. Vittu taas se tapahtui. Tein listan. Opettajat tekevät listoja. Tein listan tekemättömistä asioista, jotka pitäisi ehtiä opettaa. Jos ei ehdi opettaa, niin ainakin käydä läpi. Asiat, jotka pitäisi ehtiä opettaa tai edes käydä läpi muuttuvat sisäiseksi ääneksi, käskeväksi puheeksi, ja se käskee, pakottaa tehdä ne asiat tai muuten.. Tai muuten olet huono opettaja, laiska opettaja, huono ihminen ja et saa hautapaikkaa pyhältä maalta vaan päädyt nimettömien opettajien, laiskojen ja kelvottomien joukkohautaan ja sinua ei muista enää koskaan kukaan. Edes omat lapsesi ja naapurisi eivät sinua muistele.    Tein listan. Myöhästyin. Lista olisi pitänyt tehdä hiihtoloman jälkeen. Tai joululoman. Ehkä jo syysloman. Tai elokuussa. Aikataulutettu lista. Viikko-ohjelma. Niinhän kaikki tekevät. Kaikki kunnolliset opettajat. Sitten pitäisi tehdä lista, mitä pitää ehtiä tehdä tänään ennen iltaa. Mitä pitää ehtiä elämässä tehdä ennen kuolemaa? Mitä pitää ehtiä saada aik...

 Happamuus lisääntyy. Mitä pidemmälle kevät etenee, sen happamaksi käyn. Ei tämä minulle yllätyksenä tulee. Happamoidun. Käyn ivalliseksi. Vahingoitan sillä itseäni ja läheisiäni. Koulussa, työpaikalla olen iloinen. Säilytän itseäni maanisuuden suojakaasussa. Maanisuus voitelee hapantuvan sieluni. Kotimatkalla riisun sen. Kun ylitän kynnyksen, näytän tulehtuneelta esinahkalta, joka on kokenut maailman suurimman oikeusmurhan.    Happamoitumiseen kuuluu auton reistailu. Öljyvalo syttyy tuon tuosta. Jäähdyttäjän nesteen varoitusvalo myös. Koneessa on vuotoa. Minussa on vuotoa. Silmiäni kirvelee. Haluaisin ajaa mäen päälle, rysäyttää vaihteen vapaalle ja antaa paskan valua metsä-ja turveteollisuuden likaamaan järveen.    Ahmin sisääni kaiken, mitä eteen sattuu. Puuskutan. Olen läkähtyä. Olen tulehtunut. Tulehtuneen esinahkani lisäksi sieluni on vaurioitunut. Henkisesti asun lapsuuden kodissa ja haluan sieltä pois.    Vien lapseni halliin pelaamaan potkupal...

 Tukitut kusilaarit ja paskotut kouluvessat. Ei. Tämä ei ole Laila Hietamiehen uusin romaani romaanin "Hylätyt pihat, autiot kylät" jälkeen. Suomalaisissa kouluissa tukitaan nykyään poikien pisoaareja käsipaperilla. Sitten kun laari on tukittu, kustaan sen päälle ja huuhdellaan niin kauan, että kusi vaahtoaa yli äyräiden. Kokonaisia vessapaperirullia työnnetään pönttöön ja vedetään niin kauan, että pönttö on tukossa. Käsipaperit heitellään pönttöön kusen joukkoon. Tämä on Roadman-kulttuuria. Paskotaan yhteinen. Tässä graduaihe. Tukitut kusilaarit, paskotut vessat, Roadman-kulttuuri suomalaisessa koulussa. 

 Minussa on vika. En ymmärrä maailmaa. Luen ja ihmettelen, miten mikään lukemani liittyy minuun. Luen uutista Harkimon Airbnb-asunnosta Lönnrotinkadulla ja vihaisista naapureista, jotka ovat kyllästyneet eliitin viikonloppujuhlintaan ja ovat pyytäneet poliiseja kantamaan ilokaasusäiliöitä pois rappukäytävästä. Mikseivät kanna itse? Mikseivät pimputa ovikelloa ja uhkaa häädöllä? Niin minä tekisin. Mitä siitä kirjoittamaan? Presidentin turvamies ampuu itsensä presidentin autotallissa. Niin. Miten se liittyy minuun? Hirveä sotku. En olisi itse siivonnut jälkiä. Eikä presidenttikään. Jasper Pääkkönen hylkää Hollywood-rooleja ja keskittyy saunakulttuuriin ja perhokalastukseen. Oi. Tämän uutisen ymmärrän. Minäkin keskityn saunomiseen. Minun saunomiseni on ahdasta kerrostalokoppisaunomista, Jasperin varmasti jotain aivan muuta. Ymmärränhän minä maailmaa. Saunomisen osalta. Venäjän varjolaivaston tankkerit odottavat Itämerellä Viron edustalla pääsyä öljysatamiin. Sen minä ymmärrän. Öljytuh...

 Siinä se taas on. Ylistetty sarja kauniista menestyjästä, jonka elämä menee raiteiltaan, kun häntä huijaa klassinen Auervaara. Kyseessä tietysti Queen of Fucking Everything. Onneksi toinen osa saa ensi-iltansa aivan kohta.Tiina Lymin uusin sarja King of Fucking Nothing on leikkausta vaille valmis. Tämä postaus paljastaa juonen kokonaan. Ruma, lihava, pöhöttynyt, keski-ikäinen miesluokanopettaja Markku huomaa saatuaan 20-vuoden palvelulisän tililleen tulleensa julmasti kusetetuksi. Hä, miten? 6 % palkankorotuksen jälkeen, jonka jälkeen ei tule enää palvelulisiä ( mikä on aivan vitun kummallista!!!) miesopettaja huomaa, että uusi nettopalkka on pienempi, kun veroprosentti nousee. Miesopettaja Markku käy raivokkaaseen kamppailuun. Hän myy huumeita. Tappaa ja pilkkoo ja hukuttaa humoristisella tavalla ärsyttäviä ihmisiä. Hän silppuaa blenderillä pienryhmäopettajan ( OAJ-sormus säilyy ehjänä, joka on pienryhmäopettajan nimettömässä, kun hän on naimisissa OAJ:n kanssa). Markku kääntyy l...

 En opi mitään, en osaa mitään, vaikka olen opettaja. Luin Antti Hyryn romaanin Maatuuli. Siinä Hyry kuvaa päähenkilö Pietarin elämää, joka kertoo hänestä itsestään. Lukiessani kirjaa jouduin toteamaan, etten pitkään aikaan ole oppinut yhtään mitään taitoa. En sitten mitään. Kirjassa Pietari tekee kaikenlaista. Korjaa auton starttimoottorin. Vaihtaa puhjenneen autonrenkaan. Rakentaa lohirysiä. Paistaa reikäleipiä, rieskoja, hiivaleipiä itse muuraamassaan leivinuunissa vanhassa maalaistalossa Kuivaniemellä Perämeren rannalla. Ostaa mansikantaimia. Lainaa naapurin traktoria ja karhia. Tekee mansikoille peltoa. Istuttaa taimet. Tekee luontohavaintoja. Lämmittää vanhaa savusaunaa. Keskustelee vaimon ja lasten kanssa. Sivu sivulta, lause lauseelta kuihduin, menin kumaraan. Minun päiväohjelmaani kuuluu herääminen, pukeutuminen, opettaminen, nukkumaan meneminen ja virtuaalimaailmassa eläminen. Halveksin, niin, halveksin itseäni. Minusta on tullut tällainen mitään tekemätön möllikkä. Kadeh...

 Päästin surun irti. En arvannut, miten kesyttämätön se oli. Pitkään olin pitänyt sitä poissa. Kun kaikki tuntuu hyvältä ja täydelliseltä, surun nurruhammas, raateleva hampaisto lepäilee. Ei se vaani. Ei se odota aikaa. Ei surulla ole vaatimuksia. Ei se halua itsestään tehdä numeroa.  Sitten aloin valuttaa. Availin kraanaa. Yhtäkkiä se tulvahtikin yli äyräiden. Se halusi tulla silmiin, syliin, kehon joka sopukkaan. Vedin sen peitoksi. Antauduin sille kuin rakastajattarelle. Annoin sen hyväillä, helpottaa oloani. Alkoi tuntua hyvältä, että tuntui pahalta.  Mitä minä suren, tavallisen surutoin poika? Lapseni, rakas lihaa ja vertani, on kipeä, selittämättömällä tavalla sairas. Kuumetta, vatsa kipeä. Ollut monta viikkoa. Tähystykseen odotamme pääsyä. Tähystys, vastauksia antava joulun ihme antaa odottaa itseään. Tulisit jo, tähystystonttu, perseeseen työnnettävä putki, kamera, niin lapseni alkaisi saada hoitoa.    Odottavan aika on pitkä. En odota kivaa asiaa, joulu...

 Luen Saara Turusen romaania Rakkauden hirviö. Yksi suurimpia tämän vuosisadan suomenkielisiä romaaneja. Vahva suositus.   Kuitenkin haluan kirjoittaa taas koulusta. Kotikunnassani on säästetty vuosikymmeniä jo seinistä. Kyläkoulut on kaikki nyt lakkautettu. Isot yhtenäiskoulut pullistelevat lapsia. Monissa on päiväkoti, eskari, ala-ja yläaste, vanhainkoti ja krematorio samassa ja sijaitsevat hautausmaan vieressä. Kuulemma suunnitellaan jo synnystyssairaalaa päiväkodin yhteyteen, niin voisi elää samassa rakennuksessa koko elämän. Maksimaalinen seinienlämmittämisessä säästäminen on tosiasia.     Sote-uudistus syö vitusti rahaa. Kuntani koulujen  on täytynyt alkaa säästää seinien lisäksi nyt materiaaleista. Monivuotiset vihkokirjat, vihkoista puuttuvat marginaalit ja kukaan ei saa käsialasta eikä mistään muustakaan selvää. Huippujuttu! Käsityöluokkaan ei saa ostaa lankoja eikä lautoja. Työnantaja kehotti tonkimaan rautakauppojen jätelavoja, sieltä löytyy jäte...