Siirry pääsisältöön

Tekstit

Juhannuksen 2020 ajatuksia

Hannu Linkolan kirjassa "DU &JAG KENT rakkaus kuin laulut joita kuulemme" Linkola kertoo KENTIN historian ja oman kasvutarinansa, nuoruutensa KENTIN musiikin tahdissa. En pidä kirjasta. Haluan lukea KENTISTÄ ja huomaan, etten innostu Linkolan omasta kasvutarinasta. Pentti Linkolan kasvutarina on paljon huikeampi. Siinä on haukia ja variksia ja lintulaskentaa ja aikalaiskritiikkiä.   Vuonna 2003 KENT esiintyy täydelle Globenilla 6. kesäkuuta Ruotsin kansallispäivänä. KENT pyytää yleisöään pukeutumaan täysin valkoisiin vaatteisiin, hekin esiintyvät täysin valkoisissa, ja yleisö toteuttaa bändin toiveen. KENT on ihmeissään. Sverige-nimisen laulun aikana stadion laulaa laulua kuin Ruotsin kansallislaulua, jonka kertosäe " Välkommen, välkommen hit, vem du än är, var du än är" kritisoi kansankodissa kasvavaa muukalaisvihamielisyyttä ja rasismia. Siitä löydän juhannuksen sanoman. Ihonväristä riippumatta alkuaan pakanallinen keskikesän juhla, juhannus, sopii kaikille …
Uusimmat tekstit

OAJ:n vakuutus on vitsi

Silmälasit hajosivat liikunnan tunnilla. Tippuivat kivikkoon ja linssi säröille. Tein Turvaan vahinkoilmoituksen, jonka kanssa OAJ on neuvotellut luokanopettajan työhön TÄYSIN SOPIMATTOMAN, jopa kelvottoman sopimuksen, mitä TURVA korvaa. No, TURVAHAN ei korvaa silmälasejani. Korvaus olisi ollut mahdollinen 150 €: n omavastuun jälkeen ( linssi maksoi muuten tasan 150 €), jos seuraavat ehdot olisivat täyttyneet: 1. Olisin ollut vapaa-ajan matkalla yli 50 kilometrin päässä kotiosoitteestani.  2. Jos olisin loukannut itseni tapaturmaisesti työaikana ja siinä olisi mennyt silmälasit rikki. Tämä olisi edellyttänyt työterveyslääkärin luona käyntiä ja hänen arviotansa ja kirjallista todistetta, että on sattunut tapaturma, josta aiheutunut materiaalinen omaisuusvahinko.
Nyt on OAJ sillä tavalla, ettei me luokanopettajat tällaiseen olla tyytyväisiä! Matkavakuutus on aivan yhtä huuhaata. Miksi sille annetaan niin suuri painoarvo? Johtuuko se pitkistä lomista? Ainakin siinä opettajat kaikki nipu…

Oioi, uiui, aiai, ei, eiiiiiih, uiuiuiuiu

Otsikko on älämölöä. Tiedättehän? Lapsemme katsovat, kun tubettajat Lakko, Pagpa, Roni Bäck ja monet muut, joiden nimeä en nyt mainitse tai muista, mutta useita heitä on ja diftongisulautumat  iloisesti purkautuvat tubettajien suista, kun he pelaavat Minecraftia tai muita lasten suokkaripelejä. Sitä on kauhea kuunnella / kuulla. Lakon suusta kuuluu pääsääntöisesti seuraavat diftongikasaumat: - ui! - uiui! - uiuiui! - uiuiuiui! - oioi! - oioioioi! - ei. - eiiiiiii! - eieiei. - Täältä tullaan. - Herra punajuuri ( ehdoton suosikkini)
  Lakko on sympaattinen hahmo. Hän ei kiroile. On niitä huonompiakin vaikuttajia. Haastan teidät kuuntelemaan tubettajien diftongivoivottelua. Koetko sinä sen sympaattisena? Entä jos lapsen kuulokkeet ovat rikki, auton ilmastointilaite on rikki ja matkustat Pohjois-Karjalasta Hangon rivieralle? Oioioioioioioioioioioioi!Eiiiiiiiiiiiih!

Kesäkuun open pommin varmat eli mun suosikit

Kuukausi on vaihtunut ja esittelen nyt sulle mun kuukauden, kesäkuun suosikit ja valinnat, joissa mä suosin perusvarmoja valintoja, koska kesällä ei ole varaa samanlaisiin pettymyksiin kuin elo-toukokuussa. Eli varman päälle olen pelannut valintojeni suhteen, sellanen varmanpäällepelaaja kun olen, sen kertonee tietty jo  ammatti ja kevyt palkkapussi, jonka kantamiseen ei tarvita kottikärryjä, mutta hiellä minun pitää eläkkeelle pääsemän. Kossupullo. Kossun kanssa kesä sujuu ihan kivasti. Sekaan Russiania, Vichyä tai lämpimänä ja raakana. Ei kiusaa hyttynen, eikä viestintäkonsulttiyhtiö Tekirin yli 45 000 euron korvaus Kulmunin retoriikan sparrauksesta. Ei muistu mieleen OPS, etä-ja lähiopetus eikä kevätkahvitus ja ne amppelikukat. Kantele. Tänä kesänä harjoittelen soittamaan viisikielisellä kantelella Paranoidin ja Holy diverin.  Kuohuviini. Kuoharin kanssa kesä sujuu ihan kivasti. Kristalli kilahtelee ja mielessä vilahtelee vilahduksina mennyt lukuvuosi kaikkine pettymyksineen ja vitut…

Ihan pihalla

Kauan kaivattu. Niin se päivä koitti. Etäajan jälkeen aika samalta tämä tuntuu, lomailu. Aamulla kahvinkeittoa, lehdenlukua, koiran kusetus ja loppupäivä lasten tunkkaamista irti videopeleistä, riitelyä, lyhyitä omia hetkiä ja taas kahvin juontia, koiran kusetusta, huutamista ja lopuksi astianpesukone päälle.   Aurinko paistaa ja ihmiset ovat pihalla. Ja monet ovat aivan pihalla. Tällä kertaa en tarkoita luokanopettajia ja opettajia ylipäänsä. Puhun sellaisesta pumpulisesta pihallaolosta, jossa ollaan rankan sekakäytön ja mt-ongelman ristiotteessa. Eilen jonotin kassalla jäätelöt kädessä lapseni kanssa. Minua ennen mies tarkisti Veikkauksen Online-kuponkeja ja aikaa tärvääntyi urakalla, kun kuponkeja oli määrästä päätellen ainakin neljältä eri vuosikymmeneltä. Siinä odotellessa sisään kauppaan asteli oikea omituisten otusten kerho. Ensimmäisenä sisään asteli kansanedustaja, jolla oli takana lätkätausta, pihalla musta Porshe ja huulilla mairea hymy ja taskussa luottokortti ja äänestäj…

Trampoliinin suojaverkko

Suojaverkkoa on etsitty. Vanha on reikäinen, vaarallinen, samoin trampoliinin jousisuoja. Niitä kun ei saa mistään. On käyty kärkkäiset, rismat, sittarit ja kaikissa loppu. Sitten löytyi. Mitta 3,96, mittasin. Mittasin väärin. Maisteri on humanisti, ei mittamies Pythagoras. Jos olisin mittamies, olisin insinööri tai tippainssi. Paitsi, että inssi tai tippainssi ei vaivautuisi etsimään suojaverkkoa pelkilleen, vaan ostaisi uuden trampoliinin suojavermeineen kerralla ja tekisi vanhasta emännälle kasvihuoneen, jossa olisi automaattinen kastelujärjestelmä ja termostaatteja, joille vanhaan trampoliiniin kiinnitetyt valokatteet avautuisivat ja sulkeutuisivat sähköisen automatiikan hoitaessa katteiden aukeamiset ja sulkemiset. Minä säästän ja googletan ja tokmannilta löytyi ja sitten se oli tietysti liian pieni ja piti palauttaa takaisin ja isompaa suojaverkkoa ei ole eikä tilata. Siinä minä sitten olen, sormi suussa ja ongelma ei poistu. Ystäväni on logistikko. Kuulen korvissani, miten hän…

Viuhahduksia

Ei sellaisia viuhahduksia, jossa pyyhe putoaa ja paljastaa hetkeksi riettauden ja bakkanaalisen himon. Sellaista en kokenut. Valitettavasti. Näin tänään viuhahduksena entisen rehtorin, joka katseli minua kahden vinon oven takaa kaukaa ja näin hänet epäselvänä, mutta kyllin selvänä ja tuijotin häntä hieman liian kauan voidakseni kääntää pään sen merkiksi, etten olisi häntä nähnyt. Tervehdimme. Hän minua peläten, minä häntä vastenmielisesti nyökäten. Sitten hän jatkoi käytävää eteenpäin ja katosi minun näkö- ja voimapiiristäni. Niin, arvatenkin hän oli tullut tuomaan suklaalevyä tai isoäidin piparirasiaa. Mitäpä muutakaan. - Voimaa viimeisiksi työpäiviksi!    Toinen viuhahdus oli ystävä vuosien takaa. Näimme, nyökkäsimme, kysyin, onko hänellä tupakkaa mukana, ei ollut ja sammutin häntä kohtaan tuntemani mielenkiinnon ja menin piiloon seinän taa ja olin piilossa niin kauan, että hän oli mennyt pois enkä edes kuullut hänen puhettaan käytävältä. Vasta sitten livahdin takaoven kautta ulos,…