Siirry pääsisältöön

Tekstit

Surullinen joulu

 Päästin surun irti. En arvannut, miten kesyttämätön se oli. Pitkään olin pitänyt sitä poissa. Kun kaikki tuntuu hyvältä ja täydelliseltä, surun nurruhammas, raateleva hampaisto lepäilee. Ei se vaani. Ei se odota aikaa. Ei surulla ole vaatimuksia. Ei se halua itsestään tehdä numeroa.  Sitten aloin valuttaa. Availin kraanaa. Yhtäkkiä se tulvahtikin yli äyräiden. Se halusi tulla silmiin, syliin, kehon joka sopukkaan. Vedin sen peitoksi. Antauduin sille kuin rakastajattarelle. Annoin sen hyväillä, helpottaa oloani. Alkoi tuntua hyvältä, että tuntui pahalta.  Mitä minä suren, tavallisen surutoin poika? Lapseni, rakas lihaa ja vertani, on kipeä, selittämättömällä tavalla sairas. Kuumetta, vatsa kipeä. Ollut monta viikkoa. Tähystykseen odotamme pääsyä. Tähystys, vastauksia antava joulun ihme antaa odottaa itseään. Tulisit jo, tähystystonttu, perseeseen työnnettävä putki, kamera, niin lapseni alkaisi saada hoitoa.    Odottavan aika on pitkä. En odota kivaa asiaa, joulutonttua. Pelkään. Pahint
Uusimmat tekstit

Pula-aika

 Luen Saara Turusen romaania Rakkauden hirviö. Yksi suurimpia tämän vuosisadan suomenkielisiä romaaneja. Vahva suositus.   Kuitenkin haluan kirjoittaa taas koulusta. Kotikunnassani on säästetty vuosikymmeniä jo seinistä. Kyläkoulut on kaikki nyt lakkautettu. Isot yhtenäiskoulut pullistelevat lapsia. Monissa on päiväkoti, eskari, ala-ja yläaste, vanhainkoti ja krematorio samassa ja sijaitsevat hautausmaan vieressä. Kuulemma suunnitellaan jo synnystyssairaalaa päiväkodin yhteyteen, niin voisi elää samassa rakennuksessa koko elämän. Maksimaalinen seinienlämmittämisessä säästäminen on tosiasia.     Sote-uudistus syö vitusti rahaa. Kuntani koulujen  on täytynyt alkaa säästää seinien lisäksi nyt materiaaleista. Monivuotiset vihkokirjat, vihkoista puuttuvat marginaalit ja kukaan ei saa käsialasta eikä mistään muustakaan selvää. Huippujuttu! Käsityöluokkaan ei saa ostaa lankoja eikä lautoja. Työnantaja kehotti tonkimaan rautakauppojen jätelavoja, sieltä löytyy jätepuun palasia, jätemaaleja, jo

Naamiot on riisuttu

 Jäljellä on kollegoiden raakkuva korppilauma. Jäljellä on syyllisyys. Sun on pakko jaksaa roikkuu perässä tai ote irtoaa. Jäljellä on vaatimus syödä haarukalla ja veitsellä. Jäljellä on velvollisuus valvoa, että valvottavat käyttäytyvät kuin aikuiset eli mutistisen hiljaa a) kirkossa b) kirjastossa c) ruokasalissa d) käytävillä e) joka kolossa, niemessä, niemen notkossa, saarelmassa..   Huomaan, että minua masentaa, haukotuttaa. Minusta tuntuu, että sana jää kurkkuun. Typerryttävää huomata, miten huonosti voin työpaikallani. Kuin olisi syyllinen kaikkeen. Pelkään tekeväni väärin. 30 vuoden työkokemus ei merkitse enää mitään.    Pitäisi luovuttaa, riisua rohkeasti naamio ja poistua leikistä. Ja tietysti vielä, haistattaa kaikelle, kaikille, fuck off. Tämä jätkä lähtee. Ei osaa enää. Mitä ei osaa? Ei osaa jaksaa enää teeskennellä tylsää leikkiä.

One Man-show

  Kirjoitin viime viikolla, että olen kyllästynyt leikkimään tylsiä leikkejä. Ennen sain harjoittaa luokanopettajan tointani itsenäisesti, omin päin, autonomisesti. Nautin siitä. Olin vuorovaikutustaiteilija, -ammattilainen ja sain käyttää laajalla paletilla luovuuttani, herkkyyttäni ja ivallisuuttani. Nyt on vallalla yhteissuunnittelu, opettajaparina työskentely, joustavat ryhmittelyt ja yhteistyötä pitäisi tehdä. Mutta, minä olen yhden miehen show, one man -show. Moderni aika pakottaa minut luopumaan herkkyydestäni, nerokkuudestani ja lopulta kaikesta siitä, missä olen hyvä ja mikä on vahvuuteni.    Kerran viikossa me suunnittelemme seuraavan viikon opetuksen. Kollegani on tylsimys, virkamies ja komentajakapteeni monotonisella nuotilla, aamen. Hänellä on lompakko täynnä tylsiä tehtäviä, suorituspaketteja, opetusteknisiä raiskauksia, valon ja varjon-sommitelmia, väritystehtäviä ja saatanallinen määrä digitalisia sovelluksia ja jokaiseen erilliset käyttäjätunnukset ja salasanat ja mi

Nuija ja Tosinuija

 Opettaja välituntivalvonnassa. Opettaja juttelee toisen opettajan kanssa. Kolme lasta leikkii koivunoksalla, kookkaalla koivunoksalla koulun pihalla. Leikki on hauska. Toisen opettajan nimi on Nuija, toisen Tosinuija. Koulunkäynninavustaja saapuu paikalle heijasteliiveissään. Hän äyskäisee Nuijalle ja Tosinuijalle: - Ettekö te puutu tuohon? Ettekö te yhtään välitä, mitä täällä tapahtuu. Silmienne edessä saatana!    Nuija ja Tosinuija eivät huomaa. Heillä on aikuisten juttu kesken. Avustaja kuulee korvissaan lauseen, jota hän maistelee lopun elämäänsä, nuolee kuin tikkaria. - Puutu itse, aivoton apina! 

Miten meillä menee?

 Ai saatana, kun vihloo korvaa. Kysymys, " Markku, miten meillä menee" tai " Markku, miten meillä menee meidän kutosten kanssa" saa korvani särkemään. Ensinnäkin, minulla menee tai ei mene joko hyvin, huonosti tai todella huonosti luokkani kanssa, ei meillä. Meillä, hm.. Joskus mua opastettiin, että ekaluokkalaiset ja kutoset on yhteistä riistaa, omaisuutta.   No, vastasin kysymykseen, että meillä tai minulla tai minun luokalla menee hyvin. Vastaus oli väärä. Puolestani vastattiin, että et sä voi antaa niiden ( hullujen koirien) antaa olla yksin luokassa. Ja syövät siellä karkkia ilman lupaa. Ja ovat puhelimella ilman lupaa, ties missä. Sanoin, etten ole antanut lupaa tietenkään, mitä kuvittelette.     Minua mulkoiltiin. Minua kyräiltiin. Minut haluttiin saada tunnustamaan. Että annan lupia kaikkeen sellaiseen, mihin muut eivät anna. Suurin uhka koulun järjestyssäännöille on Markku.     Miten teillä menee?

YS-kokous

 Istun. Leikin lyijykynällä. Kirjoitan ajatuksen päiväkirjaan: en halua leikkiä enää teidän kanssa. Jatkan kirjoitusta: tylsä leikki, leikin tylsyys, tylsyyden leikki, leikkiä tylsyyttä, leikitään tylsää, leikitään tylsyydellä. MARKKU. Hoi, miten kuule tää liikuntavastaavan pesti, kun käydään läpi näitä vastuu juttuja? Oletko vastaava. -EN, vastaan. VIHAAN TYLSYYTTÄ, jatkan ja saan murhavia katseita. VOIN OLLA PIKKULAVASTAVA TÄNÄ VUONNA. HUOLEHDIN PAHVIHYLSYT PAHVINKIERRÄTYKSEEN. SAAKO SIITÄ TVA:TA?    Osa osallistuu kokoukseen teams-välitteisesti. Whats`s uppiin tulee viesti: - En kuule muita kuin reksin tylsää muminaa. Puhukaa lujempaa. No, kukaan muu ei puhu. Ainoastaan reksi puhuu. Vastuualueista. 

Viestiketju toimii

 Ai mikä viestiketju. Antakaa minun kertoa loppuun asti. Niin kuin kaikelle hyvälle draamalle, on kaikille kasvatustapahtumille aina löydettävissä alku. Ja tapahtumapaikka. Ja syyllinen eli koululaitoksessa yleensä viaton uhri. Tässä tapauksessa viaton uhri oli myös silmätikku ja syntipukki. Ja paha pitää löytyä. Tässä tapauksessa pahuutta edustavat raivottaret, hullut koirat, amatsonit, jotka ovat valmiita viemään jokaisen asian loppuun asti. Kuolemaan saakka.   Alkusysäys tällä kertaa oli skeittilautailevat pojat. Tapahtumapaikka asvalttipiha. Valvoja huomaa yhden oppilaan skeittaavan väärässä paikassa. Skeittaajia on yhteensä kolme, mutta valvojan pasmat menevät sekaisin ja hän kykenee havaitsemaan vain yhden. Miksi? Yksi änkkää vastaan. Kaksi menevät änkkärin selän taakse. Valvojalla on kuulolaite säädetty liian herkälle, rauhoittava lääkitys liian pienelle. Syntyy reaktio: Nyt riittää. Änkkääjä komennetaan rehtorin puhutteluun. Änkkääjä saatellaan päämajaan. Päämajassa johtaja ja

Syntilista. Ajoneuvon katsastus.

 Ajoneuvon katsastus. Vikalista oli yhtä pitkä kuin OPS:n taitotasotaulukot. - Oikea jarru. Kiero levy. - Vasen jarru. Kuluneet palat. Vaihda myös oikeat. - Vetoakselin kumisuojus. Puhki kulunut. Vaihda. - Kallistuksen vakaajan pusla, etuOikea. Vaihdettava. - Vasen etupallonivel. Klappia. - Ammatti. Vaihda välittömästi.  Lopputulos. HYLÄTTY.  Korjaa viat kuukauden sisällä tai valitse yksi: VAIHDA AMMATTIA.