Joululoman ensimmäinen aamu

 Jopa joutui jouluaamu Kristikunnalle ( ja opettajakunnalle). Siitä ompi ilo saatu koko maailmalle.

Onni ja autuus. Pitkä on lomailijan aamukahvi, pitkä on lehden lukuhetki. Pidempi kuin Valamosta jouluaattona Kannonkosken Piispalaan evakoitu pitkäpartaisten ja -kaapuisten munkkien joukko, jotka pitkänä helminauhana tallustivat jäisen järven yli kohti majoituskoulua. Kannonkoskelaiset silminnäkijät kertoivat, että jouluaattona 24.12.1939  oli kova pakkanen, selkeä taivas ja kirkas kuutamo ja munkkien tulo evakkoon syöpyi kannonkoskisten mieliin loppuelämäksi. Valamon luostari Valamon saarella  keskellä Laatokkaa oli ollut olemassa ja samalla paikalla yli tuhat vuotta. Neuvostoliiton hyökättyä Suomeen munkit piti evakuoida, koska neuvostojärjestelmä oli ateistinen ja olisi tuhonnut luostarin ja sekularisoinut rakennukset uuden uskonnon eli Leninin ja Stalinin palvomisen paikaksi. Siinä ne aattoyönä jutasivat munkit kuin pororaito Koilliskairassa kohti tuntematonta eli kannonkoskisten kyläkoulujen luokkahuoneisiin aluksi asumaan. 

  Munkkien keski-ikä oli yli 70 ja heistä melkein 30 kuoli suruun Kannonkoskella olon aikana. Munkki kuulemma tunsi kuoleman lähestyvän ja aloitti hyvissä ajoin oman arkkunsa höyläämisen. 1946 munkit saivat uuden paikan Heinävedeltä, jossa aloitti Uuden Valamon luostari toimintansa ja edelleen tänä päivänäkin se siellä toimii. 

  Viime viikolla olin katsomassa Esa Sirosen ohjaaman dokumentin Valamon munkkien hyinen evakko, jota tässä postauksessani muistelin. Valamo Laatokan keskellä oli munkkien el Dorado, paratiisi maailmassa, jossa he hoitivat puutarhaa ja harjoittivat majoitustoimintaa kaikille saareen tulijoille. 

  Joululoman ensimmäinen aamu. Olen vapaa. Minulla on aikaa. Minulla on aikaa ajatella Valamon munkkeja. Minulla on aikaa ja se on arvokkainta.