Kusetin koiraa aamulla. Tietä raahusti epäsiistin näköinen mies. Tiesin, että hän on parantujia päihdeparantolasta. Hän usein raahustaa samaan aikaan, kun aamulla kusetan koiraa. Tänään puhuin hänelle. Puhuin säästä. Miten lämmintä on vuodenaikaan nähden. Hän kiitti minua, kun puhuin hänelle. Hänen sanansa koskettivat. Olla kiitollinen, että ventovieras, kuka tahansa sanoo mitä tahansa, osoittaa ihmiselle sanan. Minua alkoi itkettää. Hän jatkoi kiitoksen jälkeen, että on ollut vaikea aamu. Ei jaksa. Ei jaksa elää. On tärkeä puhua tuntemattomille ihmisille.
Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok. Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon. Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurt...
Kommentit
Lähetä kommentti