Vanha oppilas tuli kirpputorilla vastaan. Tunnistimme toisemme. Hän säpsähti. Sitten hän aloitti häpeämisen. Ja minä saatanan tunari heti kysymään, missä olet nyt, miten olet elämässä sijoittunut, onko siirtyminen toiselle asteelle peruskoulusta onnistunut? Ei ollut onnistunut. Jopo-opinnot takana. Nyt tuvalla numeroita korottamassa. Naamassa oli paljon lävistyksiä. Varjojen maille, unohdusten metsäpoluille hän oli joutunut mustien korppien joukkoon. Paitsioon hän oli jäänyt elämän typerässä jääkiekkopelissä, siinä pelissä, jossa jääkiekkoikoni Veli-Pekka Savinainen kieltäytyy haluamasta Pride-liikkeelle muuta kuin avotunkion ja kirpputorit. Veli-Pekka Savinaisen homovastaisuudestako teen syyllisen entisen oppilaani varjoille joutumiseen? Aika kaukaa haettu. Sitäpaitsi Savinainen on pelannut Venäjällä jääkiekkoa ja siksi omaksunut Venäläisen ajatuksen homoseksuaalisuudesta, joka ei sovi kaukaloon, pukukoppiin eikä ainakaan jääkiekkoon. Mutta kirpputoreille mahtuu kaikki.
Juttelimme. Hän alkoi nauraa silmillään. Alakoulusta tuttu hymykuoppakin paljastui. Siinä hän oli taas iloisena minun typerän avauskysymykseni jälkeen. Sitten kysyin, onko sinulla unelmia? Ei ollut. Ei mitään. Olisin halunnut ampua itseni siihen kirpputorihyllyjen väliin saman tien. Edes saatanan sen vertaa, sen saatanan vertaa en ollut minä, eikä koko muu peruskoulu, ollut onnistunut.
Tärkein asia, minkä peruskoulu oppilailleen voisi antaa, olisi UNELMAT! Edes jostakin. Edes jäällä kulkemisesta ystävän kanssa. Olin surullinen. Tästä lähtien työssäni tähtään siihen, että saisin aktiivisen unelmatyön alkamaan oppilaissani. Muuten elämä on vain ruuansulattelua ja älynäyttöä.
Kommentit
Lähetä kommentti