Tapasin kaupassa vanhan ystävän, johon en ole pitänyt yhteyttä, koska en osaa ja olen siili. Äidiltäni opin, että hengitä sisäänpäin, syö herkkuja yksin, sulje verhot, niin kaikki sujuu parhain päin. Vielä lisäys, että unohda elää ja muista, että seksuaalivietti kiertää sinutkin ja elä sellainen elämä, että olet uhri. Näillä eväillä minä lähdin maailmaan, jota en uskalla kohdata rehellisesti.
Vanha ystävä oli valitsemassa perjantaioluita miehelleen. Halasimme. Huomasin heti tuntevani paljastumisen pelkoa hänen edessään. Hänellä on sellainen vaikutus minuun, ehkä myös kaikkiin muihinkin ihmisiin. Ja sieltä se tulikin, paljastus. " Sinun silmissäsi on edelleen surullinen katse", hän sanoi halauksen jälkeen.
Silmissäsi on edelleen sama surullinen katse. Viimeksi olen ollut häneen yhteydessä 20 vuotta sitten. Lause satutti minua. Samalla se paljasti minut, peilasi minut auki, teki minulle rehellistä oikeutta. Lause myös tuntui hyvältä. Lause ei sysännyt minua kriisiin. Ystäväni sanat vain vahvistivat minulle sen tunteen, jota kai voin hyvällä omalla tunnolla kutsua minun elämän tunteeksi. Vastasin, että en vieläkään ole löytänyt, mitä elämässäni haluaisin tehdä tai kuka ja kenen kanssa haluaisin olla ja elämäni viettää. Kaipaan jotain ja jonnekin, mutten tiedä ketä ja mitä?
Rakas ystäväni vuosien takaa maitokaupan oluthyllyllä! Kiitän sinua ystävän sanoista. Vihaan, pelkään ja rakastan sinua niin, että silmiä häikäisee ja vatsa on sekaisin.
Kommentit
Lähetä kommentti