Elämäni aikana eteeni on tullut tilanteita, joiden aikana tai joiden jälkeen minulta on kysytty, että olenko minä viihtynyt? Olenko ollut viihdytetty? Ja se tuntuu minusta jotenkin kummalta. Ikään kuin ollaan huolissaan, että jos minä en viihdy, tilaisuus, juhla tai retki on epäonnistunut ja huono kaikkien osallistuneiden mielestä. Mutta enhän minä ole kutsuvieras. En ole kruunun perillinen. En ole media-alan maakuntasatraappi, joka nostaa maalivahdin kansanedustajaksi avaamaan jäähyaition ovea ja hymyilemään kaksimetrisen, äitelän miehen kolmiohymyä ja vaatimaan viinan hintaa alas. Olen vain tavallinen Markku, tavallisen luokanopettajan virassa, tavallisessa suomalaisessa peruskoulussa.
Viime viikolla minulta kysyttiin, että viihdyinkö työporukan syysretkellä? Myönsin viihtyneeni. Kysyjä ei ollut vastaukseeni tyytyväinen. Lausuin perusteluita: "Hyvä ruoka, hyvä sää, hyvä porukka ja kaiken kaikkiaan hyvät puitteet."
Parikymmentä vuotta sitten minulta kysyttiin, että viihdyinkö kuorossa, johon olin jostakin kumman syystä liittynyt. Myönsin viihtyväni. Kysyjä ei ollut vastaukseeni tyytyväinen. Lausuin perusteluita: " hyvä ohjelmisto, hyvä johtaja, hyvä stemmahenki stemman sisällä, hyvät harjoitustilat, kiva juoda kaljaa akateemisessa kuorossa akateemisessa seurassa."
Lapsena olin isovanhempien kanssa oopperassa. Minulla tuli maha kipeäksi. Väliajalla halusin kotiin. Pieni lapsi ei halua kuunnella oopperaa, jos maha on pipi. 1980-luvulla ajateltiin ehkä, että jos maha on pipi, alueoopperan suomenkielinen Verdin ooppera Päivä kuninkaana parantaa sen varmasti. Ei parantanut. Halusin kotiin. Isovanhempani olivat toista mieltä. " Onko sinulla paha olla meidän kanssa?" ukki kysyi. " Etkö tykkääkään Verdistä?" mummu kysyi. " Onko viulut epävireessä tai joku torvi" ? ukki kysyi.
Saatana. Mitä haluan sanoa? En halua, että maailma on huolissaan siitä, viihdynkö vai enkö viihdy? Ylipäänsä en viihdy missään, missä olen, sillä hetkellä, kun hetki on käsillä. Haluan aina olla muualla, toisaalla, poissa, seuraavassa paikassa. Että silleen. En perkele viihdy, enkä viihtynyt, enkä tule viihtymään. En syntynyt maailmaan viihtymään enkä viihdytettäväksi.
Kommentit
Lähetä kommentti