Siirry pääsisältöön

Minuutti minuutilta

 

8.15 Astun sisään luokkaan. Lähestyn opettajanpöytää tavalliseen tapaan. Hengitän syvään. Keskityn. Nostan tasoni. 

8.31 Olen asettanut sanoja. Hyvää huomenta! Onpa paljon poissa oppilaita. Ai niin, on jokavuotinen erikoispäivä, jolloin lapset saavat halutessaan mennä vanhempiensa työpaikalle päiväksi. Olemme miettineet, mitä me teemme? Näytän dokumenttia. Kymmenen yli yhdeksän alkaa piiloleikki.

8.35 Dokumentti päällä. Poikia ei kiinnosta. Tytöt katsovat velvollisuudesta. Vilkuilen kelloa. Haluan pois.

8.41 Dokumentti päällä. Poikia ei kiinnosta. Osa tytöistä katsoo velvollisuudesta. Vilkuilen kelloa.

8.51 Dokumentti päällä. Vilkuilen kelloa. Muutama katsoo velvollisuudesta. Vilkuilen kelloa. Taistelen aikaa vastaan. Piiloleikki on rasittavaa riehumista.

8.53 Dokumentti päällä. Haluan pois.

8.56 Dokumentti on päällä. Vilkuilen kelloa. Mistä tää muisto tulee? En tiedä. Muistan nuoruuden. Suuren tunteen. Tunteen, jota ei ole ollut olemassakaan. Ainakaan minulle. Tai oli. Mutta se tuntui mahdottomalta. Sellaiselta, ettei se kuulu minulle. Kuin lättähattu, joka tulee asemalle ilman varoituspilliä, pysähtyy asemalle ja ei ota minua kyytiin, koska se olen minä, joka pyrin kyytiin. Minun tehtävä on jäädä.

9.00 Dokumentti pyörii. Istun näytön takana. Valvon. Mieleen nousee Maija Vilkkumaan laulu " Hiuksissa hiekkaa". Miten se nyt nousi? Olen taas vuodessa 1999. Olen löytämässä uutta. Uudet kämppikset. Ja minä. Minä heidän kanssaan. Ja he opettavat minulle. Niin. He opettivat minulle kaiken. Minkä kaiken? Hetken. Yhdessäolon. Ihanat syysillat. Kiitos Köhniön pojat 1999-2000. Mulla on ikävä teitä.

9.01 Elän. Katson kelloa

9.02 Menkää ulos. Dokkari loppui.

9.03 Maija Vilkkumaa, mullakin oli hiuksissa hiekkaa ja rakastin. Köhniöllä 1999.

9.04

9.05

9.06

9.08

9,09

9.10

9.12


Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurt...
Lähetä kommentti
Read more »

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan...
3 kommenttia
Read more »

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän ...
1 kommentti
Read more »