Viikonloppuna mietimme inkluusiota edeltävää aikaa. Muistatteko vielä sitä? Sanotaan nyt suoraan: Ennen inkluusiota oli tarkkikset, apukoulut ja perusopetus. Sitten tuli inkluusio, joka olikin ovela säästöjuoni ja sen jälkeen kolmiportainen tuki ja luokanopettajista tehtiin erityisopettajia, ilman erityisopettajan palkkaa. Sitten tuli kiky ja lomarahojen leikkaukset. Nyt perusopetuksen luokassa kokoontuu entinen tarkkis, apukoulu ja perusopetus ei sulassa sovussa, vaan sulamattomassa riidassa, ja ainoastaan ne saavat parasta mahdollista perusopetusta, joiden vanhemmat katsovat tiukasti perään. Tällä tavoin saamme luotua polarisoidun yhteiskunnan, jossa ääripäät karkaavat kauas toisiltaan. Luokanopettajien syy tietysti se karkaaminen, kun eivät yritä tarpeeksi. Sitten tehdään tutkimus, jossa paljastuu, että kaikki luokanopettajat eivät osaa ehkä edes kirjata kolmiportaisen tuen papereita oikein. Kolmiportaisen tuen tärkein tehtävä on jättää jälkiä, ettei tulisi yllätyksenä nivelvaiheessa yläasteelle, että oppilas on väkivaltainen ja impulsiivinen. Luokanopettajaa motivoidaan, että kannattaa kirjata kaikki, ihan jo oman oikeusturvan vuoksi, kun olette virkamiehiä.
Luokanopettaja haluaa kohdata erilaisen oppilaan. Luokanopettaja ei halua olla syrjivä. Mutta luokanopettaja ei halua olla aseeton. Ja apu aseettomuuteen ei ole täydennyskoulutus, tutustuminen autistiluokan arkeen! Apu aseettomuuteen on se, että luokanopettajasta tehdään taas luokanopettaja.
Kommentit
Lähetä kommentti