Sosiaalinen sordino, häpäisy ja avainkokemus

Nykyään ystävyyssuhteet väsyttävät minua. Lapsena kärsin yksinäisyydestä. Olin kateellinen, kun kaikki muut olivat aina yhdessä jossain muualla kuin minä, joka olin aina yksin. Nykyisyydessä vaalin ystävyyttä ja olen siinä jotenkin raskas. Kun kohtaan ystäviä, alan puhua syvällisiä ja henkeviä ja kuuntelen liian aktiivisesti ja olen loppuillasta aivan naatti ja haluan vain mököttää ja olla myrkyttynyt. Ystäväni sanoi minulle, että olen taitava keskustelija, kun osaan käyttää niin taitavasti sosiaalista sordinoa. Vittu, miten hieno termi! Sosiaalinen sordino. Kysyin, mitä se tarkoittaa? Hän sanoi, että taitava keskustelija on hyvä kuuntelija ja laskeutuu aina kuulijansa kanssa puoliväliin ja saa kielen kannat auki ja tulee hyvä, kuulluksi tullut olo. Siksi kai tulen ystävyydestä niin helvetin väsyneeksi. Säälin itseäni todella. Sen, minkä lapsuudessani menetin, sitä aikuisuudessa käsittelen kuin ydinjätettä, asbestikintain ja annan kaikkeni, etten sitä menettäisi. No, onko ihme, jos koen, etten oikeasti tarvitsisi lainkaan ystäviä? Miten olenkaan rikki ja haavoittunut. 

  Katson lastani ja näen hänessä samankaltaisuutta itseni kanssa. Häneltäkin puuttuu luonnollinen taipumus haluta olla ystävä ja minua pelottaa, että hän joutuu samanlaiseen asemaan kuin minä. 

  Eilen käyttelin sosiaalista sordinoa aktiivisesti ja uupumatta, tietysti itseni lopen uuvuttaen. Ystäväni kertoi, että hän koki tulleensa lapsena häväistyksi. Hän joutui isosiskonsa näytelmään, jossa hän oli ihmisten edessä ja sanaton. Äiti oli nauranut hänelle. Kaikki olivat nauraneet hänelle. Hän muisti sen vahvasti. Sosiaalinen sordinoni antoi oraakkelimaisen ennustuksen ja kuulin itseni lausuvan kuin antiikin Kreikan huumattu Pythia Delfoin oraakkelin äänellä:- Rakas ystäväni. Puhut nyt avainkokemuksesta. Olet kokenut häpeää satoja kertoja. Avainkokemuksessa sinä ensimmäisen kerran ymmärsit, että sinulle tehdään vääryyttä ja kaikki on epäoikeudenmukaista ja päin persettä. Samalla omia vanhempiasi suojeleva mielesi osa kielsi koko tapahtuman ja aloit pitää häpäisyä ainutkertaisena etkä muistanut enää, että olit kymmeneen ikävuoteesi mennessä kärsinyt perheesi alitajuista piilohelvettiä 3650 päivää, mutta sinun oli typistettävä koko paska yhdeksi, ainutkertaiseksi avainkokemukseksi, jotta et murskautuisi ja romahtaisi. Ymmärrätkö?
  Minusta tulee syvällinen. Olen läpijapuhkikuuntelija. Todella uuvuttavaa. Minua uuvuttavat myös liian onnelliset ja liian kevyesti itseensä suhtautuvat ystäväni. Olen piikki lihassa ja aivan puhki ystävien jälkeen.