Siviilirohkeus ja älylliset klöntit kunniaan!

Joululomalla on ollut aikaa lukea. Hans Falladan romaani ”Yksin Berliinissä” oli kovin lukukokemus aikoihin. Romaani sijoittuu natsihallinnon aikaiseen Berliiniin.  Iäkkään aviopari Quangelin ainokainen kuolee operaatio Barbarossassa. Perhe ajautuu kriisiin.     Vaimo syyttää natsihallintoa, mies vaikenee. Sitten miehen silmät aukeavat ja hän saa rohkeuden. Hän päättää, että jollakin tavalla hänen on vastustettava totalitaarista natsien kusetus- ja rikollisjärjestöä. Lopulta hän keksii tavan: Hän alkaa kirjoitella postikortteja, joissa hän haukkuu Hitlerin hallintoa ja kehottaa kortin lukijoita kaikin tavoin vastustamaan ja sabotoimaan hirmuhallintoa, jotta tarpeeton tappaminen ja veren vuodatus saataisiin loppumaan. Totta kai Gestapo saa avioparin kiinni, mutta se sisäinen rauha ja yksilön voima, jota pariskunta kokee kortteja kirjoittaessaan ja niitä viedessään julkisille paikoille, on upea esimerkki yksilöllisen ajattelun voimauttavasta vaikutuksesta. Miten paljon saa rohkeutta, kun uskaltaa nähdä propagandan, valheiden läpi ja ajatella kriittisesti. ”Yksin Berliinissä” oli ensimmäisiä kirjoja sodan jälkeisessä Saksassa, jossa käsiteltiin saksalaisten omaa vastarintaa natsihallintoa vastaan. Kirjasta tehtiin elokuva, joka esitettiin eilen TV 1:ltä ja on Areenassa katsottavissa. Elokuva ei yltänyt lähellekään Falladan tekstiä. Emma Thompsonin roolisuoritus oli väkevä. Hänen katseensa on voimakas, lyyrinen, veret seisauttava.

  Falladan kirja sysäsi minut etsimään lisää natsiaiheista kirjallisuutta. Frank McDonoughin ”Gestapo-Natsi-Saksan salaisen poliisin historia” löytyi kirjastosta. Kirjan suurin oivallus oli siinä, että Gestapoon kuului vain noin 16 000 vakituista työntekijää. Vakituisen työntekijäjoukon muodostivat etsivät, vartijat ja hallinnon elimet. Kun ottaa huomioon, että Saksassa oli 1940-luvulla 66 miljoonaa asukasta, ymmärtää hyvin, ettei Gestapon vakituisten työntekijöiden määrä voinut riittää sen vaikutuksen aikaansaamiseksi, että Gestapo vaanii joka nurkan takana kaikkialla ja koko ajan. Kölnin kokoisessa suurkaupungissakaan ei ollut kuin vajaa 300 vakituista työntekijää. Mihin Gestapon pelottava tehokkuus sitten perustui? Tavallisten kansalaisten, aivopestyjen kansalaisten ilmiantoihin. Saksalaiset olivat kovia ilmiantamaan juutalaisia, kommunisteja, juoppoja, romaaneja, homoseksuaaleja ja Jehovan todistajia. Ihmiset vahtivat toisiaan. Kerrostaloalueilla oli jokaisessa korttelissa korttelivahti, joka nuuski rappukäytävillä, piti nimilistoja ja oli jatkuvassa yhteydessä Gestapoon. Gestapon historiikissa kävi ilmi myös, että protestanttisella ja katollisella kirkolla oli natsihallintoa vastustavaa vastarintaa.

   Protestanttisen kirkon keskuudessa vaikutti ns. ”Tunnustuskirkko”, joka vastusti hallintoa ja yritti avata ihmisten silmiä. Dietrich Bonhoeffer oli uskomattoman rohkea pappismies ja tunnustuskirkon jäsen. Hän saarnasi ja kirjoitti kriittisesti natsihallintoa vastaan. Totta kai hän joutui Gestapon vangitsemaksi ja sai kuolemantuomion ja hänet hirtettiin huhtikuussa 1945 muutama viikko ennen sodan päättymistä. Bonhoeffer kirjoitti kirjeitä vankilasta sukulaisille ja ystävilleen ja ne julkaistiin hänen kuolemansa jälkeen kootusti nimellä ”Kirjeitä Vankilasta”. Kirjasta jäi mieleen kaksi tärkeää ajatusta. Ensimmäinen selkeytti saksalaisen yhteiskunnan ilmapiiriä ja psykodynamiikkaa natsihallinnon aikana. Bonhoeffer hienosti kiteytti, että natsiaikana ihmiset luopuivat yksilön vapaudesta ja antoivat sen Hitlerille. 66 miljoonaisen kansan yksilön vapaus alistettiin Hitlerille. Bonhoeffer oli tietysti sitä mieltä, että ainoa vapauden laji on vastuullinen vapaus. Vastuullinen vapaus vaipui natsiaikana unholaan. Toinen ajatus koski tyhmyyttä, joka linkittyy mainiosti myös opetustyöhön. Lainaan suoraan Bonhoefferia:

On olemassa pirteitä ihmisiä, jotka ovat tyhmiä, ja älyllisesti hitaita ihmisiä, jotka ovat kaikkea muuta kuin tyhmiä.

   Miten virkistävistä kirjoitettu. Opettajissa on mahdoton määrä pirteitä tyhmyreitä, jotka luovat näppärästi ”arkea” helpottavia ”järjestelmiä”, joilla he hallitsevat ilmatilaa ja sammuttavat vapauden tuulia. Lapset kytketään kuin ajokoirat juoksunaruun ja sitten heidät yritetään saada kilvoittelemaan pikkutyhmässä tai läpiääliössä koulutusleikissä opettajan motivointipalkkioista. Opettaja kantaa koko ajan vastuun jokaisen oppilaan ja itsensä vapaudesta ja opettaa lapset siihen, että opettaja kantaa vastuun oppilaidenkin vapaudesta. Tällainen opetus näyttää Pisalta ja natsilta! Sitten on näitä ihania älyllisesti hitaita opettajan klönttejä, jotka eivät saa luotua minkäänlaisia järjestelmiä, mutta jossa keskustellaan avoimesti, humaanisti ja annetaan vapaus ja vastuu sekä kehitetään kriittisyyttä ja rohkeutta. Älyllisesti hitaat, teissä / meissä on voima.

   Jos joku on päässyt näin pitkälle tätä kiitospäivän kalkkunaakin kuivempaa esitystäni, toivotan teille hyvää uutta vuotta! Olkaamme älyllisesti hitaita, ajattelussamme kriittisiä ja vastustakaamme mielivaltaisuutta myös armon vuonna 2019.