Olin lapsen kanssa terveysaseman
päivystyksessä. Upeasti kaikki toimi, nopeasti ja humaanisti. Ihana
sairaanhoitaja, Keski-Suomen Notre-Dame, otti lapsen huolen ja hädän
kannatteluun niin suurenmoisesti, että pidätin liikutuksen kyyneliä. Hän
selitti etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Sen jälkeen odottelimme vähän
aikaa aulatilassa. Nuori
terveyskeskuslääkäri kutsui meidät lyhyen odottelun jälkeen sisään
vastaanottohuoneeseen. Hienosti nuori lääkärikin kohtasi pienen lapsen, oli
empatia ja ennakointi ja kannatteleva lupaus, että kaikki sujuu hienosti, kohta
olet kunnossa ja koripallo saa taas kyytiä.
Aulatilassa ennen Notre-Damen luona käyntiä, saimme tutustua vuodeosastolla
majoittuneeseen vanhukseen. Hän tulla hönnisteli rollaattorilla aulaan ja huusi
käheään ääneen, että tupakkia pitäisi saada. Välillä hän sylkäisi miehekkäästi
kämmeniinsä ja rullasi kohti pihan tupakkapaikkaa. Hänellä oli kova tupakan
nälkä, jopa tupakin himo. Olisin tarjonnut, mutta en polta. Hän meni ulos
istumaan tupakkapaikan puiselle tuolille. Tupakkapaikalla ei ollut ketään
tupakalla. Nykyaikana tupakin pummaus ei käy yhtä helposti kuin vaikkapa
juoksuhaudassa Syvärillä kevättalvella 1943. Peippo lauloi räystäällä. Kun
tulimme Notre-Damen vastaanotolta odottamaan vuoroamme nuoren terveyskeskuslääkärin
luo, neljä sairaanhoitajaa olivat hakemassa vanhusta tupakkipaikalta pois.
Neljä hoitajaa ja pyörätuoli. Vanhus sylkäisi päättäväisesti käsiinsä ja vaati
tupakkaa. Saatana, on saatava tupakkaa. Sairaanhoitajat yrittivät istuttaa
vanhusta tuoliin. Vanhus päätti istua maahan. Kädet puuskassa hän istui ja
tupakkaa halusi. Neljän hoitajan onnistui viimein saada vanhus pyörätuoliin.
Sitten vanhus vietiin takaisin vuodeosastolle. No, ei kulunut kauan, kun vanhus
oli rullannut lukitun lasiovin taakse ja nyrkillä takoi ovea ja huusi, että
tupakalle pitää päästä.
Tilanteessa ei ollut mitään huvittavaa. Tilanne olisi ollut helppo ratkaista
vain yhdellä tavalla, humaanilla tavalla: tarjoa vanhukselle tupakki. Sairaanhoitajilla
pitäisi olla sosiaali - ja terveyshallituksen luvalla ja kyseisen tahon
hankkima tupakka-aski kyseisiä tapauksia varten. Ei ole mielekästä kiusata
tupakan nälkäistä vanhusta kuvailemallani tavalla. Koko terveyskeskus ja
vuodeosasto kaikui yhden tupakan nälästä. Kiusallista ja ärsyttävää.
Meilläkin tuli pyhinä päivystyskäynti lapsen kanssa. Aika paljon oli ruuhkaa, joten aikaa kului muutamia tunteja. Onneksi terveyskeskuksessa oli leikkipaikka ja lapsia varten suunnitellut kalusteet niin lapsikin jaksoi odotella. Kiva, että lääkäri ja hoitaja olivat mukavia, mutta harmillinen tilanne tuon vanhuksen kanssa.
VastaaPoista