Siirry pääsisältöön

Terveyskeskus ja tupakan himo


Olin lapsen kanssa terveysaseman päivystyksessä. Upeasti kaikki toimi, nopeasti ja humaanisti. Ihana sairaanhoitaja, Keski-Suomen Notre-Dame, otti lapsen huolen ja hädän kannatteluun niin suurenmoisesti, että pidätin liikutuksen kyyneliä. Hän selitti etukäteen, mitä seuraavaksi tapahtuisi. Sen jälkeen odottelimme vähän aikaa aulatilassa.  Nuori terveyskeskuslääkäri kutsui meidät lyhyen odottelun jälkeen sisään vastaanottohuoneeseen. Hienosti nuori lääkärikin kohtasi pienen lapsen, oli empatia ja ennakointi ja kannatteleva lupaus, että kaikki sujuu hienosti, kohta olet kunnossa ja koripallo saa taas kyytiä.
  Aulatilassa ennen Notre-Damen luona käyntiä, saimme tutustua vuodeosastolla majoittuneeseen vanhukseen. Hän tulla hönnisteli rollaattorilla aulaan ja huusi käheään ääneen, että tupakkia pitäisi saada. Välillä hän sylkäisi miehekkäästi kämmeniinsä ja rullasi kohti pihan tupakkapaikkaa. Hänellä oli kova tupakan nälkä, jopa tupakin himo. Olisin tarjonnut, mutta en polta. Hän meni ulos istumaan tupakkapaikan puiselle tuolille. Tupakkapaikalla ei ollut ketään tupakalla. Nykyaikana tupakin pummaus ei käy yhtä helposti kuin vaikkapa juoksuhaudassa Syvärillä kevättalvella 1943. Peippo lauloi räystäällä. Kun tulimme Notre-Damen vastaanotolta odottamaan vuoroamme nuoren terveyskeskuslääkärin luo, neljä sairaanhoitajaa olivat hakemassa vanhusta tupakkipaikalta pois. Neljä hoitajaa ja pyörätuoli. Vanhus sylkäisi päättäväisesti käsiinsä ja vaati tupakkaa. Saatana, on saatava tupakkaa. Sairaanhoitajat yrittivät istuttaa vanhusta tuoliin. Vanhus päätti istua maahan. Kädet puuskassa hän istui ja tupakkaa halusi. Neljän hoitajan onnistui viimein saada vanhus pyörätuoliin. Sitten vanhus vietiin takaisin vuodeosastolle. No, ei kulunut kauan, kun vanhus oli rullannut lukitun lasiovin taakse ja nyrkillä takoi ovea ja huusi, että tupakalle pitää päästä.
   Tilanteessa ei ollut mitään huvittavaa. Tilanne olisi ollut helppo ratkaista vain yhdellä tavalla, humaanilla tavalla: tarjoa vanhukselle tupakki. Sairaanhoitajilla pitäisi olla sosiaali - ja terveyshallituksen luvalla ja kyseisen tahon hankkima tupakka-aski kyseisiä tapauksia varten. Ei ole mielekästä kiusata tupakan nälkäistä vanhusta kuvailemallani tavalla. Koko terveyskeskus ja vuodeosasto kaikui yhden tupakan nälästä. Kiusallista ja ärsyttävää.

Kommentit

  1. Meilläkin tuli pyhinä päivystyskäynti lapsen kanssa. Aika paljon oli ruuhkaa, joten aikaa kului muutamia tunteja. Onneksi terveyskeskuksessa oli leikkipaikka ja lapsia varten suunnitellut kalusteet niin lapsikin jaksoi odotella. Kiva, että lääkäri ja hoitaja olivat mukavia, mutta harmillinen tilanne tuon vanhuksen kanssa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee