Siirry pääsisältöön

Inventaario


Koulutarviketilaukset. Nousee karvat pystyyn. Lasketaan vihkoja, työvihkoja, kumeja, kyniä. Kasvatustieteiden maisteri suorittaa inventaarion. Ei voi tilata uutta, jos ei ole inventoitu vanhaa. Inventoin. Kaupunki on tehnyt sopimuksen Staplesin kanssa. Sopimus saatanan kanssa. Keskitetyt tilaukset katalogista. Työnjohto ilmoittaa, että saatte käyttää tietyn euromäärän per oppilas. Vastuu jää opettajalle. Opettaja miettii, pohtii. Sen verran on urakkaa helpotettu, että lyijykynät ja pyyhekumit tilataan könttänä kaikille. Saan tilata vihkoja, muovisia vihkojen kansia, teroittimia, taulumagneetteja, puuvärejä, nastoja, erivärisiä merkkauslappuja. En saa ylittää summaa. Käytän työhön tunnin, toisen tunnin. Tarkastan tilauskoodeja. Onko vihoissa oikean kokoiset rivit. Mietin, mitä tarvitsen ensi vuonna. Suunnittelen kuin narri muka tietäen ensi vuodesta mitään. Kunpa ensi vuonna en olisi enää luokanopettaja, yleismies Jantunen.  Mutta minnekäs minä?
  Sain tehtyä määräaikaan mennessä tilaukset. Olin helpottunut. Seuraavana päivänä kuulin, että minun piti tarkastaa tilaukseni. Alan hermostua. Miksi ihmeessä? Johan olin käyttänyt siihen pari tuntia. En ollut tarkistanut kuvisvaraston kirjoitusvihkoja. Siellä oli vihkoja vaikka kuinka. Olisi pitänyt ymmärtää inventoida oma toimisto ja yhteinen toimipiste. Niin minä aloin työni uudelleen.  Luokanopettajan on oltava valmiina alkamaan aina uudestaan. Luokanopettajan ei kannata viedä lumikolaa pois, vaikka kevät näyttäisi tulevan. Partiolainen ja luokanopettaja on aina valmis. Ole valmis! Koti, uskonto ja isänmaa haluaa, että olet valmis ja toimiin tarttuva. Partiopoikamyytti elää sitkeässä, kun mietitään luokanopettajaa.  Aina valpas ja maanisen reipas. Onhan yrtit jo purkissa? Onhan rairuoho kylvetty? Onhan pääsiäiskoristeet kaivettu? Vitsat väännetty? Onhan, onhan, olethan?

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee