Inventaario

Koulutarviketilaukset. Nousee karvat pystyyn. Lasketaan vihkoja, työvihkoja, kumeja, kyniä. Kasvatustieteiden maisteri suorittaa inventaarion. Ei voi tilata uutta, jos ei ole inventoitu vanhaa. Inventoin. Kaupunki on tehnyt sopimuksen Staplesin kanssa. Sopimus saatanan kanssa. Keskitetyt tilaukset katalogista. Työnjohto ilmoittaa, että saatte käyttää tietyn euromäärän per oppilas. Vastuu jää opettajalle. Opettaja miettii, pohtii. Sen verran on urakkaa helpotettu, että lyijykynät ja pyyhekumit tilataan könttänä kaikille. Saan tilata vihkoja, muovisia vihkojen kansia, teroittimia, taulumagneetteja, puuvärejä, nastoja, erivärisiä merkkauslappuja. En saa ylittää summaa. Käytän työhön tunnin, toisen tunnin. Tarkastan tilauskoodeja. Onko vihoissa oikean kokoiset rivit. Mietin, mitä tarvitsen ensi vuonna. Suunnittelen kuin narri muka tietäen ensi vuodesta mitään. Kunpa ensi vuonna en olisi enää luokanopettaja, yleismies Jantunen.  Mutta minnekäs minä?

  Sain tehtyä määräaikaan mennessä tilaukset. Olin helpottunut. Seuraavana päivänä kuulin, että minun piti tarkastaa tilaukseni. Alan hermostua. Miksi ihmeessä? Johan olin käyttänyt siihen pari tuntia. En ollut tarkistanut kuvisvaraston kirjoitusvihkoja. Siellä oli vihkoja vaikka kuinka. Olisi pitänyt ymmärtää inventoida oma toimisto ja yhteinen toimipiste. Niin minä aloin työni uudelleen.  Luokanopettajan on oltava valmiina alkamaan aina uudestaan. Luokanopettajan ei kannata viedä lumikolaa pois, vaikka kevät näyttäisi tulevan. Partiolainen ja luokanopettaja on aina valmis. Ole valmis! Koti, uskonto ja isänmaa haluaa, että olet valmis ja toimiin tarttuva. Partiopoikamyytti elää sitkeässä, kun mietitään luokanopettajaa.  Aina valpas ja maanisen reipas. Onhan yrtit jo purkissa? Onhan rairuoho kylvetty? Onhan pääsiäiskoristeet kaivettu? Vitsat väännetty? Onhan, onhan, olethan?