Siirry pääsisältöön

Pako vai lamaantuminen


Taistele, pakene tai lamaannu ovat ihmisen toimintamallit katastrofitilanteissa, kun henki on uhattuna. Aivojen mantelitumake toimii tai ei toimi. Mantelitumake laukaisee ikiaikaiset reaktiot aivojen vanhimmilta, liskoaivojen alueelta. Lamaantuminen on myös aktiivinen toimintamalli. Siinä pysäytetään sähläys, palautetaan hengitys, annetaan aivojen etuotsalohkolle aikaa tehdä loogisia, älykkäitä pohdintoja. Minä lamaannun. Siksi olen luokanopettaja, lamaannun ja tavoittelen näkymättömyyttä. Moni petojen saaliseläin kuulemma lamaantuu joutuessaan pedon hampaisiin. Sillä pystyy hämäämään laatutietoisia saaliseläimen syöjiä. Kuollut liha kun ei kaikille kelpaa.  Luokanopettajien etuja ajetaan lamaantuneella, näkymättömällä otteella. Se sopii minulle. Käännän toisen poskeni, kun minua lyödään. Jeesuksen malli, luokanopettajan malli, minun malli, mallien malli.
   Lastentarhan opettajat tai niiksi haluavat ovat aloittaneet pakenemisen. Alalle ei löydy opiskelijoita.  Tänä vuonna alalle on hakeutumassa 40-60 % vähemmän opiskelijoita kuin aikaisemmin. Ihanaa, voiko selkeämpää viestiä lähettää päättäjille, työmarkkinaneuvottelijoille? Ei niin alhaisella palkalla kannata tehdä työtä, vaikka rakastaa lapsia ja ei paremmasta välitä eikä edes tiedä. Odottaisin luokanopettajilta samaa viestin vientiä? Alalle tulijoita riittää. Hakijoita luokanopettajakoulutukseen riittää kosolti. Vielä. Mikä tässä ammatissa vetää? Monipuolisuus varmastikin. Halu tehdä työtä yksin. Halu seistä yli 20 lapsen edessä ja vastailla loputtomiin kysymyksiin? 20-vuotias opiskelija ei ymmärrä, miten pieni palkka on? Verotus vie kolmanneksen kansan kynttilän palkasta. Käteen jäävästä summasta puolet menee asuntolainaan. Lasten harrastusmaksut, auton ylläpito, ruuat ja niiden jälkeen on seuraavat kolme viikkoa tilipäivään elettävä parilla sadalla eurolla. Miksi kukaan viitsii? Kuusi vuotta opiskelua. Haluaisin nähdä luokanopettajien lamaantumisen loppuvan. Taisteluun tai joukkopakoon!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee