Luokanopettaja muuttolintuna ei ota turhia riskejä, tietenkään

Muuttolinnut alkavat saapua Suomeen, vaaleiden kesäöiden Pohjolaan. Aluksi tulevat rohkeat yksilöt. He ovat lintumaailman riskinottajia, uraohjuksia, niitä yli arjen eläviä pörssimiehiä. Etelässä he ovat harrastaneet Ironman-kisoja, Cross Fittia, riskisijoitusta ja osallistuneet mielenkiintoisiin tasting- tilaisuuksiin. Persesiipisulkien jäätymisen uhalla he lähtevät ensimmäisten joukossa, kohoavat uljaille siivilleen, siiven alla Boss Orange ja kiitävät taivaan kannen alla sulavin siiveniskuin. Portugalissa he kuuntelevat Fadoa ja nauttivat Madeiraa. Pariisissa pysähdytään paskalle Eiffel-tornin huipulle. Lento on helppo, vaikeudet tehty voitettaviksi, haasteita pittää elämässä olla ja nuori eukko, jolla sulava käytös ja linnun aivot. Itämeren yläpuolella lähdetään hallittuun laskuun ja näyttävä laskeutuminen Lauttasaaren rantaan, Westendin rantaan ja illalla kokoontuminen hotelli Kalastajatorpan peltikatolle, jossa kuulumisten vaihto, lasi konjakkia ja kysely, missä parhaat naaraat, kun panettaa pitkän matkan jälkeen ja hemmetillinen pesänperustamisvietti. Pesämunassa löytyy, ei tarvitse vipata, pöntössä saunat ja porea-ammeet ja paksuimmat madot löytyy hetkessä, kun tietää, mistä hakee. Hyvä veli-verkosto jelppaa, jos ei akkaa löydy tai sopivaa pönttöä. Ensimmäisten joukossa!

   Muuttolintumaailman luokanopettajat nousevat siivilleen sitten, kun varmasti on sopiva takatuuli ja on varmistettu, että kohteliaasti on päästetty edelle kaikki heikot ja kaikki ne, joilla tuntuu olevan suurempi kiire Suomeen. Kohteliaisuudesta ja häveliäisyydestä johtuen muuttomatkan pysähdykset ovat joukkoruokaloita, joissa luokanopettajat jonottavat ruokaa lintulapsosten seassa ja halvin mahdollinen rapakalja lämmittää ja keventää. Koko ajan joku tönii ja tuuppii. Pariisi ohitetaan kaukaa. Ranskan maaseudulla opettajia ammutaan ritsoilla ja ilmakivääreillä, sillä luokanopettajien kivipiirat ovat Provencen alueen viiksi-Rudolfien herkkuruokaa. Matka jatkuu levottomassa massassa liidellen. Suomeen laskeutumisen jälkeen luokanopettajalintujen oletetaan järjestävän ja jakelevan pöntöt ja pesäpaikat. Luokanopettajat jakavat infoa, mistä voi etsiä matoja, hyönteisiä. Luokanopettaja ottaa itselleen sen pöntön, mikä on jäänyt yli. Naaraskilpailussa opettaja löytää kumppanin, jos löytää. Monelta jää löytämättä. Pesintä on levoton. Koko ajan joku narisee, kysyy, valittaa. Toisten lasten linnunpoikaset pitää opettaa lentämään. Miten eriyttää lento-opetus? Paljon on käenpoikasia, jotka anastavat suuren ajan. Poikaset pitää opettaa ravinnon hakuun. Muut lintuvanhemmat somettavat, luovat uraa, zumpailevat seurapiireissä, istuvat Torpan katolla mato hampaissa, konu-lasi nokan alla ja easy living! Luokanopettajalintua vituttaa, ahdistaa, kuvottaa. Hän ymmärtää, näkee mädännäisyyden.  Kun luokanopettajalintu eläköityy, hän siirtyy linnunpelättimeksi. Hän on huutomerkkinä järjestelmän raastamasta, raiskaamasta joka paikan höylästä, jolle työelämässä alistettiin kaikki väliltä taivaan ja maan ja palkkioksi olisi pitänyt riittää näköalapaikka kansakunnan kaapin päällä. Saa nähdä ja tutustua moneen ikäluokkaan.