Muuttolinnut alkavat saapua
Suomeen, vaaleiden kesäöiden Pohjolaan. Aluksi tulevat rohkeat yksilöt. He ovat
lintumaailman riskinottajia, uraohjuksia, niitä yli arjen eläviä pörssimiehiä.
Etelässä he ovat harrastaneet Ironman-kisoja, Cross Fittia, riskisijoitusta ja
osallistuneet mielenkiintoisiin tasting- tilaisuuksiin. Persesiipisulkien
jäätymisen uhalla he lähtevät ensimmäisten joukossa, kohoavat uljaille
siivilleen, siiven alla Boss Orange ja kiitävät taivaan kannen alla sulavin
siiveniskuin. Portugalissa he kuuntelevat Fadoa ja nauttivat Madeiraa.
Pariisissa pysähdytään paskalle Eiffel-tornin huipulle. Lento on helppo,
vaikeudet tehty voitettaviksi, haasteita pittää elämässä olla ja nuori eukko,
jolla sulava käytös ja linnun aivot. Itämeren yläpuolella lähdetään hallittuun
laskuun ja näyttävä laskeutuminen Lauttasaaren rantaan, Westendin rantaan ja
illalla kokoontuminen hotelli Kalastajatorpan peltikatolle, jossa kuulumisten
vaihto, lasi konjakkia ja kysely, missä parhaat naaraat, kun panettaa pitkän
matkan jälkeen ja hemmetillinen pesänperustamisvietti. Pesämunassa löytyy, ei
tarvitse vipata, pöntössä saunat ja porea-ammeet ja paksuimmat madot löytyy
hetkessä, kun tietää, mistä hakee. Hyvä veli-verkosto jelppaa, jos ei akkaa
löydy tai sopivaa pönttöä. Ensimmäisten joukossa!
Muuttolintumaailman luokanopettajat nousevat siivilleen sitten, kun
varmasti on sopiva takatuuli ja on varmistettu, että kohteliaasti on päästetty edelle
kaikki heikot ja kaikki ne, joilla tuntuu olevan suurempi kiire Suomeen.
Kohteliaisuudesta ja häveliäisyydestä johtuen muuttomatkan pysähdykset ovat
joukkoruokaloita, joissa luokanopettajat jonottavat ruokaa lintulapsosten
seassa ja halvin mahdollinen rapakalja lämmittää ja keventää. Koko ajan joku
tönii ja tuuppii. Pariisi ohitetaan kaukaa. Ranskan maaseudulla opettajia
ammutaan ritsoilla ja ilmakivääreillä, sillä luokanopettajien kivipiirat ovat
Provencen alueen viiksi-Rudolfien herkkuruokaa. Matka jatkuu levottomassa
massassa liidellen. Suomeen laskeutumisen jälkeen luokanopettajalintujen
oletetaan järjestävän ja jakelevan pöntöt ja pesäpaikat. Luokanopettajat jakavat
infoa, mistä voi etsiä matoja, hyönteisiä. Luokanopettaja ottaa itselleen sen
pöntön, mikä on jäänyt yli. Naaraskilpailussa opettaja löytää kumppanin, jos
löytää. Monelta jää löytämättä. Pesintä on levoton. Koko ajan joku narisee,
kysyy, valittaa. Toisten lasten linnunpoikaset pitää opettaa lentämään. Miten
eriyttää lento-opetus? Paljon on käenpoikasia, jotka anastavat suuren ajan.
Poikaset pitää opettaa ravinnon hakuun. Muut lintuvanhemmat somettavat, luovat
uraa, zumpailevat seurapiireissä, istuvat Torpan katolla mato hampaissa,
konu-lasi nokan alla ja easy living! Luokanopettajalintua vituttaa, ahdistaa,
kuvottaa. Hän ymmärtää, näkee mädännäisyyden.
Kun luokanopettajalintu eläköityy, hän siirtyy linnunpelättimeksi. Hän
on huutomerkkinä järjestelmän raastamasta, raiskaamasta joka paikan höylästä,
jolle työelämässä alistettiin kaikki väliltä taivaan ja maan ja palkkioksi
olisi pitänyt riittää näköalapaikka kansakunnan kaapin päällä. Saa nähdä ja
tutustua moneen ikäluokkaan.
Kommentit
Lähetä kommentti