Siirry pääsisältöön

Luokanopettaja muuttolintuna ei ota turhia riskejä, tietenkään


Muuttolinnut alkavat saapua Suomeen, vaaleiden kesäöiden Pohjolaan. Aluksi tulevat rohkeat yksilöt. He ovat lintumaailman riskinottajia, uraohjuksia, niitä yli arjen eläviä pörssimiehiä. Etelässä he ovat harrastaneet Ironman-kisoja, Cross Fittia, riskisijoitusta ja osallistuneet mielenkiintoisiin tasting- tilaisuuksiin. Persesiipisulkien jäätymisen uhalla he lähtevät ensimmäisten joukossa, kohoavat uljaille siivilleen, siiven alla Boss Orange ja kiitävät taivaan kannen alla sulavin siiveniskuin. Portugalissa he kuuntelevat Fadoa ja nauttivat Madeiraa. Pariisissa pysähdytään paskalle Eiffel-tornin huipulle. Lento on helppo, vaikeudet tehty voitettaviksi, haasteita pittää elämässä olla ja nuori eukko, jolla sulava käytös ja linnun aivot. Itämeren yläpuolella lähdetään hallittuun laskuun ja näyttävä laskeutuminen Lauttasaaren rantaan, Westendin rantaan ja illalla kokoontuminen hotelli Kalastajatorpan peltikatolle, jossa kuulumisten vaihto, lasi konjakkia ja kysely, missä parhaat naaraat, kun panettaa pitkän matkan jälkeen ja hemmetillinen pesänperustamisvietti. Pesämunassa löytyy, ei tarvitse vipata, pöntössä saunat ja porea-ammeet ja paksuimmat madot löytyy hetkessä, kun tietää, mistä hakee. Hyvä veli-verkosto jelppaa, jos ei akkaa löydy tai sopivaa pönttöä. Ensimmäisten joukossa!
   Muuttolintumaailman luokanopettajat nousevat siivilleen sitten, kun varmasti on sopiva takatuuli ja on varmistettu, että kohteliaasti on päästetty edelle kaikki heikot ja kaikki ne, joilla tuntuu olevan suurempi kiire Suomeen. Kohteliaisuudesta ja häveliäisyydestä johtuen muuttomatkan pysähdykset ovat joukkoruokaloita, joissa luokanopettajat jonottavat ruokaa lintulapsosten seassa ja halvin mahdollinen rapakalja lämmittää ja keventää. Koko ajan joku tönii ja tuuppii. Pariisi ohitetaan kaukaa. Ranskan maaseudulla opettajia ammutaan ritsoilla ja ilmakivääreillä, sillä luokanopettajien kivipiirat ovat Provencen alueen viiksi-Rudolfien herkkuruokaa. Matka jatkuu levottomassa massassa liidellen. Suomeen laskeutumisen jälkeen luokanopettajalintujen oletetaan järjestävän ja jakelevan pöntöt ja pesäpaikat. Luokanopettajat jakavat infoa, mistä voi etsiä matoja, hyönteisiä. Luokanopettaja ottaa itselleen sen pöntön, mikä on jäänyt yli. Naaraskilpailussa opettaja löytää kumppanin, jos löytää. Monelta jää löytämättä. Pesintä on levoton. Koko ajan joku narisee, kysyy, valittaa. Toisten lasten linnunpoikaset pitää opettaa lentämään. Miten eriyttää lento-opetus? Paljon on käenpoikasia, jotka anastavat suuren ajan. Poikaset pitää opettaa ravinnon hakuun. Muut lintuvanhemmat somettavat, luovat uraa, zumpailevat seurapiireissä, istuvat Torpan katolla mato hampaissa, konu-lasi nokan alla ja easy living! Luokanopettajalintua vituttaa, ahdistaa, kuvottaa. Hän ymmärtää, näkee mädännäisyyden.  Kun luokanopettajalintu eläköityy, hän siirtyy linnunpelättimeksi. Hän on huutomerkkinä järjestelmän raastamasta, raiskaamasta joka paikan höylästä, jolle työelämässä alistettiin kaikki väliltä taivaan ja maan ja palkkioksi olisi pitänyt riittää näköalapaikka kansakunnan kaapin päällä. Saa nähdä ja tutustua moneen ikäluokkaan.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee