Niin. Isäin päivä, Father`s day, farsdag. Marraskuun toisen viikonlopun sunnuntai nostaa framille isyyden. Marraskuun ensimmäinen viikonloppu vainajat. Soitin eilen isälle. Aloitin vähän aikaa sitten juoksuharrastuksen. Isä oli himojuoksija. Jaoimme puhelimessa yhteistä todellisuutta. Tuntui isäpoikasuhteelta. - Muista aloittaa rauhassa. - Muista juosta PK-lenkit maltilla, alhasilla sykkeillä. - Muista pyhittää juoksusta vapaat lepopäivät.- Lenkkareissa ei kannata säästää. - Muista venytellä, mutta vasta lämmittelyn jälkeen. - Muista suolihuuhtelu. ( -Juostessa pakenet itseäsi. Pakenet perhettäsi. Kovia ääniä. Lepytät hermojasi. Kun olet monta vuotta juossut ja perheesi tuntee intohimosi juoksuun, vaihda pyöräilyyn. Pyöräile kaljalle. Tee suolihuuhtelu, kun perhe on saunassa. )
Oli mukava jutella isän kanssa. Silti sydämeni on epäsopivan, epäonnistuneen isämyytin puolella. Luin blogikirjoituksen eilen, jossa isä kehui, että isyys on kunniatehtävä ja lapsen kanssa oleminen ja touhuilu on parasta omaa aikaa ja lässytilässyti. Miten mukavaa oli omaa vauvaa nukuttaa rintakehän, karvaisen rintakehän päällä ja kuunnella kun piltti tuhisee. Just tää tuhinasta ja ähellyksestä kirjoittaminen saa mut voimaan huonosti. Oma lapsi. No, kai se oma on, jos kalu on uinut sisällä lihatunnelissa. Kaikki sen jälkeen, kun piltti on maailmaan putkahtanut on huutoa, mekastusta, tappelua, vitutusta, anteekspyytelyä, käskytystä, laskutusta ja sellasta maailmaan kuuluvaa keskinkertaista fishandshipsiä. Sellasta työväenluokan katkonaista päiväunta ja voitko isi kuoria mulle mandariinin?
Näin mä aattelen. Lässytyskirjoitus on kaameaa. Sosiaalipornoa. Itselleen valehtelua, että oman lapsen kakkapyllyn pesu on ihanaa, äärest parasta. Oman lapsen katkopuheen kuuluminen herttaista. Ei ole. Jos selkeää puhetta, selkeää lauserakennetta ei tule suusta, sellasen mutinan ja mussutuksen kuuntelu on ärsyttävää ja raskasta. Hyvään isyyteen kuului ennen vanhaan piipputupakki, holkkitupakki tai mikä tahansa savupilvi. Nykyään ei.
Eilen tehtiin luokassa isänpäiväkortteja. Aikamme kuluksi ( älkää tehkö tätä!!) googletettiin oppilaiden isän nimillä, löytyykö heistä kuvia netistä. Lupa kysyttiin oppilaalta, että saako hakea kuvia. Sitten yhden oppilaan isän nimellä paukahti kuva isästä, kun isä posauttelee piippua ja silmät on sameammat kuin kymmenen tuntia kuivalla maalla maanneella hauella. Että silleen, isämyytti sai reippaasti kyytiä.
Kommentit
Lähetä kommentti