" Olen onnellinen, mitä sä luulit." laulaa Anna Järvinen ja Olavi Uusivirta. Olin onnellinen, onnellisimmillani kuluneella viikolla tiistaina, kun sain Wilma-viestin, että jatkuvaa silmälläpitoa ja valvontaa vaativa oppilas on perjantain pois. Ihanaa, saan olla hänestä erossa ja luokka saa olla häneltä rauhassa. Jännitteen luoja, ilmapiirin sähköistäjä oppilas on uhmakas, aggressiivinen, manipuloiva ja syrjivä. Hän on kovaääninen, mekastava ja vie ilmatilaa kohtuuttomasti. Hän on aikuismaisempi ja kypsemmän oloinen kuin muut "tavalliset" lapset. Hän tuntee ihmisoikeudet, lastenoikeudet, omat oikeudet. Tietenkin hän suhtautuu omiin velvollisuuksiinsa ylenkatseella ja uhmakkuudella. Hän saa aikaan kaaosta.
Perjantaina puhutin toista oppilasta. Hänen käytöksensä oli kuluvalla viikolla saanut ylimielisiä käytöspiirteitä. Kysyin, mikä on? Hän vastasi, että hän yrittää kuulua mekastajan, manipuloijan ns. jengiin, jota hän ylläpitää. Siihen ei tahdo päästä. No, pojan ongelmat olivat pieniä. Keskustelussa ilmeni, että hänellä on muita ryhmiä luokan sisällä, rinnakkaisluokilla, koulun jälkeen pihapiirissä ja vieläpä harrastusporukassa. Poika itki. Vakuutin, että ole rauhassa kuulumatta jengiin, jos siitä poissuljetaan ja siihen liitytään kuin sanomalehden sivua käännettäisiin. Samaa oli hyvin pidetyn lapsen vanhemmat hänelle toitottaneet. Kannattaa välttää vaikeuksia, sinetöin keskustelun.
Jotta asia ei olisi mustavalkoinen, minun on sanottava, että uhmakkaalla perjantain poissaolijalla on mahdollisuudet mihin vain. Hänestä voi tulla pahaan manipuloiva tai hyvään. Hän ylläpitää älykästä, kriittistä keskustelua ja pohdintaa aiheesta kuin aiheesta. Häntä hivelee älykäs keskustelu. Hän rakastaa myös hyvää palautetta. Onneksi. Jos hän olisi riippuvainen vain ja ainoastaan häiriköinnin vastustamiskritiikistä, tilanne olisi mustavalkoinen. Kannateltavaa riittää.
Kommentit
Lähetä kommentti