Siirry pääsisältöön

Pölynimuri, kaikuja lapsuudesta


Veronpalautusrahat. Kotiimme hankittiin uusi perheenjäsen. Hän on hiljainen. Hän on nurkassa useimmiten. Hän on tehokas ja syöppö. Nopealiikkeinen. Edellinen oli jo käynyt tehottomaksi. Sen liikehdintäkin oli jo käynyt verkkaiseksi. Vanha perheenjäsen herätteli välillä yöaikaan. Se ei jaksanut pitää kärsäänsä pystyssä, vaan retkautteli sitä öisin lattialla kolisten ja herättäen minut, perheeni huonounisimman. Kärsän kolina yöllä oli turvallista. Tiesin, että sillä oli kaikki hyvin. Se halusi toimintaa, tanssia ja leikkiä yölläkin. Yöllä heräsin aina kärsän lätkyttelyyn. Nyt en puhu omasta kärsästäni, joka pitää myös öisin hereillä vaatien leikkimistä, tanssia ja toimintaa. Herään yöllä myös Hesarin voimalliseen penetraatioon kapeasta postiluukusta. Kuuntelen joka yö posteljoonin tunkeutumista porraskäytäväämme, posteljoonin varovaista nousua yläkerroksiin, nopeaa Hesarin työntöliikettä luukkuun ja taakasta keventynyttä posteljoonin nopeaa ryntäämistä portaita alas. Taas rikos onnistui. Uusi perheenjäsen ei kolise nurkassaan. Kärsä seisoo uljaasti yönsä pystyssä. Uudella pölynimurilla on preussilainen potenssi. En tiedä, onko se edes hengissä. Se huolettaa. Lisäksi se ei haise, vielä. Vanha haisi. Kun uutta ajaa, suuret pyörät seuraavat kuljettajaa iloisesti. Vanhaa sai kiskoa, vetää perässä. Vanha oli kuin uppiniskainen Beagle. Uusi on kuin Harmaa norjanhirvikoira. Se imuroisi vaikka koko taigan Ilomantsista Vladivostokiin. Töihinkin se olisi lähdössä mukaan.
  Uusi pölynimuri on ultrasilencer. Tänään aion kertoa oppilaille, miten hiljainen se on. Toivon oppilailta samaa ominaisuutta. Oppilaille on muuten turha puhua, että joulu on hiljentymisen aikaa, hämärän hyssyä, sinisiä hetkiä ja kynttilöiden syttymistä. Lapsille joulu on Fortniten odottelua pukin kontissa, vaarallisia jäämäkiä ja uhkarohkeita laskuja, piparkakkutalojen syömistä ennen jouluaattoa, josta vanhemmat räyhäävät.
  Pölynimuri. Minä käytän sitä eniten, useimmin. Sillä tyydytän toimintavimmaani. Saalistan paskaa ja kerään päänahkoja. Käyn hyökkäyssotaa. Käyn paskan torjuntataisteluja. Tali-Ihantala, Summa, Taipale. Villakoirat, eloperäiset siirat, kurkun palaset, tarrakuvat, villalangan palat saavat nopean kuoleman, kun ajan sarjatulella uudella ultrasilencerilla pitkin huoneistomme käytäviä. Onnistun ja saan mielihyvää. Imuri tottelee minua. Lapset koulussa ei. Hallinnan tunne. Minä vien, paska vikisee, kärsä imee, pölypussi säilöö. Paska ei pussista hypi silmille. Sinne menee, siellä pysyy, sinne jää.
   Isäni oli ja on esikuvani imuroimisessa. Isä imuroi jatkuvasti, koko ajan. Laakeri ujelsi, paska sai kyytiä. Isä imuroi itseään rauhalliseksi. Imurointi oli isälle hermojen hallintakeino numero yksi. Kun perheen äänet ja koko perhe vitutti, punainen Volta käynnistyi ja peitti kaiken hermohelvetin alleen. Se oli traumaattista. Kun lähdin opiskelemaan ja jouduin jättämään lapsuuden kodin punaisen Voltan ja lapsuuden kotini, halusin siitä eroon. Imuri symboloi kärsimystä, pahaa mieltä, symbioosia. Isäni ensimmäinen kysymys oli, kun olin muuttanut opiskelijakämppään, että tarvitsenko imurin. Kauhistuneena kielsin sen ehdottomasti. Jos siivosin, käytin mielelläni rikkalapiota ja kihveliä. Nyt olen tullut isäni kaltaiseksi. Hassua, miten vähän se minua huolettaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee