Siirry pääsisältöön

Tavallisen ihmisen tarve olla omissa oloissaan


Omissa oloissaan. J. Karjalainen on saanut olla koko elämänsä omissa oloissaan. Saan olla omissa oloissani hyvällä onnella tunnin päivässä. Perheen kanssa jaettu, työn kanssa jaettu aika ei ole omissa oloissa olemista. Se voi olla omillaan, hetkittäin omillaan olemista. Luokanopettajan työssä harvoin olen omillani. En koe sitä omakseni. Mitä voisinkaan kokea omakseni? Lapseni, jotka ovat lainaa vain. Vaimoni, joka kuolemaan asti on vain lainaa.
   J. Karjalainen on saanut olla omissa oloissaan. Katsoin hänestä kertovan dokumentin. Hän istuu, seisoo, oleilee työhuoneessaan. Kuuntelee vanhoja äänityksiään, lueskelee vanhoja sanoitusideoitaan, polttaa piipullisen hyvää tupakkaa, kaataa jallua lasiin, hakee oikeaa tunnelmaa. Hän kävelee keltaisen talon puutarhassa. Käsi hyväilee lupiineja. Katse lakaisee peltosarkoja. Silmä hakee lintuja. Nenässä syreenin tuoksu. Omenapuiden tuoksu syksyllä, omenapuun kukkien väriloisto ja voimakas lemu. Hän ruokkii aivojaan muistoilla, nykyhetkellä ja luo uutta. Mitä tahansa hän tekee, on leimallisesti J. Karjalaista. Mitä tahansa minä teen, on häilyvästi itseni näköistä, ei järin persoonallista, keskinkertaista, keskisuomalaista Markkua.  Kun J. Karjalainen kääntyy hiljaa pois, on kääntyminen rauhallinen, tyylitelty, arvokas. Kun Markkuna käännyn hiljaa pois, pakenen pelosta sieraimet suurina ja olen kuin hiiri vankina totalitaarisessa diktatuurissa.
  Rakastan omissa oloissa olemista. Voisin erakoitua ja hävittää jälleen näkemisen onnen, mitä ihmisten kohtaaminen aiheuttaa. Miksi J. Karjalainen saa olla omissa oloissaan ja minä en? Siksi, että minun ääneni ihmisenä ei ole ollut järin vahva. Olen tavattoman tavallinen. Jätän jälkeeni tavallisen ihmisen tavallisen kohtalon. Olen tavallisen pienituloinen. Olen tavallinen rahahuolieni kanssa painiessa. Mielihyvän tarpeeni ovat tavalliset. Nimikirjoitukseni on jäsentymätön, ei valtiomiesmäinen. Tavallinen ihminen saa olla omissa oloissaan vain paskat housuissa vanhainkodissa. Siellä kurat housuissa sitten, kun sitä omaa aikaa on, kaipaa ihmisten pariin.
  Tavallinen ihminen ei tarvitse omaa aikaa. Tavallisen ihmisen kokemukset ovat niin tavallisia, että tunti omissa oloissa lymyilyä riittää. Sen aikana ehtii laittaa tavallisia sanoja paperille, kirjoittaa tavallisia ajatuksia. Tavallisuus on kohtaloni. Jos varastaisin omaa aikaa omissa oloissa ollakseni kokonaiseksi päiväksi, viikoksi, vuodeksi, en olisi keksinyt mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Olisin korkeintaan saanut luotua kävelyrutiinin. Kävelisin tavallisen tylsää iltalenkkiä tavallisia ajatuksia ajatellen. Siksi minulle riittää luokanopettajuus. Olen kuullut, että tavallisuus on turvallista. Sitä kutsutaan myös kutsumukseksi.
 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee