Sellainen joulu

Hyvää joulua kaikille blogini lukijoille. Tänään olin joulupukkina 15 perheelle. Luokanopettaja tekee pukkina hyvän lisätienestin. Kikyn raiskaamat lomarahat saa hyvin tapettua. Talous tasapainotetaan joulupukkina. Tämän vuoden pukkituloilla vien perheeni Pariisiin, jonne lapseni haluavat.  Pukitus on mukavaa. Pukitukseen kuuluu pukitus ja siirtymät seuraavaan kohteeseen. Kadut, tiet ovat autoista tyhjiä. Koko Suomi käpertyy jouluaattona kuoreen. Perheet vetäytyvät kuin karhut talvipesiin syömään imellettyjä perunalaatikoitaan. Loppuillasta perheissä paskotaan ripuleita ja ummetuspaskoja, liuotetaan Alsucralia käden lämpöiseen veteen ja otetaan Burana yötä vasten. Sitruunalla raikastettu kivennäisvesi liuottaa rasva-ja sokeripaakkuja. Ollaan ähkyssä eli turvassa. On hyvä olla ja ei tunnu tunteet, kun vatsassa tuntuu ja päässä kivistää. Joulun ihme. Enkelin siipi hipaisee ja uni tulee joulupäivän aamuna kello viisi, kun entisaikojen sääty-yhteiskunta laittautui joulukirkkoon. Nykyään kristikunta kääntää kylkeään ja pieraisee. Joulupäivän aamuna silmät ovat kuivat, veren sokerit tapissa ja käsi haroo vihreitä kuulia, taatelikakkua, graavilohivoileipää ja jää kylmää Koskenkorvaa, joka ylen nostaa mielen ja sielu kohoaa taas Kristuksen valoon ja kirkkauteen.

   Pukkikeikkojen jälkeen oivalsin, että joulu on aina sellainen. Aivan sama keneltä joulusta kysyy, vastaus on aina sama, että sellainen se meidän joulu oli ja on. Joulu oli ja on aina sellainen. Että sellaista joulua! Postikorttiin pitäisi jouluna kirjoittaa, että hyvää sellaista joulua ja vielä parempaa sellaista uutta vuotta!

   Siirtymillä surffailin radiokanavilla. Ylen ykkösellä soi kulkuset ja kaikenlaiset äänimaisemat. Enkelikellojen helinää. Joulusaunan kiukaan äännähdyksiä, yskähdyksiä. 15.45 soi Jussi Björlingin O helga natt ja 3- viivainen c kolmannen säkeistön kertosäkeessä sai kylmät väreet selkään niin kuin aina. Tiernapojat säväyttivät. Yle Vegan joulukonsertti klo. 18.00 oli upeaa kuultavaa; Lyrans och musikakademins julkonsert oli säväyttävä. Upea sekakuoro. Kuoro lauloi mm. Samuel Barberin jousikvartetosta tehdyn kuorosovituksen ja upean sovituksen Alpo Noposen ”Kun joulu on” kappaleesta. Jossain vaiheessa kuului Classic radiosta Wagnerin Tannhäuserin alkusoitto, joka sopii hyvin jouluun. Upeaa orkestraatiota, saksalaista korkeaveisua korkeimmillaan. Että sieluni lepäsi.

  Automaattivaihteinen Bemari kiisi läpi jouluisten katujen pehmeästi niiaten ja kehräten. Olin yhtä autoni, joulun ja naamaani liimautuneen homeisen pukin naamarini kanssa. Aaton jälkeen suljen hikiset pukin vaatteet ja naamarin Ikean muovilaatikkoon ja annan sen kosteana hautua ja homehtua ensi jouluun. Ensi jouluna se on taas enemmän homeessa ja eltaantunut ja haisee aina vain enemmän joululta. Joulun kuuluu haista eltaantuneelta, homeiselta ja sellaiselta. Minun pukkini kuuluu haista sellaiselta. Sellaiselta aidolta ikälopulta ja vieraantuneelta paskalta. Sitä lapset rakastavat. Se on tuttu ja turvallinen. Parta vilisee eliöitä, viruksia, bakteereita, asbestia, pölyä ja kaikkea maailman paskaa. Siksi olen aito pukki. Haisen pahalle. Olen hyvä. Villitsen lapsia. Saan heidät elämään. Usutan heitä hulluttelemaan, tanssimaan ja revittelemään. Pukissani yhdistää ihmisyyden apolloninen hyvyys, dionyysinen viettihimokkuus ja teen siitä kaikille perheille aattoillan inhimillisyyden synteesin. Olen yhtä partani, roolini, autoni kanssa. Sellainen on jouluni. Sellainen joulupukki minä olen. Hyvää joulua kaikille itseensä liian vakavasti ja liian kevyesti suhtautuville. Minä olen sellainen. Olen luokanopettaja. Olen vapaa vanki!