Siirry pääsisältöön

Vääristynyt kehon kuva yli sukupolvien ulottuvana kokemuksena

 Puolisoni on saanut lapsesta asti kuulla kommentteja painostaan. Hän mainitsee etenkin serkkujensa huomautelleen asiasta useasti. Serkut olivat pienikokoisia, langanlaihoja ja suustaan näykkivän eteläpohjalaisia, sanalla sanoen suorasanaisia ja vittumaisia. 

  Lapseni puhuvat kehon painosta rumasti. Isompi sisarus haukkuu pienempää läskiksi, punkeroksi. Auts, nuorempi peilaa ja pitää itseään tukevana. Ja sehän ei pidä lainkaan paikkaansa. Hän on lihaksikas, voimakas, sitkeä, hänelle on alkanut kehittyä upea sikspäkki, jota ihailen hurmoksessa. Minulla isänä on toive, halu saada nähdä lapseni voimakkaina, kykenevinä, sporttisina ja kehun heitä aina kun ehdin, miten komeita he ovat, miten vahvoja, miten kykeneviä. 

  Puolisoni serkun lapset, eteläpohjalaisilta sukujuuriltaan, langan laihoina, huomauttelevat nokkelan sanavalmiina huomioita samalla tavalla painosta kuin heidän vanhempansa. Ruma kehopuhe on periytetty heille. Lapseni on alkanut matkia pikkuserkkujensa kehovihapuhetta. Lapseni puhuu rumasti pikkuserkkunsa lättäjaloista. Auts, yritän vetää siihen rajaa. Et saa puhua noin.

  Isäni suvussa on ihailtu aina painijan kroppaisia voimakkaita pieniä ja pystyviä miehiä. Isoisäni veli oli puheissa suurin ja vahvin. Miten pieni ja kalju mies raivasi käsin hyisessä merivedessä aallonmurtajaa rantaansa rautakangella ja vahvoilla käsivarsillaan. On vedetty leukoja, siitä on kehuttu. On harjoiteltu käsilläkävelyä. On annettu miehen malli voimakkaasta ylävartalomiehestä, joka kompensoi lyhyyttään ja kaljuuttaan valtavilla käsivoimilla ja halulla muokata luontoa paljain käsin. Tätä vääristynyttä mallia minä siirrän lapsilleni yli sulupolvisena puheena miehen kropan oikeasta pystyvyydestä. Auts. 

  Kehon kuvaa ei saisi vääristää. Terveyttä ja voimaa saa ihailla. Mutta onko se kaikki? Miksi ei ihailla piirustuksellisia tai verbaalisia kykyjä? Miksi ylipäänsä ihailla ominaisuuksia? Ihan perseestä. Tietysti. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurtajien rakentamisesta.

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän valitsee