Martin Luther Kingin "I have a Dream"- puhe on varmasti yksi merkittävimpiä koskaan puhuttuja puheita. Pehr Evind Svinhuvudin suora radiopuhe sai humalaisten Lapuan liikkeen johtajien lopettamaan Mäntsälän kapinaksi nimetyn vallankaappausyrityksen vuonna 1932. Nämä puheet eivät ole mitään sen puheen rinnalla, jonka liikunnanopettaja piti meille 12-vuotiaille pojannulkeille vuonna 1982 eräällä Pohjois-Karjalaisella hiekkakentällä. Hiekkakenttä oli iso. Sitä ympäröi punatiilinen tehdasrakennelma yhdestä suunnasta, keltaiseksi rapattu vanhainkoti toisesta, teatteritalo kolmannesta ja kivijalkapuotien myymälät neljännestä suunnasta. Kuulevia korvia oli joka ilmansuunnalla. Pelasimme jalkapalloa. Poikaryhmä. Liikunnanopettajana oli kokenut Heikki-opettaja, joka oli rauhallinen, hyvä ja kunnioitettu luokanopettaja. Pelin tiimellyksessä Heikki kuuli, kun pieni poika, jolla oli korvarengas ja joka oli aloitellut jo tupakanpolttoakin, huusi korkealla poikasopraanolla "saatanan homo", kun häntä taklattiin ilmeisesti hieman lujempaa pallosta pois. Heikki ei sanonut mitään sillä hetkellä. Kun peli päättyi ja tunti oli lopussa kuului tiukka komentosana: - Voimisteluryhmä, riviin!
Menimme riviin. Heikillä oli tapana nostaa esiin tuntien päätteeksi onnistujat. Monta kertaa sain kuulla, että taas oli yksi pelaaja ylitse muiden ja hän tarkoitti sillä minua. Se hiveli minua. Sillä kertaa minua ei nostettu ylitse muiden. Heikki aloitti:- Pojat! Koko kenttä raikui tänään, kun Hannu huusi saatanan homo!
Liikuntaryhmää nauratti. Opettajaakin alkoi naurattaa. Hannuakin alkoi naurattaa. Koko saatanan homo huuto alkoi naurattaa. Joka ilmansuunnasta naurettiin. Tehtaan työläiset vihelsivät ja löivät kättä, samoin vanhukset, näyttelijät ja kivijalkaputiikkien kauppiaat. Älkää ymmärtäkö väärin! Emme nauraneet homoudelle, vaan sille, miten koomista oli kuulla sanasta sanaan opettajan suusta Hannun huuto ja miten helvetin kovaa se huuto tuli pikku-Hannun suusta ja kiersi ja resonoi kenttää ympäröivien rakennusten ulkopinnoilla ja karkasi sisäpihoille ja koko Pohjois-Karjala raikui ja jopa Tohmajärven raja-asemalla kuultiin huuto!
Se puhe jäi mieleen. Pedagoginen, rohkea, sanasta sanaan kasvattaja-puhe. Heikki-opelle nostan hattua ja toivotan hyviä eläkevuosia. Koko kenttä vain raikui, kun Hannu huutaa..
Kommentit
Lähetä kommentti