Siirry pääsisältöön

Jyrki Sukula ja koulut kuntoon

Jyrki Sukulan uusi ohjelma Jyrki Sukula ja koulut kuntoon alkaa. Ohjelmassa Sukula kiertää suomalaisia kouluja ja paljastaa, mikä menee munilleen ja mikä ei. Ohjelma alkaa, kun Jyrki ajaa Opettaja-lehden, OAJ:n ja opetushallituksen sponsoroimalla autolla peruskoulun pihaan. Oppilaat pelmahtavat Sukulan luo. Jyrki kohtelee oppilaita trendikkäästi ja puhuu stadin slangia ja kiroilee ja saavuttaa hetkessä suuren suosion. Sitten Jyrki kysyy, missä on opettajan huone. Lapset neuvovat tien. Jyrki kulkee ruokalan ohi ja on juuttua ja puuttua ruokalistaan, mutta muistaa ohjelman ja tulee hauska takauma ja muistuma, että tämä ei Jyrki olekaan nyt ruokaohjelma. Jyrki koputtaa opettajanhuoneen oveen. Opettajanhuone avautuu Jyrkin eteen kuin muovilautaselle kaadettu tonnikalapurkki. Kopiokone laulaa. Pingottuneita hymyjä. Virallisia hyvää huomenta- tervehdyksiä. Kahvia tarjotaan. Pöydällä on tehdasvalmisteisia vaniljaviinereitä. Taas takauma ja Jyrki katsoo merkitsevästi kameraan. Välituntikello soi. Jyrki sanoo kameraan, että vittu, Pavlovin koirat ryntäävät sisään. Jyrki katsoo ikkunasta ja huomaa tiukat aidat pihan ympärillä ja valvontakameroita joka paikassa. Hän rinnastaa hauskasti, veikeästi ja niin osuvasti koulut ja keskitysleirit. Opettajat nousevat laiskasti ja haluttomasti tuoleiltaan ja alkavat poistua opettajanhuoneista kohti luokkia. Haluttomuus ja vastentahtoisuus tavoittavat Jyrkin. – Mikä noita vaivaa? Kuin teuraalle menossa. Kaikki ei ole kunnossa. Rehtori istuutuu pöydän ääreen. – Vuosisuunnitelma, tuntiresurssit, talousluvut ja opettajien palkkanauhat viimeiseltä viideltä vuodelta, kiitos. Lisäksi haluan nähdä työtyytyväisyyskyselyn tulokset viimeiseltä kymmeneltä vuodelta. Ja vielä se paksu teos ”Suomen henkinen tila 2018” ja sieltä auki se iso luku, ”Suomalaisen kasvatuskulttuurin suuri murros”. – Tässä nämä, sanoo rehtori. - Voinko sillä aikaa, kun tutkit koulun taseet, soittaa kiireiset työpuhelut poliisille, sosiaalitoimeen, psykologille, kuraattorille, vankilapastorille, sairaalakoulun rehtorille, linja-autoyhtiöön, luokkaretkirahastoon ja turvakotiin? – Voit, sanoo Jyrki. Vuosisuunnitelma saa tuomion tylsä, vanhanaikainen, mitäänsanomaton. Tuntiresurssit ovat aivan liian pienet, jopa olemattomat. –Eihän tuolla tuntiresurssilla opettajareppanat pysty elämään. Oppivatko nykylapset nopeammin kuin ennen? Ovatko opetusmenetelmät parantuneet vallankumouksellisesti kun niin vähän saavat opetusta? Ehkä opettajat halutaan pitää henkisesti ikiopiskelijoina? Tuosta palkasta jää asumismenojen jälkeen rahaa hernariin ja tonnikalaan. Toki niistä voi loihtia vaikka mitä! (Takauma ja Jyrki katsoo merkitsevästi kameraan.) Sitten ohjelmaan tulee mainoskatko. Katkolla mainostetaan hernekeittoa, kotiviinitarvikkeita, tonnikalaa ja on selvästi suunnattu opiskelijoille ja opettajille. Katkon jälkeen Jyrki tutkii talouslukuja. –Koululta on nipistetty vuosi vuodelta määrärahoja. Opetusryhmien koko on kasvanut, oppilaat saavat minimituntimäärän opetusta, tarvikehankintoihin käytetyt rahat ovat pienentyneet olemattomiin. Erityisopetusresurssit minimissä, vaikka erityiskoulut on lopetettu. Mitäs vittua tämä on? Jyrki ihmettelee. Palkkanauhat jatkavat Jyrkin synkkää yksinpuhelua.- Ei ei. Mikä tällanen TVA on? Ja että yhdessä on muka jaettu TVA? Onko se lähtöpalkka noin surkea? Kaupan kassan palkka. Mysteeri, millä opettajat elävät? Parkkipaikalla oli kuitenkin Skodaa ja Toyotaa. En tekisi päivääkään tolla palkalla. Inflaatiohan haukkaa OAJ:n neuvotteleman palkankorotuksen joka vuosi. Ei saatana. Jyrkille alkaa valjeta, miksi opettajien ilmeet olivat niin synkät. Työtyytyväisyyskyselyn tulokset ovat murhaavat. Työtyytyväisyys on laskenut kuin lehmänhäntä. Opettajilla on psykosomaattisia vaivoja, masennusta, uupumusta, pitkiä sairaslomia, riittämättömyyden tunteita. Opettajat eivät jaksa koko ajan uudistua. Opettajien työtehtävien määrä on kasvanut. Kuormitus on lisääntynyt. Koko ajan pitää olla kirjoittamassa lausuntoja ja raportteja. Vanhemmat ovat rasittavia ja vaativat paljon. Opettajat pitävät ääliömäisinä typeriä koulutuksia, jossa isopalkkainen konsultti kertoo, miten kannattaa elävöittää koulupäiviä taukojumpilla. Oman koulun kokoukset venyvät, kun ei ole koskaan sovittua lopetusaikaa ja ylipäänsä asiat vellovat ja kaikki lausuvat joka asiasta mielipiteitä. Jyrki pyörittelee päätä. – Onko tämä oikeasti tällaista? Rehtori saapuu puhelinmaratonilta. Itkettyneet silmät, pöhöttyneet kasvot, liikkumaton keho; siinä möhkälemäisen rehtorin julkisivu.- Alaselkäkipuja? Huolia? Jyrki kysyy. - Olen äärirajoilla! En tiedä, näenkö kesää? Eläkepäiviä tuskin, rehtori vaikeroi. – Ei tämä hyvältä näytä, ei näytä, Jyrki sanoo. Jyrki siirtyy luokkahuoneisiin. Hän kiertää päivän aikana alkuopetuksen luokat, pienryhmät, 3.-4.-luokat ja vitoskutoset. Hän tarkkailee vuorovaikutusta, didaktisia ratkaisuja, opettajan perusolemusta ja jaksamista. Hän yrittää hahmottaa lapsuuden luonnetta nykykoulussa. Kynä kirjoittaa muistivihkoon. Pää nyökyttelee. Sitten Jyrki siirtyy koulun pihalle ja kamera kuvaa läheltä Sukulaa. – Ei saatana. Aivan perseestä. 15 opettajasta 10 olisi välittömästi laitettava sairaslomalle. Aivan loppuun palaneita, raakkeja. Eivät nuku öisin. Vanhemmat vaativia. Kolmella menee paremmin. Niillä oli Jeesus elämässä, Jeesus sydämessä ja insinöörimies kotona. Kokevat harrastavansa työtä. Kaksi vastavalmistunutta on hyvin levänneitä opiskelujen aikana ja siksi jaksavat hyvin, vielä. Kaikki sanovat olevansa kyllästyneitä, että opettajien päälle kaadetaan toiveita sanko kaupalla. Sama kuin lääkäreille sanottaisiin, että nyt poistatte lihavuuden, diabeteksen ja luotte joka potilaalle uudet kiintymyssuhteet. Työnjohto on aivan pihalla, sekä rehtori että koko työantajapuoli. Siihen on saatava muutos. Sitten tulee mainoskatko. Mainoskatkon jälkeen istutaan ison pöydän ääressä. Jyrki Sukula aloittaa saarnan. – Nyt mä sanon, etten ymmärtänyt, että täällä ollaan näin pihalla. Ensinnäkin rehtori. Sun pitää saada tehokkuutta kokouksiin. Opettele päättämään työyhteisösi puolesta joutavia asioita, joita ei kannata keskusteluttaa. Sitten ei ole pakko ottaa kaikkia konsultteja nurkkiin pyörimään. Se voi olla jopa ammattiylpeyttä loukkaavaa, kun konsultti paukahtaa sisään ja on ymmärtävinään paremmin jotain nippeliasiaa, mikä ei muuta isoa kuvaa mihinkään suuntaan. Opettajat sanoivat, etteivät jaksa. Lapset käyttäytyvät huonosti ja silti niille pitäisi räätälöidä omia oppimisen polkuja. Luokkakoot ovat liian suuria. Palkka on alkeellinen. Vain ne joiden puolisot tienaavat paremmin, ovat tyytyväisiä työhönsä. Nyt sun pitää hommata kouluun 6 uutta opettajaa. Ei avustajia. Ne ovat monta kertaa vain tiellä, kun kyselevät ja varmistelevat kaiken. Miksi te ette työyhteisönä tee mitään hauskaa yhdessä? Miksi teillä ei ole bändiä? Miksi teillä ei ole salivuoroa, jossa hakkaatte lentopalloa tai jotakin? Sun pitää luoda ilon ja jaksamisen kulttuuri. Ja toi käytösasia, teidän pitää vain näyttää, ketkä täällä määrää. Teidän pitää olla aikuisia. Ja sitten töihin. Taas mennään mainoskatkolle. Mainoskatkon jälkeen Jyrki Sukula palaa katsomaan, miten koulun asiat nyt ovat. Kukaan ei ole jaksanut olla aikuinen. Päteviä opettajia on yhtä paljon kuin sossuja Paraisilla eli nolla. Sijaiset pyörittävät sotkuista arkea. Rehtori on vaihtunut. Jyrki Sukula katsoo ruokalan ruokalistaa. Taidan sittenkin aloittaa kouluruuista, Sukula tuumaa.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kiinalaiset pöytätavat

Ystäväni käy työasioidensa takia Kiinassa monta kertaa vuodessa. Hän kuvaili kiinalaisia pöytätapoja kovin erilaisiksi kuin mihin meidät on Suomessa ja muissakin läntisissä maissa  kasvatettu. Syöminen on sotkuista. Roskat heitetään reippaasti lattioille ja seinille. Ruokailu on kovaäänistä. Tarjoilijaa komennetaan kovaan ääneen. Nuudelikeittoja hörpitään äänekkäästi ja maiskutellaan mässyttäen ja roiskuttaen. Röyhtäileminen on tyytyväisen asiakkaan merkki. Ruuan loppuun asti syöminen on epäkohteliasta. Piereskelykin on ihan ok.     Aivan kuin kiinalaiset ilkkuisivat meidän tavoillemme. Nythän on niin, että Kiina on ja tulee olemaan tärkeä kauppakumppani Suomelle vielä pitkään. Itänaapurin kanssa pärjäsimme sodan jälkeisinä vuosina erittäin hyvin, kun meillä oli viinaa vähän ja sekin huonoa ja kallista ja heillä erinomaista ja paljon.  Suomalainen kaupparatsu opetteli mielellään venäläisiä pöytatapoja ja siinä sivussa sovittiin paperikombinaattien ja jäänmurt...

Huonosti kasvatettu lapsi

Puhutaan haastavista, haastavasti käyttäytyvistä lapsista. Väärin. Pitää puhua huonosti kasvatetuista lapsista ja hyvätapaisista lapsista. Oppilas näytti minulle videon, jossa poika on seksuaalisessa kanssakäymisessä kanan kanssa. Ok. Tiedän, että netistä löytyy kaikenlaista, jopa eläinpornoa. Kerroin Wilma-viestissä vanhemmille, että oppilas näyttää tällaista videota kavereilleen ja muutenkin hänen sanavarastonsa käsittelee navan alla olevaa anatomiaa. Muu luokka on mutella, aivan hiljaa, kun yksi saastuttaa ilmaston yltiöseksuaalisella kielenkäytöllä. Äiti vastasi, että oppilaan kanssa on oltava tiukkana. Mitä! Mitä helvettiä? Jos heidän lapsensa kanssa opettaja on liian kiltti/mukava, poika reagoi näyttämällä eläinpornoa ja puhuu rumia? En ymmärrä logiikkaa. Lapsi on huonosti kasvatettu. Minkä minä sille voin? Olisiko sopiva tiukkuus 20 vuotta Siperiassa? Tai vuosi rajavartijana? Laitanko lapsen juoksemaan 20 kilometriä? Kiellänkö syömästä kouluruokaa? Pimeässä kaapissa syyslomaan...

Mikael Jungner teki tv-historiaa

Katsoin eilen Farmi-Suomen avausjakson. Jakso linkittyy kasvatukseen, ideaalikasvatukseen, täydellisesti. Suuri, jättimäinen kiitos siitä kuuluu Mikael Jungnerille. Torppari, joka sai määrätä ensimmäisen osallistujan kaksintaisteluun, valitsi Mikaelin. Hän pohjusti filosofiaansa, että hän ei halua pudottaa farmin hommamiehiä, Puuha-Petejä, koska ajatteli, että voimakkaita miehiä tarvitaan farmin jatkotöissä enemmän kuin mahdollisesti ei niin voimakkaita farmin jäseniä. Mikael sai tehtäväksi valita itselleen kaksintaistelupartnerin. Ennen valintaa Mikaelin kanssa muut jäsenet antoivat ohjeita, mm. valitse itseäsi heikompi vastus, niin omat mahdollisuutesi päästä jatkoon kasvavat.  Näin Mikael ei tehnyt.   Mikael valitsi vastustajakseen ensimmäisen jakson voimamiehen, kuningaskotka Janne Ahosen, sen mitä ei-ilmeisimmän. Hän ihasteli Daavid vastaan Goljat-tilannetta. Lisäksi hän perusteli upeasti valintaa moraalisen valinnan näkökulman perspektiivistä. Hän ajatteli, että jos hän ...